Mitä vl-äidit ajattelette "tavis-äidistä" joka ei uskossa?

Mukavan ja samalla aaltopituudella olevan ihmisen kanssa on helppo ystävystyä, olipa hän sitten samalla tavalla uskomassa tai ei. Samantyyppinen elämäntilanne, samat kiinnostuksenkohteet tai samat harrastukset lisäävät ystävystymisen todennäköisyyttä. Ei sitä uskovaisten ystävienkään kanssa jatkuvasti niistä opillisista ja hengellisistä asioista puhuta, eli ystävyys "taviksen" kanssa ei ole käytännössä paljonkaan erilaista. Tietysti saman taustan, arvomaailman ja uskon omistavan kanssa on jossain määrin helpompi olla. Mutta eipä se helppous ole aina ihmissuhteinen ensisijainen tavoite.



Sellaisen ihmisen kanssa en voisi ystävystyä jolla on hyvin voimakkaat ennakkokäsitykset meikäläisistä ja jonka ajattelutavasta vaistoan tietoista tai tiedostamatonta halveksuntaa itseäni ja uskoani kohtaan. Ja itseni pitää myös voida arvostaa ihmistä jonka kanssa olen ystävä - ja minä arvostan muunmuassa rehellisyyttä, vastuuntuntoa, leikkimielisyyttä ja hienotunteisuutta.



Juu, mulla tosiaan on pari tosi hyvää ystävää jotka eivät ole laillani uskomassa ja useitakin pinnallisempia mutta mukavia kaveruussuhteita.

Ja allekirjoitan aika lailla täsmälleen edellisen vastauksen.

Ei sillä uskomisen tavalla ole arkipäivän kanssakäymisessä paljon merkitystä. Ellei toinen sitten ole kovin käännyttävää tai yliuskonnollista tyyppiä, sellaista en taitaisi jaksaa pidemmän päälle. Mutta jos kumpikin antaa toisen olla ja uskoa tavallaan, oleminen sujuu varmasti hyvin.