Käytöstavoista. Kumpi on "oikeassa"?

mielestä 'annatko lautasen' on yhtälailla pyytämistä kuin 'antaisitko lautasen'.



ja toisitko lautasen vastaa tuota antaisitko lautasen lausetta.



tuotko lautasen vastaa annatko lautasen.



Kun sulla on aikaa kerta pyytää annatko/tuotko tyylillä niin onhan sulla myös aikaa sanoa tuolla miehen pyytämällä tyylillä.



Sähän voisit miehen kanssa miettiä kompromissia tuohon pyytämiseen. Mies voi käyttää vuorollaan sun käyttämiään sanoja ja päinvastoin.



Molemmat pysyvät tyytyväisenä?

Näytän vastaukset miehelleni.



ap

Kaikesta sitä saakin väittelyn aikaiseksi :D :D



Ihan hyvin voit puhua niinkuin tähänkin asti.



Eri asia on jos sanoo: anna lautanen, tuo lusikka jne...



Antaisitko, toisitko jne on ihan selvä ystävällinen pyyntö...

Ihme nipotusta mieheltäsi

on kohteliaampi. Eli antaisitko lautasen on kohteliaampi kuin annatko lautasen. Mutta Annatko lautasen on puolestaan kohteliaampi kuin Anna lautanen. Minusta "Annatko lautasen" on perheympäristössä ihan riittävä kohteliaisuusmuoto vaikka ei "antaisitko" sanassakaan mtään vikaa ole. Nyanssiero on ainakin minulle melko pieni, isi-muotoa käytän enemmän vieraiden ihmisten kanssa.



Kun toinen teistä käyttää toista ja toinen toista, oppivat lapset molemmat muodot ja oppivat käyttämään kieltä monipuolisemmin. Ei tarvitse käyttää vain toista.

Olemme siis opettaneet heille että näin kuuluu pyytää ja heidän myötä myös itse ole enemmän oppinut puhumaan kohteliaammin. "Antaisitko" kuulostaa mielestäni huomattavasti paremmalta kuin "annatko" ja varmaan sen vuoksi opetamme sitä lapsillemme. Meidän lapset ovat saaneet kyllä kovasti "kiitosta" tästä kohteiaisuudesta.



Silti hyväksyn myös sanan "annatko" koska se ei ole suora olettamus eikä myöskään käsky. Jos lapsi sanoo, "anna" pyydän pyytämään kauniimmin. Silloin pojat käyttävät sanaa "antaisitko". Pojat 8, 6 ja 3.

http://cc.joensuu.fi/~anuppone/kielioppi/index.html

joten et käskytä. "Anna lautanen, tuo haarukka" olisi imperatiivi.



Mutta kysypä mieheltäsi, onko kenties puhetavassasi jotain MUUTA, jonka hän mieltää käskyttämiseksi. Äänensävy, puhenopeus?



Jos tiukasti sanot "saisinko lautasen", se voi olla myös käsky. Enemmänkin tuo siis on kiinni sanomisen tavasta kuin sanavalinnasta.

Olemme siis opettaneet heille että näin kuuluu pyytää ja heidän myötä myös itse ole enemmän oppinut puhumaan kohteliaammin. "Antaisitko" kuulostaa mielestäni huomattavasti paremmalta kuin "annatko" ja varmaan sen vuoksi opetamme sitä lapsillemme. Meidän lapset ovat saaneet kyllä kovasti "kiitosta" tästä kohteiaisuudesta. Silti hyväksyn myös sanan "annatko" koska se ei ole suora olettamus eikä myöskään käsky. Jos lapsi sanoo, "anna" pyydän pyytämään kauniimmin. Silloin pojat käyttävät sanaa "antaisitko". Pojat 8, 6 ja 3.

mutta totta kai antaiSITKO on kohteliaampi kuin annatko.



Rumasti sanottuna antaisitko kuulostaa vain korostetulta pottuilulta, joten tilannekohtaista ja sävy ratkaisee.

meillä lapsille on opetettu, että pitää sanoa saisinko (maitoa, ketsuppia jne.)... ruokapöydässä ja sitten kiittää, kun saa.

Itse käytän tota isi-muotoa johtuen siitä, että olen siihen lapsesta asti tottunut. Puhe on niin selkäytimessä, että se on mulle ihan normaalia arkikieltä, ei mitään yltiökohteliaisuutta.



Mun mielestä kukin puhuu niin kuin itselle on luontevaa. Ei tietysti pidä olla epäkohtelias, mutta ethän sinä ole. En vaadi lapsiltani saati mieheltäni samanlaista puhetta kuin itse käytän, mutta ihmeesti sitä vaan koko perhe puhuu aika samalla tavalla. Mies joskus vähän töksäyttelee asioita, mutta en mä siitä mitään numeroa tee. Sen puheita ei oo kukaan ojentanu pienenä eikä niiden kotona käytetty puhe ole mitään kaunista kuultavaa ollut.

Sekin on hyvä, kun totesitte, että -ko, -kö sinällään ei ole imperatiivi eli käskymuoto. Täytyy ilmeisesti voida jotain sille, ettei pinnani olisi niin usein kireänä ja äänensävy käskevä.



ap

voisitko viedä roskat, teinipojalle antaa mahdollisuuden kieltäytyä, minä usein lisään että se oli kauniisti muotoiltu käsky, josta ei voi kieltäytyä, mikäli saan kieltävän vastauksen.

tarpeettoman käskyttävään sävyyn. On fiksua opettaa lapsillekin, että normaali tapa pyytää asioita on kohtelias -isinko? ja säästää tiukemmat sävyt sitten tilanteisiin, jolloin nopea ja ihmettelemätön toiminta on ensiarvoisen tärkeää tai antaa signaalin kurinpidollisesta ulottuvuudesta.



Minusta ap voisi opetella puhuttelemaan miestään (ja kaikkia ihmisiä ylipäätään) kohteliaammin.

"anna" ja "tuo". Konditionaalin käyttö "voisitko antaa/ antaisitko" on kohteliasta ja ystävällistä. Sinä taidat olla oikeassa, ainakin minun mieletäni.

Mutta tuo, että muka ei ole aikaa puhua ihmisille ystävällisesti, on ihan hassua! :)Ystävällisyys vie vähemmän aikaa, koska siitä ei seuraa jäkätystä jälkeenpäin.

Ihan uskomaton saivartelija tuo mies.

vaikka ehdollinen onkin. Mielestäni - niin kuin ehkä ap:n miehenkin mielestä - se on sellainen v.....va konditionaali, johon ei missään olosuhteissa ole mahdollista antaa kieltävää vastausta.

Meillä lapsuudenkodissa mentiin tyylillä: "Maito." ja tämä parhaassa tapauksessa, usein saattoi olla vaan kulmien kurtistus ja murahdus, varsinkin jos pyytäjä oli isä. Oli aikuisiällä opettelemista kohteliaissa pöytätavoissa...

"Antaisitko pillua"

Ne on nimenomaan PYYNTÖJÄ.



ANNA MAITO -on käsky, ei pyyntö. Se ei ole kohteliasta.



Ja mitä ihmettä tarkoitit "lenvennetyllä" -ko, kö- päätteellä? Siis tarkoitat että se on käskyttämistä? Se hän on kysymys!!!

Kyllä siihen sunkin kysymään: "Annatko lautasen?" voi vastata saman: "En nyt" kuin jos kysyisi Voisitko ojentaa lautasen.



Ei tässä puhuta että on vain yksi oikea tapa puhua, vaan on eri käskeäkö toista ANNA -vai pyytää saanko, annatko, ojennatko tms.