Psykologikäynti from hell
Kävin tänään ekaa kertaa yhdellä psykologilla. Sinne pääsyä olen odottanut hartaasti, hirveät jonot kunnassamme.
Olipahan tyyppi! Mulla oli kamalampi olo sieltä vastaanotolta lähtiessä, kuin sinne mentäessä! :D
Hänen ensimmäinen kysymys oli kun hädin tuskin olin ehtinyt istahtaa tuoliin "Kuinka voin auttaa sinua?" Mä häkellyin, enkä osannut vastata mitään. Hiljalleen sitten vähän lämpenin ja sain tarinaani/tilannettani solkotettua hänelle.
Puolen tunnin tapaamisemme aikana ilmeni, että hän rakastaa listoja. Listattiin mm. mun ongelmia ja traumaattisia kokemuksiani a4-paperille. Mä halusin yhden traumaattisista kokemuksistani lisätä listaan. Psykologi ilmoitti, että ei se asia ole traumaattinen kokemus / ongelma ollenkaan! :D Mulla meni "pikkasen" herne nenään.
Lopuksi hän halusi ottaa minulle kopion siitä ongelma/traumalistastani kotiin pähkäiltäväksi. Nyt mulla on sitten käsilaukussa suttuinen kopiopaperi, missä on mun ongelmat listattuna. I am cured!
Olen käynyt joskus vuosia sitten psykologilla ja sain siitä paljon. Tämän tyypin vastaanotolle en kyllä enää suostu menemään. Ihan hullua menoa!
Kommentit (14)
Kävin psykiatrilla. Tunsin pääseväni eteenpäin asiassani. Lisäksi hän sanoi, ettei minulla näyttäisi olevan mitään diagnosoitavaa häiriötä. Käynti tuntui tavattoman hyvältä.
Query: Onkohan samalla psykolla sekä erittäin onnistuneita että epäonnistuneita hoitosuhteita, vai ovatkohan jotkut vain huonoja/hyviä työssään?
mikä suuntautuminen tuolla terapeutilla oli? onko tuo kenties joku tk-psykologi vaiko erikoissairaanhoidossa työskentelevä? Ennen terapian alkua potilaan ja terapeutin nimenomaan pitää tavata aluksi ihan vain kokeillakseen toimivatko kemiat. on aivan normaalia todeta tuossa vaiheessa, että kemiat eivät sovi yhteen ja sitten kokeilla seuraavaa terapeuttia. Ensivaikutelma saattaa kuitenkin pettää. Minulla oli ekan kerran jälkeen terapeutistani aika ylpeä ja koppava vaikutelma. Sitten kun jatkoin hänellä käyntiä, tuo vaikutelma muuttui täysin. Hän oli vain aluksi pidättyväinen.
Taisi kognitiivis-analyyttinen suuntautuminen hänellä, erikoissairaanhoidossa töissä, kunnallisella. Toivon totisesti, että saan vaihtaa terapeuttia. Mulla meni niin pahasti herne nenään siitä, että asia minkä koen traumaattiseksi ja kipeäksi (kyseessä ei ole kynnen katkeaminen) ei hänen mielestään ole ongelma ollenkaan.
ap
mikä suuntautuminen tuolla terapeutilla oli? onko tuo kenties joku tk-psykologi vaiko erikoissairaanhoidossa työskentelevä? Ennen terapian alkua potilaan ja terapeutin nimenomaan pitää tavata aluksi ihan vain kokeillakseen toimivatko kemiat. on aivan normaalia todeta tuossa vaiheessa, että kemiat eivät sovi yhteen ja sitten kokeilla seuraavaa terapeuttia. Ensivaikutelma saattaa kuitenkin pettää. Minulla oli ekan kerran jälkeen terapeutistani aika ylpeä ja koppava vaikutelma. Sitten kun jatkoin hänellä käyntiä, tuo vaikutelma muuttui täysin. Hän oli vain aluksi pidättyväinen.
Taisi kognitiivis-analyyttinen suuntautuminen hänellä, erikoissairaanhoidossa töissä, kunnallisella. Toivon totisesti, että saan vaihtaa terapeuttia. Mulla meni niin pahasti herne nenään siitä, että asia minkä koen traumaattiseksi ja kipeäksi (kyseessä ei ole kynnen katkeaminen) ei hänen mielestään ole ongelma ollenkaan. ap
sinua ei voida velvoittaa käymään terapeutilla, jonka kanssa ei synkkaa.
on huonoja asiakassuhteita. Eihän kaikkien ihmesten kanssa kerta kaikkiaan sovi kemiat yhteen. Mutta silloin pitää terapeutin osoittaa asiantuntemusta ja kehottaa vaihtamaan toiselle. Kyllä sen 2-3 x käynnin aikana huomaa, että lähteekö homma toimimaan.
epäpäteviä/muuten vaan vähän vinsahtaneita ihmisiä töissä.
Minä kävin myös aikoinaan kunnallisella psykologilla juttelemassa vaikeaa eroa seuranneen burnoutin tiimoilta. Pähkinänkuoressa ja yksinkertaistettuna eroni eteni niin, että mies tapasi nuoren tytön yhteisen esikoisemme ollessa 5 kk, toi tämän meidän kotiimme nussittavaksi, ja kun min - tultuani kotiin väärään aikaan - sain tietää asiasta, mies pakkasi ja lähti eikä halunnut edes lastansa nähdä tämän jälkeen.
Menin sitten psykologille, kun "vähän ahdisti" ja tämä nainen (selvästi kovin vanhoillinen) alkoi paasata minulle hyvin syyttävään sävyyn, kuinka lapsi tarvitsee myös isän ja ansaitsee isän, ja kuinka MINUN TULISI YRITTÄÄ PAIKATA VÄLIT EX:ääni lapsen takia.
Ööh, joo. Ensinnäkin käsittääkseni psykologien tehtävä ei ole konkreettisesti neuvoa, mitä asiakkaan tulisi elämässään TEHDÄ. Ja toiseksikin, eikö hän ollut kuunnellut sanaakaan. Mies lähti. Mies ei halunnut tavata lasta. Mies ei itse asiassa edes vastannut puheluihini. Miten ja miksi minä siinä olisin välejä paikkaillut? Itse olin täysin samaa mieltä siitä, että lapsi ansaitsee isän, mutta minkäs teet, jos isää ei kiinnosta...
Arvatkaa, meninkö toista kertaa sen naisen vastaanotolle?
tai terapeutin vastaanotolla. Kaikki muut paitsi kaksi ovat olleet asiallisia, fiksuja ja ammattitaitoisen oloisia ihmisiä. Toinen noista kahdesta epämääräisestä oli todella surrealistinen kokemus. Mies vaikutti siltä kuin hänellä itsellään olisi ollut jokin neurologinen ongelma tms. Vaikea selittää, mutta olemuksesta tuli mieleen Sademies-leffa. Eikös siinä ollut autisti? No joka tapauksessa jäi erityisesti mieleen se miten miehen työhuoneen seinässä pöydän kohdalla oli puolen metrin matkalla kuulakärkikynällä tehtyjä sentin pituisia viivoja. Niinkuin tukkimiehen kirjanpito ilman vinoviivoja. Kuka aikuinen piirtää seinään, miksi? Olisiko tälle jokin luonnollinen selitys :D?
ihmisiä ne noihinkin hommiin päästää :(
Voi olla että kyseinen psykologi on koittanut auttaa purkamaan tilannetta sillä, että ensin listataan kaikki ongelmat paperille. Itseäni on ainakin joskus auttanut, kun tuntuu siltä että kaikki ongelmat kaatuvat päälle, että kirjoitan ne ylös. Kun ongelmat näkee kirjoitettuna, näkee sen kokonaiskuvan mitä pitää lähteä työstämään.
Sinulle tämä ei selvästikään ole sopinut. Psykologin olisikin pitänyt ensin kysellä ja selvittää onko sinulle yksi raskaimmista asioista juuri se että ongelmia on niin paljon etkä tiedä mistä aloittaa niiden ratkaiseminen. Ja sitten ehkä vielä kysyä että sopisiko sinulle, että kirjoitetaan ensin nämä kaikki ongelmat ylös.
Jos tuntuu siltä että yhteistä säveltä ei löydy, niin terapeuttia saa aina vaihtaa. Voimia!
Onkohan samalla psykolla sekä erittäin onnistuneita että epäonnistuneita hoitosuhteita, vai ovatkohan jotkut vain huonoja/hyviä työssään?
Varmasti on eroa siinä, miten hyviä/huonoja ihmiset on työssään. Ja sitten taas toisaalta ihann takuulla jokaisella psykiatrilla/psykologilla on niin onnistuneita kuin epäonnistuneitakin hoitosuhteita. Kyseessä kun ei todellakaan ole mikään helppo liukuhihnatyö vaan hoitosuhde räätälöityy aina asiakkaan ja tilanteen mukaan.
Minä myös käsittäisin tuon listaamisen tavaksi kartoittaa sitä kokonaistilannetta ja saada sitä kautta käsitystä siitä, mitä asioita ja miten lähdetään työstämään. Ap on itsekin vähän väärällä asenteella liikkeellä jos olettaa että eka käynti on heti avuksi (viitaten tuohon I am cured-kommenttiin). Se on tietysti loukkaavaa jos terapeutti luokittee asiakkaan itse kokeman ongelman jotenkin mitättömäksi, ja omasta mielestäni niin ei saisi tapahtua. Terapeutille voi myös antaa (ja olisi hyväkin antaa) palautetta silloin kun kokee tulevansa väärin ymmärretyksi tai kohdelluksi. Ei se tietysti aina helppoa ole, palautteen antaminen siis.
t. psykologi
No. Varmasti on eroa siinä, miten hyviä/huonoja ihmiset on työssään. Ja sitten taas toisaalta ihann takuulla jokaisella psykiatrilla/psykologilla on niin onnistuneita kuin epäonnistuneitakin hoitosuhteita. Kyseessä kun ei todellakaan ole mikään helppo liukuhihnatyö vaan hoitosuhde räätälöityy aina asiakkaan ja tilanteen mukaan.
Minä myös käsittäisin tuon listaamisen tavaksi kartoittaa sitä kokonaistilannetta ja saada sitä kautta käsitystä siitä, mitä asioita ja miten lähdetään työstämään. Ap on itsekin vähän väärällä asenteella liikkeellä jos olettaa että eka käynti on heti avuksi (viitaten tuohon I am cured-kommenttiin). Se on tietysti loukkaavaa jos terapeutti luokittee asiakkaan itse kokeman ongelman jotenkin mitättömäksi, ja omasta mielestäni niin ei saisi tapahtua. Terapeutille voi myös antaa (ja olisi hyväkin antaa) palautetta silloin kun kokee tulevansa väärin ymmärretyksi tai kohdelluksi. Ei se tietysti aina helppoa ole, palautteen antaminen siis.
t. psykologi
En mä olettanutkaan, että saan yhdestä kerrasta avun ongelmiini, tuo "I am cured" oli vaan mun mustaa huumoria. Ensivaikutelmasta lähtien tuo käyntini meni väärille raiteille, siitä tuli asennevammani. Lämpenin jo tälle tyypille, mutta sitten hän vähätteli sitä asiaa, minkä halusin hänen hienoille listoilleen lisätä. Siitä seurasi lopullinen niitti sille, että en voi hänen luona jatkaa.
Toki ongelmien listaaminen voi olla hyvinkin järkevää. Tämä käynti vaan meni ihan pieleen. Hän ei oikein tuntunut kiinnostuneelta siitä mitä kerroin, hän keskittyi vaan listaamaan ja vänkäämään kanssani, mitä sinne listalle saa laittaa ja millä termillä. *huoh* Mä olisin toivonut, että eka vähän tutustutaan tilanteeseen ja sitten tehdään strategiat. Se suttuinen ongelmalista mun käsilaukussa nyt on vaan jotenkin niin koominen juttu. Varsinkin kun lähdin hänen vastaanotolta entistäkin sekopäisemmässä olotilassa :D
ap
taidat olla persoonallisuudeltasi häiriintynyt.. alan ihmiset tietävät, että pershäiriköt reagoivat juuri näin "yli" ja vielä ensikäynnillä.
anna kun arvaan - elämäsi ongelmia ovat mm. katkeilevat ihmissuhteet, läheisten kanssa riitely ja vaativuus..?
vaativa persoonallisuus(=häiriö). Minulla on diagnosoitu se, ja ennen pitkää psykoterapiaa reagoin asioihin tavalla, jota nyt kuvaat aloituksessasi. Sinulla on ap pitkä tie edessäsi. Ja auktoriteettiongelma.
AP taidat olla persoonallisuudeltasi häiriintynyt.. alan ihmiset tietävät, että pershäiriköt reagoivat juuri näin "yli" ja vielä ensikäynnillä.
anna kun arvaan - elämäsi ongelmia ovat mm. katkeilevat ihmissuhteet, läheisten kanssa riitely ja vaativuus..?
Kiitos vaan analyysistä! :D Ei vaan mennyt ihan putkeen. Olen käynnyt aiemminkin elämässäni psykologien tai psykiatrin juttusilla. Ei ole ollut tällaisia ongelmia. Olen avoin ja pystyn kertomaan asioistani. Tämän psykologin kanssa vaan ei kemiat natsanneet ollenkaan, ekan kerran tuli sellainen tunne, että olisi tehnyt mieli pitää vaan suu tiukasti supussa. Niinkuin jotkut taitavat psykologin vastaanotolla tehdä. :D Mä en ole ollut sellainen, vaan saanut asioistani puhuttua ja saanut sitä kautta myös paljon apua.
ap
onko tuo kenties joku tk-psykologi vaiko erikoissairaanhoidossa työskentelevä? Ennen terapian alkua potilaan ja terapeutin nimenomaan pitää tavata aluksi ihan vain kokeillakseen toimivatko kemiat. on aivan normaalia todeta tuossa vaiheessa, että kemiat eivät sovi yhteen ja sitten kokeilla seuraavaa terapeuttia. Ensivaikutelma saattaa kuitenkin pettää. Minulla oli ekan kerran jälkeen terapeutistani aika ylpeä ja koppava vaikutelma. Sitten kun jatkoin hänellä käyntiä, tuo vaikutelma muuttui täysin. Hän oli vain aluksi pidättyväinen.