En millään viitsisi kyläillä... PAKKOPULLAA

eivätkä ystäviä. On aika karsia sellaiset ihmiset elämästäsi, jotka eivät sinua kiinnosta, turha tuhlata rajallista energiaa heihin.

Samoin pyydän mielelläni meille vieraita. Onko sinulla ystäviä, joiden seurasta aidosti nauttisit?

mutta vähemmän heitä kylläkin.



Ja jotenkin näidenkin ystävien tapaaminen on pakkopullaa, ei siinä määrin kuin kavereiden, mutta se lähtö on aina sellaista että njääh, ei jaksais..



En tiedä sitten, mahdanko olla enemmän sellainen itsekseen/perheen parissa viihtyvä, enkä kai sitten kauheen sosiaalinen vaikka puhelias ja iloinen osaankin olla (ehkä se vaan ei tule niin luonnostaan, ja joudun aina "yrittämään", ehkä se onkin se mikä sitten kyllästyttää)



ap

ajatukset. Jotenkin kyläilyt tuntuu vievän enemmän kuin antavan, mutta silti pelkään kieltäytyä koska en haluaisi täysin erakoitua :(

koska pelkään erakoituvani.



Olen lukenut varmaan vähän liikaa näitä "yksinäinen vanhus kuollut asuntoonsa eikä kukaan kaivannut vuoteen"-juttuja (heh) ja tapaan kavereita nykyään vaikkei yhtään huvittaisi (ja tosiaan, ottaa enemmän kuin antaa) koska ajattelen, että jos en tapaa heitä, kadun ehkä sitten joskus vanhana kun ei ole ketään kenellä kyläilisi jos joskus haluaisikin... Hassua, viisasta vai typerää, enpä tiedä :)



ap

Tykkään kyllä joskus ihmisten seurastakin ;D mutta suurimmalta osalta pysyisin mieluiten kotona!!

jossa istuskellaan sohvilla. Toki silloin tällöin, mutta en joka vkl. Me lähdemmekin usein ystäviemme kanssa retkeilemään (perheet mukaan), liikkumaan (myös keskenämme), kaupungille syömään jne. Ovat mukavia ja virkistäviä reissuja.