Lue keskustelun säännöt.
En jaksaisi elää, koska en ole tarpeeksi kaunis
16.01.2010 |
Haluaisin mennä erääseen plastikkakirugiseen operaatioon, ei ole rahaa eikä töitä -> ahdistaa koska ei ole rahaa siihen --> en jaksa hakea töitä täysillä. Apua :(
Kommentit (22)
ei ole sairautta. Kaikin puolin olen ihan normaali. MUtta se ei riitä minulle.
AHDISTAA.
Tekisi mieli hypätä parvekkeelta.
mutta henkinen on, eikä se parane plastiikkakirurgilla. Jos vaikka pääsisitkin kauneusleikkaukseen, niin kohta olisit tyytymätön johonkin toiseen kohtaan. Sen jälkeen löytäisit aiva vain lisää leikattavaa itsessäsi, ja kohta olisit kuin...
http://kittycleopatra.com/blog/wp-content/uploads/2008/07/cat_lady_make…
Jocelyn Wildestein.
Suosittelen ennemminkin kunnon terapiaa sekä joogaharrastuksen aloittamista. Monet syömishäiriöiset (joilla on siis usein kehon kuvan häiriö), ovat saaneet joogasta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa sää oot se teinipienitissi-tyyppi taas..
Kannattaisko sulkea netti, avata ulko-ovi ja tutustua maailmaan joka ei ole ainoastaan kauniiden ja rikkaiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iän myötä se hiipuu meiltä kaikilta. Jotain voit kuitenkin tehdä: Käyt kampaajalla, kuntoilet, syöt terveellisesti. Sisäinen hehkukin kaunistaa! Vai onko sinulla joku sairaus, joka on vaikuttanut ulkonäköön? =(
aina voi olla tyylikäs. Hanki kauniita hyvin istuvia laadukkaita vaatteita, jotka korostavat persoonallisuuttasi ja ulkonäkösi hyviä puolia (niitä on kaikilla, jos ei katsele masennuksen mustien silmälasien läpi itseään) ja nauti uudesta hienostuneesta ulkomuodostasi. Kaikki ei tosiaankaan edes ulkomuodossa ole kiinni siitä minkälaiset raamit on syntymässä saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole sairautta. Kaikin puolin olen ihan normaali. MUtta se ei riitä minulle.
AHDISTAA.
Tekisi mieli hypätä parvekkeelta.
Enkä sano tätä kettuillakseni. Mene psykiatrille/ psykologille juttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kaikki nuoret ole kauniita ja vanhat rumia
toiset on aina, toiset ei koskaan
kauneus on katsojan silmässä
mut tää on kyl provo
Yksi sukulaiseni on uskomattoman kaunis nainen. Elämä hänellä on mennyt aivan pieleen, on uskomattoman onneton ollut suurimman osan ajasta. Kaunis ulkonäkö ei taannut hänelle onnistunutta avioliittoa, lasta, rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologilla käyty, mutta ei se voi mun kaksoisleukaa eikä muita vikojani poistaa.
:(
Voisin mennä suhteeseen jonkun miehen kanssa vain sen takia että se maksaisi mun kauneusleikkaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä olisit hetken tyytyväinen operaation jälkeen kunnes löytäisit itsessäni lisää korjalitavaa, ja sitten vielä jotain lisää ja lisää..siinä joutuu sellaiseen oravanpyörään ettei kannata lähteä sille tielle.
En ole itsekkään mielestäni tarpeeksi kaunis ja aina löytyy vikoja jotka haluaisin korjata, mutta ei ketään ole edes tarkoitettu täydelliseksi. Tiedän muiden pitävän mua nättinä ja uskon nykyään siihen itsekin. ainut operaatio johon voisin lähteä on silmien laserleikkaus kun näkö on todella huono.
Olisiko elämässä jotain muutakin kuin se ulkonäkö (joka kaikilla rapistuu kuitenkin)?
Mutta tuntuu että jään aina kaikesta paitsi, koska en ole niin kaunis.
Mun itsetuntoa syö että kauniimmat naiset saavat enemmän huomiota.
Paljon pystyy tekemään vaatetuksella ja kampauksella ja vähäiselläkin meikillä. Jos vain pitää verkkareita tai muita rytkyjä aina päällä... Ota hyvä kaveri mukaan (jolla edes vähän tajua vaatteiden suhteen), sano että nyt lähdetään ostamaan mulle housut ja pusero ja menette kans. Pyydät ystävää sanomaan rehellisesti jos joku vaate ei sovi sinulle.
Mene kampaajalle ja kysy neuvoa millainen tyyli sopisi sinulle, pyydä leikkaamaan sellainen. Jos sinulla on pitkät hiukset ja kampaaja ehdottaa lyhyitä hiuksia, älä anna leikata jos itsestä siltä tuntuu. Silloin pyydä joku kiva väri ja raidat hiuksiin.
Ennenkaikkea opettele pitämään pääsi pystyssä. äläkä katoa nurkkaan pää alhaalla. Asenne vaikuttaa paljon, sanoisinpa eniten.
Itse en tosiaankaan ole kaunis, pienet silmät, ohuet hiukset, atooppinen iho. Olen kuitenkin opetellut hoitamaan ihoani ja laittamaan hiukseni. Meikkaaminen minulta ei suju vaikka olen yli 30v, osaan kuitenkin perusripsarit laittaa ja meikkivoiteen. ikinä en itse ole laittanut poskipunaa enkä luomiväriä, en taida oppiakaan... Se ei kuitenkaan ole tärkeintä.
Minulla on kivoja vaatteita pilmin pimein. LUulen että shoppailu on minulle eräänlainen riippuvuus. Ostan kamalasti kosmetiikkaa, vaatteita, asusteita, kenkiä, laukkuja yms....meikata osaan jotenkin. Mutta tuntuu että kasvoni ovat oudot ja niihin on vaikea saada hienoa meikkiä.
mutta voi auttaa sinua ajattelemaan, ettei se ole sinussa AINOA asia.
Nyt kiinnität kaiken huomiosi leukasi inhoamiseen. Todennäköisesti kukaan muu ei kiinnitä siihen huomiota, ainakaan ei noin paljon.
Normaali, tasapainoinen ihminen hyväksyy itsessään vikoja (ulkonäkövikoja ja muita). Mieleltään epävarma ja masentunut taas takertuu niihin ja velloo niissä, eikä näe elämässään positiivisia asioita (joita kuitenkin kaikilla on).
Kenties myös työttömyytesi ja köyhyytesi ahdistavat.
Sinuna ihan oikeasti juttelisin omalääkärille terveysasemalla ja pyytäisin lähetettä psykiatrin pakeille.
Ikää on 22v.