Miten tsemppaisi itsensä uuteen vauva-aikaan..

vaikka vauva olisikin ns. haastava. Vauvan joka inahdukseen ei reagoi samalla tavalla eikä paniikkia synny enää mitättömistä asioista. Joka ähkinään ei edes voi reagoida, kun on se esikoinenkin, jota on huomioitava. En tiedä, onko meidän kakkonen haastavampi kuin esikoinen, mutta en ota samalla tavalla stressiä siitä, olenko hyvä äiti vai en. Kun vauva valvottaa, herätän miehen aamuyöstä, että saan parin tunnin yöunet. Olen tehnyt päätöksen, että kaikki kasvatukselliset suositukset saavat mennä romukoppaan ja meillä nukutaan tasan niin, että kaikki saavat edes vähän unta. Eli välillä vauva nukkuu välissämme, välillä omassa sängyssä, viime yönä miehen kanssa elokuvaa katsellen jne. Päätä siis, että teette sellaiset järjestelyt, jotka maksimoivat kaikkien osapuolten unen ettekä välitä niistä, jotka aina valittavat, miten vauva oppii huonoja tapoja tms.

En esikoisenkaan kanssa välittänyt muiden puheista, mutta siinä olin liian lepsu, että annoin miehen päästä liian helpolla. Hormonihuuruissani hääräsin ja hoidin, ajattelin että mies kärsii jos joutuu olevaan väsyneenä töissä joten hoidin lapsen ilta- ja yöitkut aina yksin. Ja mieshän oli tyytyväinen. Itseni ajoin täysin piippuun. Toisen kanssa en tee samaa mokaa!