Kokemuksia Pyhän Marian Lastentarhasta Helsingissä?

Viisas ja edistyksellinen äitini järjesti minulle ja isosiskolleni hoitopaikan Pyhän Henrikin katedraalin kupeessa sijaitsevasta Pyhän Marian lastentarhasta hoitopaikan. Olin siellä muistin mukaan 4-6 vuotiaana (2 vuotta) ja minulla ei ole muita kuin ihania muistikuvia paikasta, sisarista, ruoasta (erityisesti jälkiruokana tarjottu "mansikkavaahto"), opetuksesta ja yleisestä ilmapiiristä. Kaikki oli rauhallista ja järjestäytynyttä. 

Ensimmäisenä päivänä sain viettää siskoni kanssa "isompien" puolella, kunnes minut sitten vietiin pienempien puolelle. Itkin katkerasti enkä voinut ymmärtää erottamisen syytä, sillä mielestäni olin suoriutunut kaikista askareista yhtä hyvin kuin isommatkin (olin hyvin pikkuvanha ja kehittynyt ikäisekseni). Sisaret olivat tietenkin tehneet hyvän päätöksen mahdollistaakseen minulle "matalan kynnyksen alun", jota minä en ollenkaan ymmärtänyt tuolloin. Nopeasti tilanne kuitenkin tasoittui ja viihdyin mainiosti ikäisteni kanssa.

Päänunnana toimi tuolloin Simplicitas, jonka mukaan päivittäisille asiainhoitoretkille oli kova tunku. Kaksi pääsi hänen oikeudenmukaisen valintansa mukaan hänen käsipuoliinsa. v. 1967-1969 toiminut pitkä ja hoikka pappi oli aivan mahtava ja hyvällä huumorilla varustettu, sillä hän keksi vastauksiksi aina mitä inhottavimpia ruokia päivän ruokalistaa kysyville lapsille esim. sammakon oksennus, käärme, sisiliskon häntä. 

Muistan monipuoliset askartelu-, musisointi-, laulu-, tanssihetket sekä kaitafilmielokuvien katselut. Pääsin usein esiintymään mm. joulujuhliin soololauluosiin ja tanssiesityksiin hollantilaisasuissa hollannikkaat jaloissa (kerran jopa Aleksanterinkadulla sijaitsevan Balder-saliin esiintymään laajemmalle yleisölle). Niihin harjoteltiin tunnollisesti ja antaumuksella, niin että Simplicitaksella oli posket ihan jännityksestä punaisina. Näistä minulla on muutamia kuviakin vanhempieni ottamina jäljellä. 

Opin ensimmäiset englanninkieliset sanat lastentarhassa ja ymmärsin kieltä tietenkin puhettani enemmän, joten kouluun mennessäni englanninkielen opiskelu sujui ongelmitta ja olin muita huomattavasti edellä.

Jälkikäteen olen silloin tällöin Kaivopuistossa käydessäni kulkenut rakennusten ohi ja muistellut mm. hauskoja pulkkamäkiretkä Kaivopuiston puistossa. Näin hetki sitten arkistofilmiä vuodelta 1962 ja se tosiaan todensi muistikuvaani olosuhteista.

Lämmin kiitos kaikille erinomaisesta ja rakkaudella tehdystä työstä lasten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämä ihana vaihe elämässäni on varmaan osaltaan edesauttanut minua Jeesuksen yhteyteen ja uskoon kolmiyhteisestä Jumalasta. Toivotan pitkää ja hyvää jatkoa lastentarhan pitäjille, olkoon heidän kädentyöllä siunaus!

Rakkain terveisin,

Entinen oppilas silloinen Heli Kokko