Lue keskustelun säännöt.
Pakko purkaa tänne kaveristani!
25.03.2010 |
Mä oon välillä täynnä kaveriani.
Sille merkkaa vaan omat jutut.
Puhutaan sen kuulumisista ja tekemisistä. Jos yritän jotain omaa puhua, tunnen jo kertoessani, että kaveri ei jaksa yhtään kuunnella ja kuittaa nopeasti "jaa" "mh".
Esimerkkejä asioista jotka rasittaa.
Me rakennettiin pari vuotta sitten. Kaveri ei rakennusaikana ollut yhtään kiinnostunut projektista. Ei koskaan esim. kehunut mitään laattoja tai keittiötä tms. Ei edes talon valmistuttua.
Ei siinä mitään, mutta nyt rakentavat itse ja mun pitää koko ajan kuunnella rakennusjuttuja ja mun odotetaan kehuvan joka asiaa.
Hän puhuu sukulaisitaan ja työkavereistaan juttuja ja mun pitää tietenkin muistaa kuka kukin on tyyliin "ne AnnaMaijan antamat pyyhkeet on rumat". Eli mun pitää muistaa kuka on AnnaMaija ja mitkä pyyhkeet olivatkaan häneltä.
Minä tiedän kaiken hänestä, mutta oikeasti hän ei tunne minua ollenkaan! Ja ikävää on, että hän ei edes huomaa sitä!
Ei muuta. Helpotti!
Kommentit (15)
Minäkin olen joskus koittanut kertoa jotain oikeaa asiaa hänelle, mutta huomannut jo ekan lauseen puolivälissä, että turhaa avaudun.
Tällä mun kaverilla ei ole lapsia, joten hän jauhaa itsestään, työstään ja sukulaisistaan. Ja nyt siitä raksasta.
En puhu hänelle mitään vauvajuttja, joten siitäkään ei voi olla kyse, että höpisisin vaan sellaisia.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni myös tälläinen kaveri. Hänen eroaan ja hänen menemisiään ym. pitää jaksaa käydä läpi, mutta jos erehdyn kertomaan jotain omasta elämästäni saan vastaukseksi "jaa".
Ostimme vähän aikaa sitten asunnon ja siitä kommentti oli jaa. Ekan kerran, kun kävi niin ei yhdelläkään sanalla sanonut mitään asunnosta. Mutta annas olla, kun itse muutti... huh-huh!
mulla ei ole tollasta. ihme touhua!
j
Hyvänä esimerkkinä miten kaveri ohittaa törkeesti toisten asiat on se, että avauduin (tai yritin avautua) hänelle vuosia sitten ensimmäistä kertaa aikeistani erota miehestäni (erosinkin sitten) ja aloitin siis kertomaan "minä ja XXX aiotaan erota..."
Kaveri vilkaisi mua, sanoi että "aha" ja alkoi ihan pokkana jauhamaan jotain lapsensa kakasta.
Ja mä kuuntelin sitten sitä kakkajuttua ihan epäuskoisena ja häkeltyneenä kaverini piittaamattomuudesta.
Mä menin ihan sanattomaksi. Miten joku VOI tehdä noin? Saa olla kyllä aika itsekeskeinen ihminen...
että tää on todella yleistä. Ihmiset eivät osaa keskustella kunnolla toistensa kanssa, käydä vuoropuhelua. Molemmat käyvät toistensa seurassa yksinpuheluita omista asioistaan, vaikka vois vaihtaa ajatuksia siitä, mitä toinen juuri sanoi. Se olis niinkuin hyvien tapojen mukaista ja osoittais samalla että todella kuunteli mitä toinen sanoi. Itse en lue ystäväksi ihmistä joka puhuu vain itsestään tai hänen kommenttinsa vaikkapa avautumiseeni on jotain moukkamaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en vaan ole siitä syttynyt sen enempää ko hlön kanssa kaveeraamaan.
Kyllä se on niin, että jos ollaan ystäviä niin asioiden jakaminen ei voi perustua yksipuoleisuuteen. Kyllä jämpti on näin.
en jaksa yhtään tän tyypin ihmisiä. Olen karsinut heidät kavereistani tehokkaasti pois. Janoan aitoa keskustelua ja se ei onnistu yksipuoleisena itsekehuna. Suosittelen samaa sinulle ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta lopulta totesin, että en itse voi vaikuttaa meidän ystävyyssuhteemme laatuun, vaikka kuinka yritin tuoda itseäni enemmän esiin, epätasapaino oli jo muodostunut. Niinpä katkaisin välit kokonaan. En vastannut enää puhelimeen enkä sähköposteihin. Nykyisin pidän ystävinäni vain sellaisia ihmisiä joiden seurassa oikeasti viihdyn, ja joissa on riittävästi vastavuoroisuutta.
Jos sulla on kaksi lasta joista poika vanhempi ja menee syksyllä eskariin, niin tarkoittanet minua.
Siinä tapauksessa on todettava että soitit varmaan 4kk:n ajan 2-3 kertaa viikossa ja kiertelit ja kaartelit asiaasi etkä _kertaakaan_ sanonut suoraan että aiot erota vaan kerroit sen vasta kun olit jo eronnut.
Koitin sitten eroasiasta keskustellakin kanssasi, mutta kun siitä ei voinut keskustella vaan halusit vain tukea ja pönkitystä sille että miehesi on pahuuden ilmentymä ja sinä toimit juuri oikein vaikket ollut asiasta edes miehesi kanssa jutellut. Siksi koitin keksiä muita puheenaiheita kun en vastaamattakaan kehdannut jättää puheluihisi ja halusin kääntää keskustelun neutraalille alueelle. En halunnut sotkeutua eroonne ja perheemme halusi ja haluaa edelleen olla tekemisissä teidän molempien kanssa.
Muutenkin toteaisin sen että jos koet ettei kaveri sinua kuuntele, niin kannattaako ensin koettaa kuunnella ja kommentoida kaverin asiat ja sitten siirtyä omiin, jolloin saa helpommin kaveriltakin kommenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ollenkaan! Toinen ihmistyyppi on muka-keskustelijat. Eli kyselevät "kiinnostuneina" mutta eivät kuuntele vastausta eivätkä muista sitä enää 5 minuutin päästä.
mulla on tollanen sisko!
Viime syksynä mun elämä oli aivan sekaisin ja joka kerta kun siitä yritin siskoni kanssa puhua ja saada vähän kuuntelijaa niin hän tuhahti jotain ja vaihtoi aihetta. Viimeisellä kerralla hän sitten tokaisi, että "sori nyt vaan mutta noi sun pikkumurheet ei jaksa kiinnostaa kun on omiakin". Niin mun pikkumurheet oli perheen hajoaminen, töiden loppuminen ja lapsen sairastuminen... Hänen murheensa oli kahden miehen loukku josta hän kyllä enimmäkseen nautti ja murhetta toi se kun hra A sai tietäähra B:stä...
Kaikki on niin suhteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli nuorena vuosia samanlainen "ystävä" joka halusi määrätä aika paljon tekemisistä ja ei kovin jaksanut kuunnella mun juttuja.No kyllä joskus,mutta enemmän se oli sellaista yksipuoleista.Enää en jaksa häntä yhtään.Jos nähdään,niin hän alkaa vaahdota ja haukkua muita ihmisiä tai on muuten niin teennäinen,että turha edes yrittää jutella..
Ja sitä paitsi mulla ei ole kavereita liikaa.
Tuntuisi aika tylyltä lopettaa yhteydenpito.
Ja sitä paitsi minä en esim. koskaan soittele hänelle. Hän se soittaa ja kutsuu itsensä kylään.
Hänellä on kovasti menoja ja usein selittää työvuoronsa ja minne menee sen jälkeen. Ja jos satun unohtamaan, että tiistaina hänen piti mennä esim. lääkäriin tai parturiin, hän ei voi ymmärtää etten muista.
Hän myös kertoi juuri olevansa tosi väsynyt, kun lomaa oli viikko ja hän nukkui joka yö 8-9 tuntia.
Siltikin väsyttää.
Minun kuului tietysti voivotella asiaa.
Itselläni vauva valvottaa keskimäärin 5-6 kertaa yössä, mutta siitä ei sitten tarvi puhuakaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaa kiinnostua keskusteluista niin kauan kun puhutaan hänestä, mutta vetää naaman samantien norsunvitulle kun yrittää kertoa omista asioistaan.
On se joskus rasittavaa... juu
jonka elämä pyörii vain ja ainoastaan oman napansa ympärillä. Tässä yks päivä juuri avauduinkin tänne hänestä.
Munkaan kaveri ei kommentoi mun juttuja yhtään, eikä jaksa kuunnella. Saattaa joskus ihan kesken mun lauseen alkaa höpöttää jotain lapsistaan (niistä se vaan puhuukin tai omista sairausepäilyistään)
Hyvänä esimerkkinä miten kaveri ohittaa törkeesti toisten asiat on se, että avauduin (tai yritin avautua) hänelle vuosia sitten ensimmäistä kertaa aikeistani erota miehestäni (erosinkin sitten) ja aloitin siis kertomaan "minä ja XXX aiotaan erota..."
Kaveri vilkaisi mua, sanoi että "aha" ja alkoi ihan pokkana jauhamaan jotain lapsensa kakasta.
Ja mä kuuntelin sitten sitä kakkajuttua ihan epäuskoisena ja häkeltyneenä kaverini piittaamattomuudesta.
(Enkä ollut siis mitään suhteestamme tai eroaikeista aiemmin kertonut tälle kaverille, eli kuittaus "aha" ei johtunut siitä että olisi jo miljoona kertaa kuullut jotain valituksiani parisuhteestani tms)