Onko 3v normaalia, kun puhuu ja kyselee koko ajan kuolemasta ja leikkii hautajaisia? Olimme jokin aika sitten etaisen sukulaisen hautajaisissa. Oliko liian kova kokemus lapselle?

3-vuotias on kiinnostunut maailmasta ympärillään ja mielikuvitus alkaa kehittyä. Juttele lapsen kanssa, vastaa kun hän kysyy, mutta vastaa yksinkertaisesti VAIN mitä kysyy.

En usko, että hautajaiset olisivat olleet 3-vuotiaalle liian rankka kokemus, ei hän oikeasti ymmärrä kuolemaa vielä ja voi korkeintaan olla huolestunut kun äiti ja isä ovat itkeneet. Selititte kai, miksi hautajaisissa itketään?

Kyllä jotkut lapset pohtivat kuolemaa jo 3-vuotiaina, jotkut (kuten meidän esikoinen) jo 2-vuotiaana. Silloin olimme nimittäin miehen sedän hautajaisissa, jonka tyttö oli tavannut max 2 kertaa parin minuutin ajan. Seuraava puoli vuotta meni sitten selittäessä ainakin 4-7 kertaa viikossa, missä X-setä nyt on, mitä arkussa oli, miksi se laitettiin maahan jne. jne. Me emme itse itkeneet erityisemmin siellä hautajaisissa (ehkä nyt vähän silmänurkka kostui), mutta jotkut kyllä tietysti itkivätkin.



Tyttöön on senkin jälkeen aina vaikuttanut kuolema ja sairaus tosi voimakkaasti, hän puhuu niistä paljon, aivan kuin pelkäisi pahinta (eli että äiti tai isi sairastuisi ja/tai kuolisi). Viimeksi eilen totesi illallispöydässä ihan mihinkään liittymättä, että kun on tosi vanha, niin sitten kuolee.

Jos olisitte olleet häissä, leikkisi ehkä hääleikkejä nyt.



Meidän kolmivuotias joutui kokemaan kuoleman paljon " kovemmalla" tavalla, kuollut oli pieni vauva, jonka tunsi kuvista ei livenä. Kyselyjä tuli paljon, vastasin kaikkeen rehellisesti, kerroin myös ettei kaikki usko samaan kuin me. Ja pikkuhiljaa kyselyt vähenivät. Hautajaisia ei leikkinyt, sillä hautajaisiin emme menneet siksi, kun hautajaiset pidettiin tosi pienessä piirissä.

Tuttaviltani kuoli vauva kätkytkuolemaan. 4v isosisko hautasi nukkeja seuraavat kuukaudet. Oli vanhemmille todella vaikeaa katsoa tuota, mutta fiksuina antoivat lapsen leikkiä ja käsitellä asiaa omalla tavallaan.

Milloin me kuollaan? Miten me kuollaan? Minne me mennään kun kuollaan? Onko kuolema tuolla metsän takana? yms. enkä tiedä mistä poika keksi koko kuolemajutun

koska oli jo niin vanha (20). Mutta ei hätää, on jo " kasvattamassa uutta" =)

että on kiinnostunut ympärillään olevista asioista. Vanhempien kannattaa tarkistaa omaa suhtautumistaan. Kuolemasta kannattaa puhua asiallisesti ja kysyttäessä. Jos kuolema on tabu perheessä, niin tottakai se kiinnostaa. Samoin kuolemalla pelottelu jne.



Mä olen aina ollut kiinnostunut kuolemasta ja pohdiskellut sitä. Mutta myös elämästä. :)

Jos aihe ahdistaa, niin sitten voi kysyä neuvoa asiantuntijoilta.

minä muutan M..., tarkoittaen tätiään. Ei oolut ahdistunut vaan totesi tilanteen.