Lue keskustelun säännöt.
Raiskatun tarina
14.09.2007 |
Kaikki alkoi vajaa 3 vuotta sitten. Olin eronnut lapseni isästä vuotta aikaisemmin. Eräs kesäinen lauantai ilta, kun lapseni oli isällään lähdin baariin yksin. Kukaan kavereistani ei ollut lähdössä, joten päätin mennä yksin käymään, se oli sitä alun vapauden huumaa, sai tehdä mitä halusi ilman kysymättä keneltäkään.
Baariin päästyäni lähes heti juttusilleni tuli mukavan näköinen nuorimies. Hän kertoi ettei ole paikkakuntalainen, sen huomasi myös murteesta. Illan aikana join useita siidereitä ja mietin mielessäni että vau mikä mies, kun ei juonut kuin 1 oluen koko aikana.
Tulimme hyvin juttuun ja illan päätteeksi päätimme lähteä samalla taksilla, samaan suuntaan kun olimme menossa. Pihaani päästyämme mies kuitenkin kysyi, voitaisiinko vielä jutella lisää kun oli niin kivaa. Suostuin.
Juttelimmekin aikamme, kunnes mies yhtäkkiä muuttui kummallisen näköiseksi, uhkaavan oloiseksi. Kaikkia yksityiskohtia en viitsi kertoa, mutta hän raiskasi minut väkivalloin. Tästä selvittyäni samana yönä soitin äidilleni ja hän vei minut sairaalaan. Minusta otettiin kaikennäköisiä kokeita ja paikalle tulivat myös poliisit.
Menin poliisiasemalle 2 päivää myöhemmin. Baari jossa olimme, oli turvakamerat ja minusta ja tästä miehestä oli kuvia. Portsari oli muistanut tämän miehen olleen porukassa ja olivat portsarin muistikuvan mukaan Turkulaisia.
Poliisiasemalle menin häpeillen äitini kanssa. Minua kuulusteli mukava naispoliisi ja minut vietiin tunnistamaankin yksi mies, hän ei kuitenkaan ollut se sama mies. Vaatetus ja hiukset olivat vain samanlaiset.
Aikaa kului. Lopetin liikkumiseni kokonaan. Olin ennen hyvin aktiivinen, kävimme päivittäin lapseni kanssa kävelyllä, puistoissa, pyöräilemässä. Enää uskallauduin vain kotipihan leikkipaikkaan. Hommasin auton ettei meidän tarvisi enää käydä kävellen kaupassa, eikä minun tarvitsisi kävellä töihin aikoihin, jolloin ihmisiä ei ole paljoa liikkeellä.
Aloin ensin syöpöttelemään ja sitten juopottelemaan. Viihdyin kotona paremmin kuin hyvin, jota ihmettelen tänäkin päivänä, olen aina ollut hyvin sosiaalinen.
Tapahtumasta on kohta 3 vuotta. Olen lihonut (ehkä alitajuisesti) 30 kg. Tutut jotka eivät ole minua aikoihin nähneet, eivät enää tunnista minua.
2 viikkoa sitten vasta heräsin. Tajusin ettei elämme voi mennä näin etten liiku missään, lapsikin siitä jo kärsii vaikka vuoden verran onkin mennyt hyvin kun naapurustoon on tullut samanikäinen kaveri, jonka kanssa ulkoilee ja leikkii. Menin yksityiselle ja kerroin olevani masentunut, kerroin kaiken muun paitsi raiskauksen, se hävettää minua niin paljon edelleenkin! Sain lääkityksen ahdistukseen ja masennukseen. Nyt toivon, että saisin elämäni takaisin. Tuntuu vain, että se on jo liian myöhäistä :(
Kommentit (25)
Kerro asiasta hoitaville tahoille, hanki itsellesi myös keskusteluapua lääkkeiden lisäksi. Jonakin päivänä huomaat taas auringon paistavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti raiskaaja jää kiinni.
Minun ystävättärelleni tapahtui vastaava, mutte en tiedä miksei hän koskaan tehnyt ilmoitusta asiasta, häpes tai syytti tiseään, en tiedä.
Ymmärrän hyvin tuon häpeäntunteen, sillä en ole koskaan pystynyt terapiassa kertomaan hyväksikäytöstäni. Asian pystyn sanomaan ääneen vain tolkuttomassa humalassa. Sen jälkeen, kun olen nuo lapsuuden tapahtumat palautuivat mieleeni, olen lihonnut myös noin 30kg.
Hae apua, uskalla puhua ja nauttia elämästäsi.
Vierailija:
Ymmärrän hyvin tuon häpeäntunteen, sillä en ole koskaan pystynyt terapiassa kertomaan hyväksikäytöstäni. Asian pystyn sanomaan ääneen vain tolkuttomassa humalassa. Sen jälkeen, kun olen nuo lapsuuden tapahtumat palautuivat mieleeni, olen lihonnut myös noin 30kg.Hae apua, uskalla puhua ja nauttia elämästäsi.
että pelkään työni ja lapsen menetyksen puolesta. Juon lähes joka päivä, en kuitenkaan niin että lapsi huomaisi humalaani. Toleranssini on kasvanut huomattavasti alkoholin suhteen. Kroppa ei enää jaksa, minulla on tullut rytmihäiriöitä. Mun ois pakko lopettaa, mutta en tiedä mistä voimat siihen. Toivon todella hartaasti, että tämä lääkitys nostaisi minut tästä kuopasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ymmärrät - siis todella ymmärrät sisimmässäsi, että sinä et todellakaan ollut syypää tapahtuneeseen; sinulla vain oli huonoa tuuria :-(.
Voimia tervehtymiseen; toivon sinulle valoisampaa tulevaisuutta! Älä anna sen yhden ihmisen ja huonon kokemuksen pilata loppua elämääsi; sinä olet aivan liian arvokas siihen. Olet ainoa äiti lapsellesi, hän tarvitsee sinua jaksavana aikuisena; tukena, turvana ja mallina.
Tukihali!
Vierailija:
Toivottavasti ymmärrät - siis todella ymmärrät sisimmässäsi, että sinä et todellakaan ollut syypää tapahtuneeseen; sinulla vain oli huonoa tuuria :-(.Voimia tervehtymiseen; toivon sinulle valoisampaa tulevaisuutta! Älä anna sen yhden ihmisen ja huonon kokemuksen pilata loppua elämääsi; sinä olet aivan liian arvokas siihen. Olet ainoa äiti lapsellesi, hän tarvitsee sinua jaksavana aikuisena; tukena, turvana ja mallina.
Tukihali!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Toivottavasti ymmärrät - siis todella ymmärrät sisimmässäsi, että sinä et todellakaan ollut syypää tapahtuneeseen; sinulla vain oli huonoa tuuria :-(.Voimia tervehtymiseen; toivon sinulle valoisampaa tulevaisuutta! Älä anna sen yhden ihmisen ja huonon kokemuksen pilata loppua elämääsi; sinä olet aivan liian arvokas siihen. Olet ainoa äiti lapsellesi, hän tarvitsee sinua jaksavana aikuisena; tukena, turvana ja mallina.
Tukihali!
mutta toisaalla äitini ja sisarukset syyttävät minua siitä, että olen mennyt yksin ja olin vielä humalassa :(
ap
sieltä löytyy tietoa heidän palveluistaan ja asiasta yleensä. www. tukinainen. fi. (välit pois).
Raiskauksen uhri ei ole syyllinen tapahtumiin. Tarvitset nyt kaiken mahdollisen avun jota voit saada, jotta saisit voimia lopettaa juomisen ja päästä toipumisen alkuun. Jos susta tuntuu mahdottomalta päästää suustasi sitä mitä on tapahtunut niin kirjoita tuo sun kuvaus paperille tai ota joku poliisin tutkintapaperi mistä asia käy ilmi, mukaan lääkäriin. Näin sun ei tarvitse sanoa ääneen asiasta mitään. Apua tarvitset joka tapauksessa ja äkkiä, koska juominen vain pahentaa sun tilannetta.
Toivotan sulle voimia, olet jo ensimmäisen oven avannut kun olet puhunut asiasta täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo mikään ihme, että kävelit ansaan. Syy ei todellakaan ole sinussa. Ei se, että nainen on humalassa tai hame päällä tai että kutsuu kotiinsa kylään oikeuta tekemään tälle väkivaltaa!!!! Kaikki, jotka vähänkin ajattelevat, että syy oli sinun, ovat aivottomia muiden asioihin sekaantujia ja besserwissereitä.
Et sinä ole siltikään syypää millään tavalla tapahtuneeseen! Mietin juuri omalla kohdallanikin mitä kaikkea sitä olisi voinut tapahtua menneisyydessä silloin, kun vielä oli villi ja vapaa nuori - itsekin olen muutaman kerran tavannut miehen baarissa, ollut humalassa ja mennyt joko hänen luokseen yöksi - tai hän on tullut minun luokseni yöksi. Ei sellaisessa tilanteessa voi TIETÄÄ kenestäkään varmaksi, kun on vasta tutustunut toiseen, mutta hyväuskoisena sitä luottaa ihmisiin.
Ainoa asia mihin sinä " syyllistyit" oli se, että päätit luottaa tähän ihmiseen. Se mitä hän päätti sinulle tehdä - ei ole sinun syytäsi millään tavalla; hän teki sinua kohtaan (todella) väärin, ja hän saa myöskin kantaa sen tekonsa seuraukset. Hän otti kauniin asian (sinun luottamuksesi ja seksuaalisuuden) ja käänsi sen joksikin rumaksi, anna hänen yksin kantaa siitä tapahtuneesta myöskin syyllisen vastuu, sillä hänelle se kuuluu.
Varmasti sinun on vaikeaa luottaa nyt ihmisiin; tuollaisen kokemuksen jälkeen tulee takuulla varovaiseksi - mutta pikku hiljaa eteenpäin. Baby Steps takaisin omaksi itseksesi =o), ensin uskallat takaisin ulkoilmaan, puistoon ja uusiin sosiaalisiin tilanteisiin - anna itsellesi aikaa hyvällä omalla tunnolla; paranemisen prosessi vie oman aikansa.
Voimia - sinä pystyt kyllä siihen; minulla on luja luottamus sinuun ja siihen, että elämä kantaa!
13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin, että hän tietää pohjimmaisen syyn miksi olosi on paha. Näin pääset parhaiten asiassa eteenpäin, joskin ehdottomasti lääkitys on paikallaan aluksi. Voisit varata ajan samalle lääkärille jolta sait masennuslääkkeetkin.
Ja tutustu niihin Tukinaisen palveluihin, heiltä löytyy todelllista asiantuntemusta.
Sulla on se lapsikin, hänenkin vuoksi, mutta ennen kaikkea itsesi takia: hae apua!
kerro asiasta terapiassa. Olen itse nyt käynyt vuoden terapiassa ja kertonut asioita jotka pelotti todella paljon. Se on valtavan ihana tunne huomata että se ihminen siellä oikeasti kestää ihan kaiken mitä kerrot, se on sitä varten ja se auttaa sinua, kun kerrot. Ajattele myös lastasi, jotta tarjoaisit hänelle parhaan mahdollisen elämän sinun tulee olla parhaassa mahdollisessa kunnossa. Ja siihen pääset vain käsittelemällä tuon asian. Terapeuteilla tulee päivittäin vastaan koko elämän kirjo, sinun ei kannata ajatella mitään miksi et voisi puhua. Kuten mainitsin, omakohtainen kokemus on, että toipuminen alkaa siitä kun puhuu asioista suoraan oikeilla nimillä, ja se tunne on itselle niin hyvä, ettei sitä osaa etukäteen edes kuvitella. Ällä häpeä asiaa jossa et itse ole tehnyt yhtään mitään väärää. Paljon voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Et sinä ole siltikään syypää millään tavalla tapahtuneeseen! Mietin juuri omalla kohdallanikin mitä kaikkea sitä olisi voinut tapahtua menneisyydessä silloin, kun vielä oli villi ja vapaa nuori - itsekin olen muutaman kerran tavannut miehen baarissa, ollut humalassa ja mennyt joko hänen luokseen yöksi - tai hän on tullut minun luokseni yöksi. Ei sellaisessa tilanteessa voi TIETÄÄ kenestäkään varmaksi, kun on vasta tutustunut toiseen, mutta hyväuskoisena sitä luottaa ihmisiin.Ainoa asia mihin sinä " syyllistyit" oli se, että päätit luottaa tähän ihmiseen. Se mitä hän päätti sinulle tehdä - ei ole sinun syytäsi millään tavalla; hän teki sinua kohtaan (todella) väärin, ja hän saa myöskin kantaa sen tekonsa seuraukset. Hän otti kauniin asian (sinun luottamuksesi ja seksuaalisuuden) ja käänsi sen joksikin rumaksi, anna hänen yksin kantaa siitä tapahtuneesta myöskin syyllisen vastuu, sillä hänelle se kuuluu.
Varmasti sinun on vaikeaa luottaa nyt ihmisiin; tuollaisen kokemuksen jälkeen tulee takuulla varovaiseksi - mutta pikku hiljaa eteenpäin. Baby Steps takaisin omaksi itseksesi =o), ensin uskallat takaisin ulkoilmaan, puistoon ja uusiin sosiaalisiin tilanteisiin - anna itsellesi aikaa hyvällä omalla tunnolla; paranemisen prosessi vie oman aikansa.
Voimia - sinä pystyt kyllä siihen; minulla on luja luottamus sinuun ja siihen, että elämä kantaa!
13
itken täällä ihan valtoimenaan. Tekijä on vieläkin tuntematon eli ei tietoa kuka, joku Turusta on tietona. En kulje terapiassa, kävin vain lääkärillä. Pitäiskö mun terapiaan, pitäis, tiedän sen itsekin mutta pelkään etten jaksa käydä sitä kaikkea läpi uudelleen.
ap
ulos suustaan, niin se ikäänkuin haalistuu hieman. Ja sen terapeutin tehtävä on nimenomaan kannatella sua eteenpäin niin että sä jaksat päästää sen tuskan ulos ja jaksat käydä sen läpi. Se tuska nimittäin ihan oikeasti jollain lailla laimenee mitä enemmän sitä käy läpi. Saat terapeutilta konkreettisia ohjeita miten käsitellä asiaa. Sitä sä tarvitset ehdottomasti selvitäksesi takaisin jaloillesi.
Lähetän sulle voimia ja kannustavia ajatuksia!
Vierailija:
ulos suustaan, niin se ikäänkuin haalistuu hieman. Ja sen terapeutin tehtävä on nimenomaan kannatella sua eteenpäin niin että sä jaksat päästää sen tuskan ulos ja jaksat käydä sen läpi. Se tuska nimittäin ihan oikeasti jollain lailla laimenee mitä enemmän sitä käy läpi. Saat terapeutilta konkreettisia ohjeita miten käsitellä asiaa. Sitä sä tarvitset ehdottomasti selvitäksesi takaisin jaloillesi.Lähetän sulle voimia ja kannustavia ajatuksia!
että menetän lapseni ja työni jos kerron miten asiat on
ap
Niin kauan kun käyt työssä ja hoidat lapsesi. Terapeutilla on vaitiolovelvollisuus, eikä hän ilmoittele kenellekään mitään niin kauan kuin et ole sairaalahoidon tarpeessa. Ja mitä nopeammin haet sitä terapia-apua, sitä vähemmän sitä riskiä on. Jos taas et hae apua, työn ja lapsen menetys tulee väistämättä eteen.
Raiskaus ei ole sinun vikasi, eikä avun hakeminen ole millään lailla tuomittavaa tai häpeällistä. Päin vastoin, se on kunnioitettavaa ja osoittaa halua huolehtia asioistaan ja itsestään. Suomessa olisi huostaanottoja ja työttömiä pilvin pimein jos terapiassa käyviltä otettaisiin lapset pois ja he menettäisivät työnsä.
Uskallusta!
T: 16
Pelottavampi ajatus on se, että menetät jos et ota tarvittavaa apua. Se, että tunnistaa ongelmat ja hakee apua, kertoo vastuullisesta vanhemmuudesta ja myös ne ammatti-ihmiset ymmärtävät sen. Älä pelkää vaan järjestä asiasi. Jokaisella on oikeus nauttia normaalista elämästä ja sinä et ole itse aiheuttanut noita ongelmia. Ne on täysin mahdollista saada järjestykseen. soitat heti maanantaina ja sanot että haluat terapiaan, usko tai älä, asiat alkavat järjestyä tavalla jota et osaa vielä edes kuvitella ja se on helpottavaa.
Vierailija:
Niin kauan kun käyt työssä ja hoidat lapsesi. Terapeutilla on vaitiolovelvollisuus, eikä hän ilmoittele kenellekään mitään niin kauan kuin et ole sairaalahoidon tarpeessa. Ja mitä nopeammin haet sitä terapia-apua, sitä vähemmän sitä riskiä on. Jos taas et hae apua, työn ja lapsen menetys tulee väistämättä eteen.Raiskaus ei ole sinun vikasi, eikä avun hakeminen ole millään lailla tuomittavaa tai häpeällistä. Päin vastoin, se on kunnioitettavaa ja osoittaa halua huolehtia asioistaan ja itsestään. Suomessa olisi huostaanottoja ja työttömiä pilvin pimein jos terapiassa käyviltä otettaisiin lapset pois ja he menettäisivät työnsä.
Uskallusta!
T: 16
ja minua hävetää niin!! Miten voin hakea apua? Pelottaa, että työkaveritkin saavat tietää ja minut katsotaan sopimattomaksi työhön. On niin vaikeaa ja monimutkaista! Kiitos teille kuitenkin!
ap
Uskon että parantumisesi alkaa siitä, kun uskallat kertoa tästä
terapeutillesi ja käydä ne asiat läpi niin moneen kertaan että ymmärrät ettei vika ollut sinun. Voin kuvitella hyvin häpeän tunteet, mutta kun ymmärrät, ettei siinä ole mitään hävettävää ja olet joutunut vakavan rikoksen uhriksi, pystyt varmasti käsittelemään asiaa ja pääset jaloillesi. Hyvä että pystyi nyt kirjoittamaan tarinasi.
Tsemppiä!