Raiskatun tarina

Kaikki alkoi vajaa 3 vuotta sitten. Olin eronnut lapseni isästä vuotta aikaisemmin. Eräs kesäinen lauantai ilta, kun lapseni oli isällään lähdin baariin yksin. Kukaan kavereistani ei ollut lähdössä, joten päätin mennä yksin käymään, se oli sitä alun vapauden huumaa, sai tehdä mitä halusi ilman kysymättä keneltäkään.



Baariin päästyäni lähes heti juttusilleni tuli mukavan näköinen nuorimies. Hän kertoi ettei ole paikkakuntalainen, sen huomasi myös murteesta. Illan aikana join useita siidereitä ja mietin mielessäni että vau mikä mies, kun ei juonut kuin 1 oluen koko aikana.

Tulimme hyvin juttuun ja illan päätteeksi päätimme lähteä samalla taksilla, samaan suuntaan kun olimme menossa. Pihaani päästyämme mies kuitenkin kysyi, voitaisiinko vielä jutella lisää kun oli niin kivaa. Suostuin.



Juttelimmekin aikamme, kunnes mies yhtäkkiä muuttui kummallisen näköiseksi, uhkaavan oloiseksi. Kaikkia yksityiskohtia en viitsi kertoa, mutta hän raiskasi minut väkivalloin. Tästä selvittyäni samana yönä soitin äidilleni ja hän vei minut sairaalaan. Minusta otettiin kaikennäköisiä kokeita ja paikalle tulivat myös poliisit.

Menin poliisiasemalle 2 päivää myöhemmin. Baari jossa olimme, oli turvakamerat ja minusta ja tästä miehestä oli kuvia. Portsari oli muistanut tämän miehen olleen porukassa ja olivat portsarin muistikuvan mukaan Turkulaisia.



Poliisiasemalle menin häpeillen äitini kanssa. Minua kuulusteli mukava naispoliisi ja minut vietiin tunnistamaankin yksi mies, hän ei kuitenkaan ollut se sama mies. Vaatetus ja hiukset olivat vain samanlaiset.

Aikaa kului. Lopetin liikkumiseni kokonaan. Olin ennen hyvin aktiivinen, kävimme päivittäin lapseni kanssa kävelyllä, puistoissa, pyöräilemässä. Enää uskallauduin vain kotipihan leikkipaikkaan. Hommasin auton ettei meidän tarvisi enää käydä kävellen kaupassa, eikä minun tarvitsisi kävellä töihin aikoihin, jolloin ihmisiä ei ole paljoa liikkeellä.



Aloin ensin syöpöttelemään ja sitten juopottelemaan. Viihdyin kotona paremmin kuin hyvin, jota ihmettelen tänäkin päivänä, olen aina ollut hyvin sosiaalinen.

Tapahtumasta on kohta 3 vuotta. Olen lihonut (ehkä alitajuisesti) 30 kg. Tutut jotka eivät ole minua aikoihin nähneet, eivät enää tunnista minua.



2 viikkoa sitten vasta heräsin. Tajusin ettei elämme voi mennä näin etten liiku missään, lapsikin siitä jo kärsii vaikka vuoden verran onkin mennyt hyvin kun naapurustoon on tullut samanikäinen kaveri, jonka kanssa ulkoilee ja leikkii. Menin yksityiselle ja kerroin olevani masentunut, kerroin kaiken muun paitsi raiskauksen, se hävettää minua niin paljon edelleenkin! Sain lääkityksen ahdistukseen ja masennukseen. Nyt toivon, että saisin elämäni takaisin. Tuntuu vain, että se on jo liian myöhäistä :(