Lapseni on koulukiusaaja. Olisiko sinusta tähän?

toisen äidin väittämän, EIKÄ LÄHTENYT ETSIMÄÄN SYYTÄ KIUSATUSTA. Näin tekee usein kuulkaas opettajatkin. "Se x on vähän sellainen syrjäänvetäytyvä, että se joutuu siksi silmätikuksi ja toisten uhriksi...".

Oman lapsen kohdalla ei opettaja pystynyt tekemään kouluaikana mitään, eivätkä kiusaajan vanhemmat välittäneet, vaikka kiusaaminen oli järjestelmällistä jo ensimmäisellä luokalla. Kiusaaja oli toinen poika, eli kyllä pojatkin nykyään osaavat ihan samaa ja seläntakana.

Meillä auttoi vasta se, että poika kasvoi kiusaajaansa suuremmaksi, sai itsevarmuutta ja räkyttäminen loppui.

- ei opettaja ole enää valtavan suuri auktoriteetti neljäsluokkalaisille, toki opettajaa saatetaan " pelätä" ettei mitä tahansa uskalla sanoa, mutta ei häntä ihailla enää samalla tavalla kuin nuorempana

- ihmettelen äidin lepsua käytöstä tytärtään kohtaan - itse olisin ollut huomattavasti vihaisempi ja antanut selkeän rangaistuksenkin - kyllä 10-11 vuotias ymmärtää että noin ei saa tehdä, tytär on vedättänyt äitiä kuus-nolla sanoessaan ettei ymmärrä mitä on tehnyt!!!!

- opettaja on ollut suorastaan surkea, kun ei ole puolustanut kiusattua lasta ja puuttunut asiaan, ansaitsee asiasta huomautuksen!

Eihän se sen enempää vaadi, vaikkei sitä itse olisikaan nähnyt.

monen vanhemman mielestä vika ei missään tapauksessa ole siinä omassa pikku pusi pusi mussukassa...

Olkoon tämän ketjun uudestaan esille nostanut kuka tahansa niin hyvä niin, minä näin tämän ensimmäistä kertaa.

Voi kun kaikki toimisi tällä tavoin!!

Ilmoitin opettajalle lapseni laukusta löytyneestä vihosta jossa haukkuivat 5-6 lapsen kanssa yhtä luokan oppilasta. Opettaja lupasi ottaa asian puheeksi luokassa ihan yleisellä tasolla. viikon päästä tästä jututin aiheesta myös lastani varmuuden vuoksi. Mutta oli todella noloa soittaa opettajelle, kun sitä kuitenkin luulee kasvattavansa lapsesta sellaista ettei kiusaa muita =(

Kirjoitan pätkän omakohtaisesta kokemuksesta.



Lapsi muuttaa uuteen paikkaan. Entiset ystävät jäävät. Lapsi on pieni ja ujo. Yrittää kaiken mukaan olla reipas (ehkä liikaakin). Ensimmäisenä otetaan kiusanteon kohteeksi kun lapsella on eri sukunimi kuin perheellä. Isä on eri. Eihän niin voi olla, onko sut adoptoitu ym. Lapsi on ihmeissään ja itkien kysyy äidiltä miksi minulla on eri nimi. Seuraavaksi pistetään merkille pukeutuminen, miksi sinulla ei ole sitä ja tätä. Pikkuhiljaa luokassa " toverit" sulkevat piirien ulkopuolelle.



Opettaja kertoo seuraavan tehtävän olevan ryhmätehtävä. Pulpetit menevät muilla yhteen paitsi tämä lapsi jää yksin. Opettaja määrää: menet nyt tuonne. Lapsi istuu ja miettii mikä minussa on vialla. Kun lapsi yrittää kertoa opettajalle kiusaajista hän nauraa ja vähättelee.



Ala-aste menee itkiessä ja miettiessä miksi olenkaan syntynyt. Kotona äiti ei huomaa mitään. Ei hän kerkeä huomata ja pysähtyä. Ylä-asteen alkaessa lapsi kuvittelee et uusi alku voisi olla helpotus. Käy päinvastoin kiusaaminen ja nälviminen jatkuu. Samanlainen eristys.



Pikkuhiljaa lapselle kasvaa luonnetta. Meikki kovenee jotta lapsi voi kätkeä tunteensa. Lapsi hankkiutuu vaikeuksiin saadakseen apua. Itsemurha käy mielessä useasti. Kukaan ei tunnu kuulevan avunhuutoa. Kun viimeinen vuosi menee perseelleen on alettava muidenkin huomata missä mennään. Vihdoin löytyy aikuinen joka auttaa ulos tilanteesta. Juttelee ja kuuntelee. Ylä-aste loppuu. Lapsen luonne on lujittunut kukaan ei astu minun YLI.



Lapsi muuttaa pois kotoa ja aloittaa uuden elämän muualla. Silti muistot vaivaavat ajoittain mutta lapsi katsoo eteenpäin. Kaiken PASKAN jälkeen elämä on vihdoin kohdillaan.



-lapsi likemmäs 30v-

Kiusaaminen on todella vaikea asia, miten sen havaitsisi ja kuinka siihen puuttuisi...



Itse olin ala-asteen kolmoselta alkaen koulukiusattu, nyt opettajana ja vanhempana näen tilanteen toisen puolen... Enkä edelleenkään tiedä miten parhaiten saada kiusaaminen loppumaan.



Itse olen päässyt yli kiusaamisesta, mutta syvät arvet se jätti. Se hyvä siitä kuitenkin on jäänyt, että voin kiusatulle kertoa omasta kokemuksestani, kertoa kuinka itse pääsin siitä yli.

Poikani luokkakaverin isä oli äsken soittanut miehelleni ja kertonut että poikani kiusaa hänen tytärtään ja on kuulemma kiusannut syksystä asti. Oli kertonut että poikani lintsaa koulusta (mikä ei pidä paikkaansa sillä opettaja olisi kyllä keskusteluissa asiasta meille maininnut).



Hassua tässä on se, että myös poikani on kertonut tämän tytön kiusaavan häntä, joten mikä onkaan nyt sitten lopullinen totuus. Pidin tiukan puhuttelun pojalleni aiheesta ja hiihtoloman jälkeen on anteeksipyynnön aika. Harmittaa tosiaan kun nyt on hiihtoloma edessä ja asian loppuunsaattaminen jää loman jälkeen. Tahtoisin myös tietää totuuden asian tiimoilta kun nyt on jo tullut huomatuksi ettei tyttö puhu vanhemmilleen ihan täyttä totuutta.



Asia tuntuu todella pahalta ja haluaisin saada tähän selvyyden nyt mahdollisimman pian. Tuntuu kurjalta kantaa koko viikko tätä asiaa sydämelläni.

Kurjalta tilanteelta kuulostaa, toivottavasti se selviää pian.

Kun minut eristettiin eikä tytöt leikkineet kanssani, koulun pihalla olin iin yksin ja tuntui pahalta. Onneksi nykyinen paras ystäväni tajusi tilanteen ja tuli luokseni etten olisi yksin. Muut oli ryhmässä ja me kahdestaan, edelleen.







Tiedän myös tapauksen, jossa on perustettu kerho, jossa on säännöt ettei oteta sitä ja sitä jäseneksi. Hassua, ettei tytöt itse tajua, että myös sellainen on kiusaamista, että jätetään yksi ulkopuolelle.

Tässäkin tapauksessa oli kyse loppujen lopuksi kateudesta, miten se kateus voikin aiheutta jotain tuollaista?

puhelinnumeroa eikä poikani muista tytön sukunimeä. Mieheni, jolla tytön isän numero on ei olen nyt kotona eikä vastaa puhelimeen.



Harmittaa kun haluaisin saada asian pois mielestäni nyt heti!!



T 76

Miten muka neljäs luokkalainen ei ole ymmärtänyt että myös syrjiminen ja toinen kokonaan piiristä sulkeminen pois on kiusaamista!?!?



Ihan taatusti on ymmärtäneet että kiusaavat. Eivät ehkä sitä hienolla sanalla henkistäkiusaamista. Mutta ovat tajunneet tehneensä väärin ja että kiusaavat. Meillä ymmärtää jo eskarilainen että on kiusaamista jättää joku leikeistä pois. On kiusaamista jos haukkuu yms.



Tässä tilanteessa taas lapsi valehteli kirkkain silmin äidille " en tienny että se on kiusaamista, luulin että vain töniminen, potkiminen, lyöminen on kiusaamista." :OOO



Ihme jos ei 10vuotias tajua eri kiusaamis muotoja. Kyllä me nelosella tiettiin. Ja tämmönen kiusaaminen oli meidän aikaa 80-luvulla hyvin yleistä kiusaamista. JA tajuttiin kyllä että kiusaamista se on.

" Silloin tajusin että kiusaaminen on ollut todella järjestelmällistä ja tietoista."



Näin kirjoittaa äiti mutta silti uskoo ettei tyttö ole tajunnut kiusaavansa. Ihan varmasti on tajunnut. Ei ne lapset tyhmiä ole!!







" Me luultiin, että kiusaaminen on lyömistä, tönimistä ja tavaroiden piilottamista." Tyttö oaa näköjään hyvin selitellä ja jatkossakin hämätä äitiä. Puolustautuu vain, että säilyttäisi etes vähän kasvojaan.

kyllä ne tytöt on tajunneet että se on kiusaamista. Ihan varmasti. Kymmen vuotias lapsi tajuaa ja ymmärtää jo tuommoset asiat. Siis normaali lapsi tajuaa. Lapset ovat jopa niin viisaita että osaavat selitellä ja näytellä vanhemmilleen kun tietävät että vanhemmat haluavat uskoa ja uskovatkin heitä.

minun ekaluokkalaisen tytön ja 5-vuotiaan tytön kanssa kiusaamisen, kysyin heiltä että mitä on toisen kiusaaminen. He luettelivat kaikki fyysisen kiusaamisen muodot ja vähän mietittyään 5-vuotias sanoi että sekin on kiusaamista jos ei ota toista leikkiin, siitä huomasi ekaluokkalainen että jos aina jollekin sanotaan ettei saa olla mukana tai ujoa ihmistä ei pyydetä mukaan vaan jätetään aina yksin niin sekin on.



Suunilleen näillä sanoilla lapset puhelivat tuossa.



Että olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, kumma on jos noin isot tytöt eivät ole tajunneet kiusaavansa.

toiminut tilanteessa. Kyllä ne tytöt on varmasti tajunneet että kiusaavat. toivottavasti tuosta tulee nyt loppu.

ei tunnukommunikaatio pelaavan enää äidin ja tyttären välillä

kaveriaan.

Olin itse ala-asteella toisella luokalla, kun podin älyttömän huonoa omaatuntoa, kun yksi hiukan reppana tyttö aina jäi leikeistä syrjään. Moneen kertaan ajattelin, että huomenna pyydän hänet mukaan, mutta en sitten koskaan rohjennut. Muistan vieläkin sen jonkun sortin häpeän ja harmin jne. kun tajusin, että sillä tytöllä oli kurjaa, mutta en sitten vaan saanut tetyä asialle mitään.

Ensilukemallahan tuo Ryytimaan tarina on todella kaunis ja sujuva selviytymistarina, mutta asiaa toiseen kertaan miettiessä alkaa ihmetyttää, faktaa vai fiktiota.

Oma kuopukseni on ollut henkisen kiusaamisen kohteena niin pahasti, ettei pystynyt lopulta menemään kouluun. Opettajat eivät asiaa huomanneet, luulivat, että pojat sopisasti juttelivat keskenään. Tosiasiassa muu porukka haukkui ja mollasi, mutta kauempaa katsottuna tilanne näytti rauhaisalta välitunti keskustelulta. Jos opettaja lähestyi, pojat juttelivat keskenään niitä näitä. Joskus poika soitti minulle ja kuulin mollausta, mutta meni pitkään ennenkuin sain opettajat tajuamaan tilanteen.

aina huomaa. Koulussa tapahtuu niin paljon muutakin, että tämmöinen kaveruussuhteisiin perustuva kiusaaminen on näkymätöntä käytännössä. Toki asiasta olisi pitänyt puhua tytöille, mutta toisaalta kenellekään ei voi sanoa, että olet sen ja sen kaveri tai joudut rehtorin puhutteluun. Tietty viimestään sääntölistan löydyttyä olisi open pitänyt pitää vakava puhuttelu, koko luokalle.

Moni olisi kieltänyt kaiken, että meidän lapsemme ei kiusaa.