Lue keskustelun säännöt.
G: Mikä on se asia minkä tahtoisit olevan toisin? Hakkaatko siis päätä seinään?
01.11.2007 |
Ihmiset voi usein huonosti sen takia, että haluaisivat asioiden joita he eivät voi itse muuttaa, olevan toisin.
Hyviä esimerkkejä AV:lta:
Eilen joku halusi vanhempiensa tulevan lapsen synttäreille tiettyyn aikaan. Hän myös halusi niiden masentuneiden ja mökkihöperöiden vanhhempiensa olevan sosiaalisempia, iloisempia ja parempaa juhlaseuraa. Kun se ei onnistunut, hän kiukutteli.
Nyt joku valitti siitä, että mies ei ostanut lahjaa kun hän sai lapsen. Toive oli niin suuri, että äiti itkee menetetyn toiveen perään. Terve lapsi on jo paljon, mutta nyt hän keskittyy ihan vääriin asioihin. Päähän sattuu jos hakkaa sitä seinään.
Luopukaa haluista ja epärealistisista toiveista, nauttikaa siitä mitä on - ja kas ei masenna, ei sureta eikä kiukuta. Toiset ihmiset on onnellisempia ja toisilla on taipumus masentua. Ehkä sen onnen salaisuus on sopeutua siihen mitä on saanut ja nauttia siitä.
Anna minulle voimaa muuttaa ne asiat jotka voin muuttaa. Ja anna minulle voimaa hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa. Näin hokee AA-kerho.
nimim. jos mulla ois lapsella isä, itselläni aviomies ja kaksi lasta
Lapselle en saa isää, lapsia en enää voi tehdä lääketieteellisistä syistä ja aviomiestä ei ole ollut aikaa etsiä.
Kommentit (10)
autoihin! Hän kerää autoja, ja väkertää niitä. Yleensä onneksi vasta kun tytöt nukkuu. Itse haluaisin keittiönkaapit uusia, uudet verhot olkkariin ja maton, mutta kun se perkele meni ostamaan uuden moottorin johonkin 50-luvun autoon, jota käytetään 20 kertaa vuodessa. Puhuttu on miljoonasti, mutta ei auta.
Minua surettaa myös se, että äitini ei koskaan (ei ihan koskaan) jaksa tulla lapsenvahdiksi päivisin vaikka on kotona. Olisi kivempi käydä gynellä ilman tyttöjä, mutta aina on joko jotain muuta tai sitten väsyttää. Kylässä hän käy kyllä lähes joka päivä... mutta yksin ei halua jäädä tyttöjen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mies ei suostunut.
Aikani itkin, nyt olen lakannut itkemästä.
Sen sanominen että " onhan sinulla paljon" saa minut vain vihaiseksi, koska kyse ei ole siitä että lapsia ei olisi voinut saada tai ettei niihin olisi varaa. Miehen itsekkyydestä, minun mielestä.
Olen kuitenkin lakannut hakkaamasta päätä seinään, muun muassa siksi että ikä tuli vastaan. Aion tehdä vielä kaikenlaista mitä en olisi voinut jos olisi vielä lisää pieniä lapsia. Mies tulee vielä yllättymään.
Juuri tätä hoettiin sille monta viikkoa. Iloitkaa siitä mitä on, älkää surko sen perään mitä ei ole tai mitä ei tule saamaan. Huumorintajusta puhuttiin kuulemma myös (kaverillani on omalaatuinen, mutta aika heikko). Nyt hän on masennuslääkkeillä ja raskaana. Itkee koko ajan, vaikka kaiken pitäisi olla aika hyvin.
Itse haluaisin siskoni olevan enemmän kiinnostunut meidän perheestä. Muita kun enää ei oikein ole. Hän kuitenkin teki sellaisen ratkaisun, että lähti 4 vuodeksi Englantiin. Tuskin edes tulee takaisin...
Homoveljelläni todettiin HIV, äitini joutui kovalle epilepsilääkitykselle, mieheni vaihtoi työpaikkaa, ja uusi on ihan paska. Lapset ovat sairastelleet koko syksyn ja olen ollut viikkoja kolmen lapsen kanssa sisällä. Löysin myös patin rinnasta ja olen tapellut ystäväni kanssa.
Masentaa niin maan vietävästi ja tällä kertaa IHAN AIHEESTA!
On todentotta hetkiä jolloin kaikki vaan menee kurjasti. Silloin vaaditaan aikaa ja suremista. Mutta sen jälkeen toivottavasti osaakin ottaa elämän niin, ettei hötkyile kerhontädin huonoista informoinneista ulkovaatteiden suhteen tai muista pikkuriikkisistä asioista.
Sure, itke, kiukuttele ja kokoa voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vain elämässä ei olisi niin paljon vastoinkäymisiä
Jos vain mieheni ryhdistäytyisi ja hankkisi paremman työpaikan
Jos vain itse laihtuisin 30 kiloa
Sitten olisin onnellinen.
Ehkä sitten surisin jotain muuta. Olen melankolinen luonne. Olin sitä jo ennen miestä, lapsia ja sitä 30 kiloa!!!
Olisin siis onnellinen jos kaikki listassa tapahtuisi ja luonteeni muuttuisi yönaikana? Ehe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sen verran paksua toi sun elämänkatsomus ja optimisisyyden kaipuaa! Ihan kuin elämä olisi helppoa ja tarkoitettu helpoksi.
On vielä tuossa itselläkin sen verran työstämistä oppia hyväksymään asioita. On helpompi puhua, kuin uskoa ja tehdä.
kaikki riippuu asenteesta. Ja asenteeseen voi itse vaikuttaa.
MUTTA: omia tunteitaan ei saa kieltää eikä väheksyä. Jos pettymys siitä on suuri, ettei saa lahjaa, pitää se itku itkeä pois. VASTA SITTEN muutetaan se asenne.