Äidit! Oletteko suuren osan ajasta väsyneitä ja kiukkuisia?!

Molemmat lapset valvottavat vielä öisin ja päivällä ei hetken rauhaa.

Yksi päivä oikein huomasin etten ole pitkään aikaan nauranut ja tehnyt mitään kivaa lasten kanssa.

Iltaisin saatan olla äreä siinä vaiheessa, kun just päästy kotiin. Onneksi lapset antavat mun hengähtää noin vartin ja sitten jaksan taas. Opiskelen kahdessa korkeakoulussa, osa-aikatöissä plus järjestötoiminnassa. Kahden lapsen yh, toinen lapsista kroonisesti (muttei kovin vakavasti) sairas. Jaksan silti viedä lapsia harrastuksiin viikollakin, leipoa ystävän vauvan nimiäisiin jne. Mutta sen oman hengähdystauon tarvitsen kotiinpalattua. Sitten laitan ruokaa tai iltapalaa (riippuu mihin aikaan olemme kotona) ja jaksan taas. Päivän kuulumiset vaihdetaan jo junassa kotimatkalla, kun meillä ei ole autoa.

Miksi et ole nauranut tai tehnyt mitään lastesi kanssa?

kun lukee 5 tarinan oiken hävettää sanoa että KYLLÄ VÄSYNYT JA PINNASSA usein. ei onneksi aina. kesälomalla oli ihanaa tuntui että perhekin nautti tuplasti kun äiti jaksoi nauraa ja olla iloinen ja ihana.

ja arki kun iskee niin kummasti pinna katoaa..





syöttekö muut multitabseja?

Vierailija:

Iltaisin saatan olla äreä siinä vaiheessa, kun just päästy kotiin. Onneksi lapset antavat mun hengähtää noin vartin ja sitten jaksan taas. Opiskelen kahdessa korkeakoulussa, osa-aikatöissä plus järjestötoiminnassa. Kahden lapsen yh, toinen lapsista kroonisesti (muttei kovin vakavasti) sairas. Jaksan silti viedä lapsia harrastuksiin viikollakin, leipoa ystävän vauvan nimiäisiin jne. Mutta sen oman hengähdystauon tarvitsen kotiinpalattua. Sitten laitan ruokaa tai iltapalaa (riippuu mihin aikaan olemme kotona) ja jaksan taas. Päivän kuulumiset vaihdetaan jo junassa kotimatkalla, kun meillä ei ole autoa.

Mulla on raudanimeytymishäiriö, apteekin raudat aiheuttavat vain ripulia. Tota otan 2 viikkoa, sitten 2 viikkoa taukoa ja taas uudestaan 2 viikkoa jne. Pysyy Hb sellasessa kohtalaisessa 130 tuntumassa, eikä pääse repsahtamaan sataseen.



5



PS. Meillä ei aina ole kotona siistiä. Yleensä jätän siivoukset viikonloppuun.

1- ja 28-vuotiaiden äidille: 1-vuotiaat on helppoja, kun niihin osaa suhtautua oikein, mutta hänkin on joskus 28v... ;)

Lapset valvottivat (pienempi heräili usein öisin ja isompi ramppasi vessassa 1-2 kertaa yössä) ja lisäksi itse valvoin myöhään, koska kuuluisa oma aika alkoi vasta puoli yhdeksän maissa. Myös mieheni valvoi, koska yöt olivat ainoita hetkiä puhua rauhassa aikuisten asioita ja seksiäkin on mukava ehtiä " harrastamaan" useammin kuin kerran viikossa... Väsymys alkoi lopulta näkyä tyypillisellä tavalla: kiukkuna. Ja kun minä olin perusärtyisällä päällä, tarttui se päivisin lapsiin ja se taas voimisti omaa kiukkuani, joka voimista lasten kiukkuja, joka taas lisäsi lasten kiukuttelua.... Eli kierre oli loputon :-/



Onneksi tilanteeseen löytyi ratkaisu. Ensiksikin myönsin itselleni, että arkeen on tavalla tai toisella saatava takaisin iloa, eikä sitä voi sälyttää lasten hommaksi. Minun on itse muutettava asennettani.



Toiseksi kysyin mieheltäni, että onko hän huomannut, kuinka minusta alkaa ilo kadota, vaikka elimme ihanaa elämänvaihetta (lapset ovat pieniä vain hetken!). Päätimme järjestää aikaa molemmille kerran viikossa omille harrastuksille illaksi, ja samalla päätimme rajoittaa telkkarin tuijotusta ja mennä ennemmin vaikka yhdessä pari kertaa viikossa arkisinkin saunaan heti, kun lapset nukahtavat :) Aloimme myös nukkua vuorotellen viikonloppuisin pitkään niin, että toisena päivänä mies heräsi lasten kanssa aamulla ja minä jäin nukkumaan ja toisena päivänä tehtiin päinvastoin. Lisäksi rohkaisimme esikoistamme käymään vessassa välillä yksinkin myös yöllä (jätettiin yövalo sekä hänen huoneeseen että vastapäiseen vessaan) ja lopetin pienemmän yöimetyksen (onnistui yllättäen huudoitta, hän oli silloin 1v). Lisäksi tsemppasimme iltarutiineissa niin, että lapset olivat joka arki-ilta jo kahdeksaan mennessä sängyissään ja itsekin menimme viimeistään yhdeltätoista nukkumaan.



Pelkkä univajeen syventymisen loppuminen helpotti tosi paljon! Samoin ylipäänsä koko havahtuminen ja se, että päätettiin yhdessä tehdä asialle jotain muutakin kuin vain valittaa ja äksyillä. Muutin mm. päivärutiinejakin niin, että otin itseäni niskasta kiinni ja raahauduin vaikka kaatosateessakin ulos joka aamupäivä, enkä avannut tätä pahuksen nettiä ennen iltaa ;)



Superapu löytyi myös läheltä: isovanhemmat. Heidän apunsa ansiosta päätin ryhtyä osapäiväiseksi opiskelijaksi, ja nyt jaksan taas aidosti olla kiitollinen ja ILOINEN jokaisesta hetkestä, jonka omien lastemme kanssa saan viettää. On ihan turha syyllistyä siitä, jos arki kotiäitinä tuntuu harmaalta eikä lopulta jaksa innostua edes sitä muuttamaan. Pelkkä väsymys verottaa paljon voimia, ja aika harva ihan oikeasti on syntynyt 24/7-KOTIäidiksi/isäksi, vaikka olisikin maailman paras äiti tai isä lapsilleen muuten!



Älkää suostuko jäämään tuohon olotilaan. Muutos on jo käynnissä, kun olette huomanneet fiiliksenne, tsemppiä :)

-15 (kannattaisi ehkä oikolukea teksti ENNEN kuin painaa ' lähetä' ;))

Itse olen ainakin huomannut, että suurin väsymys ja kiukku iskee aina silloin, kun pidemmän päälle itsellä ei ole mitään muita rautoja tulessa kuin lasten kanssa olo. Silloin voi 1-vuotiaan ja 3,5 vuotiaan uhmapään kanssa alkaa vanne kiristää päätä. Minulla ainakin opiskelun ja työprojektien teko ns. oma aika, pitkittää pinnaa kummasti...

Itse kun aloitin työt niin jaksaa kummasti paljon paremmin. On sitä omaa elämään.

Mutta olen myös multistressaantunut, eikä se varsinaisesti johdu äitiydestä. Lapsen isä lähti raskausaikana, aloitin uusperheen ja nyt sekin on ollut jo pitkään karilla ja muutan ensi kuussa pois. Eli varsinaisesti en koe itse äitiyttä raskaaksi, vaikkakin se sitoo valtavasti voimavaroja enkä ikinä poistu kotoa ilman lasta (1,5v).



Olen ollut aina ns. huonouninen, lapsen synnyttyä vielä pahemmin, unen päästä saan kiinni n. 01 ja öisin herään vieläkin 2-4x. Pitkään en nuku ikinä, max klo 08 asti.



Tuntuu että nyt itseasiassa on se kaikkein raskain ajanjakso, lapsella pahat turhautumiskiukut ym. ja aivan varmasti ragoi minun stressiini, koska on aloittanut n. kuukausi sitten uudelleen yöheräilyn.



Askel kerrallaan ylöspäin täältä koitan raahustaa...

Jos taas väsymys ja kiukkuisuus vaivaavat ihan ns. normitilanteesas kotiäideillä, suosittelen seuraavaa reseptiä, joka auttoi ainakin mulle :)



1) UNIPULMAT KUNTOON niin, että lapset ajoissa nukkumaan, sen jälkeen itsekin ajoissa nukkumaan ja nukkuu mahdollisuuksien mukaan edes viikonloppuisin miehen kanssa vuorotellen pitkään. Jos yöheräily on yli 1-vuotiaalla jatkuvaa, kannattaa soittaa neuvolaan tai käydä juttelemasa yksityisellä lastenlääkärillä (menee vakuutukseen, jos syynä esim. allergiaepäily). Kannattaa myös välttää liikaa tv:n ja videoiden tuijottelua, ne aiheuttavat lapsille uniongelmia pelkästään taustahälynä toimisessaankin!



2) RYHTIÄ ARKIPÄIVIIN niin, että kokeilee ainakin pari viikkoa ihan uutta päivärytmiä, jossa on tarpeeksi raitista ilmaa ja ihmisten ilmoilla olemista (lapsille kavereita ja äidille aikuisseuraa). Ruoat voi tehdä viikonloppuisin pakkaseen ja lämmittää uunissa/mikrossa tai tehdä kokkailusta yhteisen puuhan lasten kanssa :) Askartelua varten voi keräillä maasta lehtiä, käpyjä, kiviä, oksia jne. ja pitää kotona joku iso laatikko täynnä perustarvikkeita, jotka saa helposti esille ja myös pois silmistä. Päivärytmi helpottaa arkea, vaikka se vaatiikin alkuun vähän ponnistelua.



3) OMAA AIKAA sopivasti niin, että varaa jokaiselle viikolle " oman illan" , jolloin saa tehdä mitä haluaa parin tunnin ajan: harrastaa, vaikka käydä kirjastossa lukemassa päivän lehdet tai surffailmassa netissä, nähdä kavereita kahvilassa ilman lapsia tms. Lisäksi joka ilta omaa aikaa vähintään puoli tuntia sen jälkeen, kun lapset nukkuvat (kotityöt voi tehdä ennemmin lasten hereilläollessa yhdessä).



4) AIKAA PARISUHTEELLE niin, että joko verkostoidutte (kummit, mummit, ukit, ystäväperheet) tai hommaatte lastenhoitajan. Näin pääsette esim. kerran kuussa leffaan, syömään tms. kahdestaan. Olennaisempaa on arki-iltojen ja viikonloppujen hyödyntäminen: tehkää koko perhe jotain kivaa kaikki yhdessä: menkää uimaan, luistelemaan, puistoon kiipeilemään, pihatöihin tms. ja sisällä pelatkaa seurapelejä, tehkää temppuratoja, rakennelkaa majoja tai legoista linnoja/koteja, leipokaa, kokkailkaa... Ja kun lapset menevät ajoissa nukkumaan touhukkaan päivän jälkeen, pitäkää edelleen se kirottu telkkari kiinni ja jutelkaa/sekstailkaa vaikka ennemmin ;)



5) JOS MIKÄÄN EI AUTA, hakekaa apua esim. neuvolan kautta. Masennus ja jatkuva kiukkuisuus syö paitsi omia myös koko perheen voimavaroja ja lopulta ollaan helposti tosiaan " kiukkukierteessä" . Silloin ei enää pysty näkemään, kuinka harvinaislaatuisen onnellista elämänvaihetta pikkulapsiperheet elävät, vaan arjesta tulee elämisen sijaan suorittamista. Tsemppiä muutoksen tielle!