huomenta! meille tulee miehen kanssa ero. vauva on vasta 9kk vanha ja ottaa paahan jo valmiiksi.. hyvat neuvot olisivat nyt tarpeen!

Jos suhde oli kunnollinen ennen vauvaa, niin se palautuu kyllä siihen tilaan, kunhan lapsi vähän kasvaa.

omasta mielestäni mies pakoilee vastuuta isänä ja koen itseni lapsemme yksinhuoltajaksi.

Yrittäkää kestää.

Mutta ymmärrän että tulee ero.

asumme minun (osittain) omistamassani asunnossa joten mies lähtee ja minä jään. tilaa ei ole nyt järjettömästi, joten muutto ei tule kysymykseen.

Ei nykyajan parit edes vaivaudu. Ne ovat jo päättäneet että on helpompi erota. Saavat molemmat vapaa-aikaa viikonloppuisin.

miehessä kun ei ole mitään vikaa! ja mitä noihin vklvapaisiin tulee, minulla niitä ei ole ollut yhtäkään vauvan syntymän jälkeen. enkä edes kaipaa. ero on kieltämättä helpompi vaihtoehto kuin jäädä ja selvittää asiat. olemme kuitenkin olleet yhdessä jo 15 vuotta joten minulle tuli täytenäyllätyksenä kuinka vastuuton mies voi toisinaan olla! ja kuinka syvällä voi ihmisen pää ollakaan persiissä!

Jos olette yhdessä olleet onnellisina 14 vuotta niin kai sitä tajuaa, että tämä on vain kasvukipuja matkalla vanhemmuuteen, eikä kotia sen takia tartte rikkoa. Apua on saatavilla kommunikaatio-ongelmiin ja muihin.

ja eron syythän ovat aina monisyisemmät kuin mitä yhteen lauseeseen voi laittaa. sitä siis tarkoitin tuolla karuudella.



ei kai aika koskaan hukkaan mene. huonostakin suhteesta voi ottaa opikseen!

Ihmeen helposti luovutatte. Eikö lapsen ehjällä perheellä ole mitään arvoa, edes sen verran että yrittäisitte parantaa tilaneetta. Ei mikään ero tai toisen ominaisuudet tule " yllätyksenä" . Vasta vuosi sitten halusitte lasta ja nyt ei enää ole kivaa... Aika keskenkasvuiselta kuullostaa, anteeksi vaan.

Seksin pihtaamisen lopetat heti ja annat miehen selviytyä työpaineista ilman nalkutusta. Miehen taas pitää löytää isyytensä. Sopikaa, että tietyt illat tai viikonlopun päivät lapsi on kokonaan miehen vastuulla. Hankit noiksi ajoiksi jotain omaa tekemistä. Et pyri ohjaamaan miehen tapoja toimia. Miehen pitää päästä ottamaan täysi vastuu lapsesta - vain sitä kautta löytyy isyys. Ei äidin pikku apulaisena.



Parisuhteen ongelmat on aina molemmissa. Ymmärrettävää, että halu seksiin menee kun ongelmia tulee. Mies ei ole myöskään löytänyt perheenisän rooliaan. Helpotat roolin löytymistä, jos heittäydyt hetkeksi hyvin perinteisiin rooleihin. Viisas antaa nyt periksi. Väärä kierre pitää katkaista. Miehen pitää saada tuntea, että pystyy vielä mielyttämään sinua. Silloin hän innostuu mielyttämään sinua enemmän.



Jos kaikki kuitenkin menee pieleen niin erota voit vielä myöhemminkin.



Eli nyt sanomaan " En halua erota. Haluan, että olisimme onnellisia." Ajattele onnellisia asioita niin hymyily on helpompaa. Nauti elämän hyvistä jutuista ja koeta kestää huonot.



Tästä suhteesta voit pelastaa itsellesi paljon paremman suhteen kuin mitä voisit löytää uutta etsimällä.

Vierailija:

omasta mielestäni mies pakoilee vastuuta isänä ja koen itseni lapsemme yksinhuoltajaksi.

ap ÄLÄHÄTIKÖI ERON KANSSA, noi asiat on sellaisia joista pääsee yli kun lapsi kasvaa. keskustelkaa!

Jos olette naimisissa, mitä tarkoitti vihkimisessä käytetty sanonta myötä ja vasta mäessä? jos ei muu auta, niin hakeudu perheneuvolan terapeutille keskustelemaan asioista, ja voi sinne ottaa miehen mukaan! :)

ÄLÄ EROA! et tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan

kuten tuossa ketjun alkupäässäkin jo todettiin monesti, on sama tilanne edessä varmaankin kaikissa pikkulasten perheissä. voi olla että olemme ylireagoineet väsymystämme tätä ongelmaa ja päädymme sovintoon.



itse olen vain hiton väsynyt siihen että mies menee töihin, tulee kotiin tietokoneelle (tekemään loppuun keskeneräiset työt) ja menee nukkumaan. hän ei tiedä OLLENKAAN mitä vauvamme osa tehdä tai tarvitsee milloinkin. edes kakkavaippaa hän ei osaa vaihtaa ellei siitäkin erikseen mainitse. hän ei todellakaan osoita mitään oma-aloitteisuutta vauvanhoidon suhteen vaikka suurinpiirtein istun käsieni päällä ja puristan huuliani yhteen etten neuvoisi ja alkaisi määräillä.



sanotaan, että jos haluat jotain tehtävän, sano se ääneen. jos sanon ääneen, on se nalkuttamista. mikä on sitten keskitie? sanotaan että anna miehelle tilaa olla isä. no, helvetti vieköön, annan sitä tilaa mutta mitään ei tapahdu! hän jatkaa elämäänsä kuin sinkku konsanaan eikä osaa tunnistaa vauvan tarpeita. miten on sitten minun laitani, saanko minäkin olla joskus nainen?! en pihtaa seksiä mutta kerran viikossa ei riitä miehelle. enempään en jaksa ja pysty tällä hetkellä! kerran viikossakin on minulle velvollisuus, koska en tunne itseäni NAISEKSI.

Mies ja nainen kasvavat eri aikaa isyyteen ja äitiyteen., joten mies ei ymmärrä naista eikä nainen miestä.



Oletko jättänyt miestäsi lapsen kanssa keskenään? Nythän voisit lähteä vaikka viikonlopuksi pois kotoa, jotta mies saisi ihan yksin hoitaa lapsen.

Toivottavasti nyt ette ainakaan eroa tuon takia, sllä pikkasen kasvamalla te saatte taas luotua ihan hyvän ja toimivan parisuhteen.

2. yrittäkää puhua ja neuvotella molemmat joustaa tyyppinen sopimus

3. ota yhteys yksin- ja yhteishuoltajien liittoon, sieltä saa loistavia neuvoja

4. liity yh-olohuonetoimintaan, saat tukea ja lastenhoitoapua, sekä aikuista seuraa

5. parin vuoden kuluttua käy Fisherin erokurssi

Eipä ihme sitten jos kipuilu vanhemuuteen on noin kovaa...

Mutta jos kirjoittaisit miehellesi? Sähköpostin, paperikirjeen... Kumpi tuntuu paremmin tavoittavan miehesi,

Älä tee kirjeestä syyllistävää " Sinä et ikinä..." , vaan koita saada siihen pohdiskeleva sävy " Ymmärrän ja arvostan työpanostasi, mutta minusta tuntuu yksinäiseltä. Löytäisimmekö yhdessä ratkaisun?" tai jotain tuollaista.



Kirje on kätevä tapa lähestyä. Se ei huuda, se ei puhu päälle, ei hermostu ja useimmiten tavoittaa varmasti lukijansa.

olen imettänyt vauvaa öisin. mies ei tämän vuoksi ole osallistunut yötoimiin ollenkaan. (silti hän valittaa ettei nuku riittävästi- haloo, sitä kutsutaan isyydeksi!)



vauva on ollut useamman tunnin kerrallaan miehen hoidossa ja miehen mukaan hoitopäivä on sujunut hyvin paitsi että vauva kaipaa tissiä. ja tissi on kin aina syynä siihen että mies ei halua ottaa vauvaa hoitoon (haloo taas- ikää on jo 9kk ja vauva syö kyllä kiinteitäkin!).



mutta kiitos kun saan purkaa ajatuksiani täällä. yritän olla syyllistymättä noista " mene itseesi" kommenteistä. juttu vain on niin, etten voi keskustella vauvanhoitoon liittyvistä asioista mieheni kanssa. hänen energiansa kun on keskittynyt täysin työntekoon. tarvitsen aikuista seuraa ja kaipaan miestäni päivittäin!

no joo, ihan sama minulle. pysyisi sitten päätöksessään eikä aina vain uhkailisi!

kun selviätte tuosta nyt eroamatta (tuo vaihe on ollut meillä kaikilla, usko jo, ja erostakin on puhuttu mutta luojan kiitos ei toteutettu) niin hoidatte vielä lapsenlapsiakin yhdessä.



En tiedä miestä joka rutisematta heräisi yöllä, ei minun ainakaan, eikä minun mieskään töistä kotiin päässyt, kuvitteli että siellä kotona on mukavaa ja helppoa lomaa. Minäkin meinasin erota. Mutta onneksi sitten ei, keskustelemassa käytiin, ja tosi koville otti. Mutta miehestä on kasvanut hyvä isä ja seksiäkin on taas kuten ennen, ja rakkauskin sieltä löytyi uudelleen.



Jos 15 vuotta olette olleet yhdessä niin tuhlausta on jos nyt luovutatte. Sinä olet vielä univelassa ja hormonihuuruissa, ei sinunkaan kanssa mikään helppo varmasti ole elää. Ihmisiä ollaan kaikki mutta aika aikaa kutakin, kyllä se helpottaa kun ette luovuta liian helpolla.