Lue keskustelun säännöt.
huomenta! meille tulee miehen kanssa ero. vauva on vasta 9kk vanha ja ottaa paahan jo valmiiksi.. hyvat neuvot olisivat nyt tarpeen!
Kommentit (42)
ollaan kyllä koettu sama järjetön univelka ja mies joka ei tajua. Mutta nyt sinä puhut erosta, sitä me ei voida tukea, koska kyseessä kuitenkin on elämänvaihe joka menee ohi.
En minäkään ikinä unohda sitä miten oman onneni nojassa olin vauvan kanssa ja mies vaan teki töitä, mutta se aika meni ohi ja tulee toisia aikoja joita miehet näköjään hoitaa paremmin. Ei se vaihtamalla parane, ja mieti nyt, tulisi ihan hyviäkin aikoja, haluatko riistää ne lapseltasi isän ja ehjän perheen kanssa? Vai heittää ikuisesti menemään ja olette joko kaksin tai uusperheenä, sisaruspuolien ja isäpuolen kanssa. Luuletko että se isäpuoli jakaa vanhemmuuden paremmin? Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta pysyn edelleen kannassani: mies on itsekäs kakkiainen. minä taas olen täydelllisen uhrautuvainen äiti joka asettaa vauvan tarpeet omiensa edelle viimeiseen hengenvetoon saakka.
ja tämä oli sarkasmia.
mutta jos kakka haisee vaipassa, ei tarvita suurtakaan älyä oivaltaa mistä on kyse. mutta kun ei!
Mun mies kuoli kun odotin vauvaa, ja siitä huolimatta vauvasta tuli ihan mun omin avuin nyt mukava eskari-ikäinen tyttö.
Mä en tiedä millainen super-isä sulla on ollut, mutta miehesi vaikuttaa ihan tavalliselta suomalaiselta vähän ajattelemattomalta jurrikalta, ja sinä uusavuttomalta prinsessalta.
Olen melkein yh, on vähän kuin olen melkein kuollut. Joko sitä on yh tai kuollut tai sitten ei.
paistaa läpi että olet vain väsynyt ja pettynyt ja haluat purkaa oloasi jonnekin. Mikäpä parempi paikka kuin tämä!
Olen varma että et tosissasi mieti eroa - ja hyvä niin.
Tsemppiä ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti lapsenne ei KOSKAAN saa tietää olevansa syypää vanhempiensa eroon. Sillä sitähän hän on, etenkin jos 15 vuotta olette olleet yhdessä ja sitten " täytenä yllätyksenä" tuli nämä piirteet esiin...
Säälittävää!
ja vähän niinkuin tuo viestin 40 (ja ehkä parin muunkin samantyylisen) kirjoittaja haluaa purkaa omia angstejaan minun ketjussani.
by the way.. mieheni ei ole suomalainen, mutta hän toden totta osaa olla KUIN suomalainen jurrikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Angsteja ja tai ei, mutta lapsi saattaa vetää johtopäätöksiä omassa päässään kun saa tietää, että äiti ja isä erosivat pitkän yhteiselon jälkeen kun HÄN saapui perheeseen...kröhöm, et voi kieltää, etteikö näin voisi tapahtua?!
Itselläni vanhemmat erosivat kun oli jotain vajaa kaksivuotias ja sitä ennen olivat olleet monta vuotta yhdessä...
Minäminäminä. Kirjoitit ketjun jossa siis saa purkaa vain sinun asioitasi ja ymmärtää sinua?
Jäit kiinni, olet prinsessa.
Tsemppiä sun miehellesi!
nimim. se leski yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mäkin vielä haluan sanoa ap:lle, että tuo on just ihan normaalia. Eikö teidän kaikissa tuttavaperheissä olekin sama juttu? Tuuleta tunteita ja valita ystävillesi! Tuo menee ohi!!!!!!!!!!
kiitos kaikille vastaajille! ap prinsessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei vapaaehtoisesti ota vastuuta lapsenhoidosta niin pakota hänet ottamaan sitä. Yksinkertaisesti tee lapselle parille ruokailulle eväät valmiiksi jääkaappiin ja kun mies tulee ovesta sisään niin sinä menet ulos. Ja pysyt vähintään 2h poissa. Tee näin ainakin kerran viikossa. Näin saat omaa aikaa, vaikka sitten kiertelisit ikkunaostoksilla, etkä mitään kummempaa.
Kerroit yhdessä viestissä ettet kaipaa omaa aikaa, toisessa viestissä kuitenkin sanoit ettet jaksa esim. seksiä koska et tunne itseäsi naiseksi ja tunnet itsesi lähinnä yksinhuoltajaksi. No siitähän se mahdoton yhtälö just tuleekin. Sitä omaa aikaa on _pakko_ ottaa ja saada. Muuten olet todellakin vain äiti ja huoltaja. Sitä naisellisuuttasi et löydä aina vain olemalla lapsen kanssa...
Toinen asia mikä herätti huomioni viestissäsi, oli se että kun mies tulee kotiin töistä niin hän menee tekemään loppuun keskeneräiset työt koneelle. Huom. Hän tekee töitä, ei ole kavereitten kans kaljalla tai tee niitä töitä loppuun työpaikallaan. Tietyllä tasolla Hänkin varmasti haluaa olla juuri sinun ja vauvan kanssa. Työt vain voivat stressata todella pahasti ja kun kommunikointi sinun kanssasi on osittain tai täysin hukassa, niin mies ei edes jaksa alkaa juttelemaan ympäripyöreitä, puhumattakaan että jaksaisi alkaa aukomaan niitä solmuja mitä parisuhteessanne on.
Odotin miehen osallistuvan vauvan hoitoon, pyysin vaihtamaan vaippaa, pyysin viemään iltapesulle jne. Mies ei kauhean oma-aloitteisesti tehnyt mitään.
Mies vietti suuren osan vapaa-ajastaan töitä tehden tai muuten vaan tietsikan ääressä.
Äidin ja vauvan välinen side on niin vahva että isä usein tuntee siinä itsensä ulkopuoliseksi.
Kehotukset hoitaa vauvaa mies todennäköisesti kokee että on äidin pikku apulainen..
Oletko ap ehdottanut miehellesi että lähtisit joskus itse shoppailemaan, kaverille kahville tmv. muutamaksi tunniksi ja miehesi jäisi siksi aikaa hoitamaan vauvaa?
Mies saisi silloin yksin ja rauhassa tutustua vauvaan.
Jos miehesi sanoo että nalkutat, niin todennäköisesti myös teet niin.
Siitä tulee äkkiä pattitilanne, toista ei huvita mitään tehdä kun toinen nalkuttaa. Ja kun toinen ei tee mitään niin toinen nalkuttaa.. Kokemusta on.
Ero on tuossa teidän tilanteessanne se helppo ratkaisu.
Mekin erosimme ja täytyy sanoa ettei se todellakaan ollut se viisain ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en olisi ikinä uskonut sanovani näin kun olin samassa tilanteessa, mutta: äitiys taitaa olla niitä asioita joihin miehistä ei ole hyötyä.
Minäkin kuvittelin lapsettomana että se oma mies on kumppani, ja samalla puolella kanssani, ja että me yhdessä tehdään se lapsi ja hoidetaan sitä ja ollaan perhe.
Totuus on se että äidiksi tulee vain se nainen, siis fyysisesti, ja hormonaalisesti, ja totaalisesti, maailman mullistavasti ja myös fanaattisesti ja sekopäisesti.
Mies sitten oppii elään lapsen ja sen äidiksi muuttuneen vaimon kanssa. Ja vaimo oppii elään äitinä ja ymmärtään sitä miestä joka yrittää oppia isäksi, eikä edes aina niin hirveästi yritä.
Elämä tuosta tasoittuu,
Kuka ymmärtäisi niitä isiä, jotka käyvät pitkän päivän töissä ja masentuvat elämän ja lasten hoidon raskaudesta. Oli hiukan eri asia tulla kotiin töistä, ottaa parin tunnin nokoset ja lähteä urheilemaan ja bisselle. Lapsi ja vaimo voi alkaa tuntumaan vain taakalta entisen elämän rinnalla. Miehelle sopeutuminen isäksi voi olla vielä kivuliaampaa kuin naisella ihan biologisista syistäkin. Hänen hormooninsa eivät viritä häntä isäksi samalla tavalla kuin meidän kehomme virittää meidät äideiksi.
Muistan kuinka väsynyt olin ennen työpäivän jälkeen ja ymmärrän täysin miestäni, joka ei jaksa heti täysillä olla mukana lastenhoidossa, kun tulee töistä. Mies ymmärtää kyllä kuinka raskasta minulla on kotona, ja yritämme aina vuorotellen levähtää iltaisin, että kumpikin saisi ladattua akkujaan.
Mitä siis yritän sanoa; Antakaa armoa miehillenne! Kun lapsi vanhenee elämä helpottaa kummasti. Mieheni sanoikin, ettei hän oikein osaa olla alle 1-vuotiaan isä. Aina kun lapsi on oppinut kommunikoimaan, on mieheni tullut enemmän mukaan lastenhoitoon.
Ja huom! ÄLÄ NALKUTA! Kukaan ei kestä nalkutusta hermostumatta. Opi puhumaan asiasi rauhallisesti ja ilman marttyyrin kruunua. Muuten miehesi ei arvosta sitä mitä sanot.
tästä pinosta saa käsityksen, että 95% miehistä on käytännön lapsenhoidossa ihan käsiä eikä niitä kiinnosta. Kumma homma kun ei meillä ole niin eikä yhdellään tuttavistamme. EI YHDELLÄKÄÄN.
Että ei ihan pidä paikkaansa tuo " kaikilla on tuollaista" , kun ei ole. Kyllä on oikeus vaatia, että isä hoitaa lasta. Eihän se suhde ihan samanlainen ole kuin lapsella ja äidillä, mutta hei, se on isän ja lapsen suhde. Kyllä ainakin tuo tyyppi, joka meidän kitisevää tyttöä tuossa juuri kanniskee, lukee vauvan viestejä lähes siinä kuin minäkin.
kun vauva ei ole (ilmeisesti) vielä päässyt kiintymään etäiseen isäänsä, eikä hänellä tule olemaan muistikuvia yhteisestä arjesta, mitä ikävöidä.
Ainakin omassa kaveripiirissäni isät ovat osallistuneet aktiivisesti vauvan hoitoon. Äidit ovat lähteneet liikkeelle jo parin viikon päästä synnytyksestä ja yksinkertaisetsi jättäneet muksun isän hoiviin vaihtelevan pituisiksi ajoiksi, ja alkukankeuden jälkeen kaikki on sujunut hyvin.
Oletteko ihan varmoja, että miehenne ovat ylipäätään halunneet lasta/aikoneetkaan koskaan osallistua lapsensa hoitoon, jos se nyt lapsen syntymän jälkeen on niin pirun vaikeeta ja rassaavaa. Kyllä aikuinen mies osaa ennakoida millaista elämä vauvan kanssa on, ei sen valvomisen ym pitäisi tulla kenellekään täysjärkiselle yllätyksenä.
lapselle on parempi elää jopa riitaisassakin ydinperheessä kuin uusperheessä. Arki on siellä paljon kovempaa kuin ydinperheessä, jossa pystymme luontevasti käyttätymään opittujen ja kulttuurillisten normien mukaan.
Kirjoittamasi on kovin yleistä lapsiperheissä ja kehoittaisin juuri kirjoittamaan kirjeen miehelle. Kirjoita rakentavasti ja kerro tunteistasi. Älä syytä vaan kysele tietä tästä eteenpäin.
Sinä olet lapsen kanssa aktiivisesti koko vauvan valveillaoloajan, mies vain muutaman tunnin päivästä (josta hän osan tekee töitä). Sinulle on itsestään selvää, että tietynlainen ähinä tarkoittaa nälkää ja toisenlainen väsymystä, mutta miehellesi " vauvakielen" nyansseja on yhtä vaikea erottaa kuin kiinankielen nyansseja.
Kaikki mitä olet kertonut kuuluu vauva-aikaan ja lähes joka perhe on käynyt samat kuviot läpi. Älkää erotko noin itsekkäistä syistä, ajatelkaa edes lasta!