IKISINKUT, erikoinen ihmisryhmä. Naiset etenkin. Jos ikää on jo 35+

Se oli vain toteamus

On lopulta itsekkäämpi kuin sellainen joka on jo 20-vuotiaasta asti joutunut sovittelemaan ja tekemään kompromisseja. Esim. avio- tai avoliitto sekä lapsia. Yksineläjätuttavat ainakin mulla on juuri semmoisia että " voi apua, heräsin tänään jo kuudelta vaikka kello oli soimassa vasta seitsemältä. Mä oon niin väsyny" .



Tai, " nukuin tänään kymmeneen kun niin väsytti töiden jälkeen" . Niinhän voi tehdä, jos asuu yksin. Mutta jokainen kellä niitä lapsia on, tietää ettei voi miten tahtoo nukkua pitkälle aamupäivään. Eikä se ole niin hirveetä jos herää jo kuudelta, kun sitä on joutunut monet yöt valvomaan lähes kokonaankin.

Kriisit ovat eri asteikoilla kokonaan.

Perhe-elämästä muka tiedetään kaikki kun sitä on tuttavien kotona sivusta seurattu jne.

Yksi sinkkututtavani sanoi että se on vaan asennoitumiskysymys että onko monen lapsen hoitaminen yksin raskasta vai ei. Perhepäivähoitajatkin käy kuulemma kauppaostoksilla koko ryhmän kanssa ja mä olen vaan turhan valittaja kun sanon että se on lähes mahdotonta.

Meillä on 2 ja 4-vuotiaat villit pojat ja 1-vuotias. 1-vuotiaan saa kärryihin, mutta noita kahta isompaa ei ja kun juoksevat ja kirmaavat pitkin kauppaa - saa pelätä että eksyvät tai pudottelevat hyllyiltä jotain mennessään vahingossa. KESKITY SIINÄ SITTEN OSTOKSIEN TEKOON.

Mikä heissä ärsyttää?

Mä nautin tästä tälläisenään. Kun kuuntelee ihmisten ihmissuhdejorinoita, tulee usein mieleeni, että miten toi antaakaan itseään kohdeltavan noin päin persettä. Ja sitten vielä toinen yrittää selittää, että kyllä ihmisen on hyvä parisuhteessa. Miten niin jos toinen kerta toisensa tekee sinut pettyneeksi?

Se, että otetaan kiivaasti kantaa asioihin joista ei ole mitään omakohtaista kokemusta.

ainakaan sellaiseen joka arvostelisi esim. meidän lasten kasvatusta tms. Vaikka tunnen kyllä 30+ sinkkuja.



Ehkä sinkkuja ärsyttää teidän juttunne. Puhutteko itse jostain muusta kuin perheestänne? Meidän lapset, meidän perhe, mun mies... se on ihan yhtä itsekästä puhua vaan omasta perheestään kuin itsestään

puhua itsekkyydestä. Mitä itsekästä siinä on ettei halua lapsia? Minäkin olen " ikisinkku" , jolle nyt vaan sattui tulemaan lapsia ja mies. Haluaisin niin kovasti olla yksin. Mutta en kärsi. Tämä on mun elämääni, jollain on vaan asiat paljon paremmin.

Siis ihan oikeesti, miksi se, että kärsii ja kärsii on " aitoa elämää" ? Mä olen ainakin niin kade ihmisille, jotka osaa nauttia elämästä. Käydä esim. ostoksilla ja lukea rauhassa kirjaa. Ostaa pullo punaviiniä keskellä viikkoa. Voi että, se olisi elämää! Ei tämä jatkuva huuto ja kiire ja ruuanlaitto.

Hän olettaa että mun työtä on kuunnella niitä loputtomia vuodatuksia työelämästä ja senhetkisestä poikaystävästä, siis tauotta. Sitten jos yritän jotain omia juttuja kertoa, ei ne kiinnosta ja se näytetään myös.

Vierailija:

Ehkä sinkkuja ärsyttää teidän juttunne. Puhutteko itse jostain muusta kuin perheestänne? Meidän lapset, meidän perhe, mun mies... se on ihan yhtä itsekästä puhua vaan omasta perheestään kuin itsestään

Ihmissuhteet on kuitenkin vastavuoroisia. Myös sinkunkin olisi hyvä edes näytellä kiinnostunutta toisen asioista. Eikä vain omistaan.

Vierailija:

Siis ihan oikeesti, miksi se, että kärsii ja kärsii on " aitoa elämää" ? Mä olen ainakin niin kade ihmisille, jotka osaa nauttia elämästä. Käydä esim. ostoksilla ja lukea rauhassa kirjaa. Ostaa pullo punaviiniä keskellä viikkoa. Voi että, se olisi elämää! Ei tämä jatkuva huuto ja kiire ja ruuanlaitto.

lasten jutut? Ei minua ainakaan. Ollaan muka niin parempia ihmisiä kun on lapsia. Ja nekin Nico-Petterit ja Janicat on täysin mahdottomia räkäkasoja.

Koira ei koskaan saa täyttää lapsen paikkaa naisen elämässä. Jesh.





Tiedoksi vaan kaikille, että täysin itsekäs ihminen ei pysty huolehtimaan koirasta, puhumattakaan että siitä huolehtii niin hyvin että av-mammat tuntevat piston sydämessään kun toisen koiralla on parempi huoltaja kuin omalla lapsella.

Tää palsta on pullollaan kulahtaneita kotiäitejä, jotka vinkuu ja vinkuu kuinka raskasta lastenhoito on. Ja sitten repostellaan välilihan repeämisillä ja vastaavilla. Ja pettäähän ne miehetkin tämän palstan mukaan kaikki. Ei teillä ole päätä eikä häntää noissa jutuissa.

Siinä voi sitten viikko-pari hyvinkin vierähtää ettei neiti-ihmisestä kuulu yhtikäs mitään. Sitten kun kuuluu, on vaan nukkunut, kun on ollut niin veto pois:)

Mitenkäs sitä sitten se perheenäiti jolla kaikki on niin helppoa, nukkuisi kellon ympäri?

Vierailija:

Häntä ei koskaan väsytä siskon tai veljen lasten kanssa oleminen, sehän vaan lataa akkuja. On niin ihanaa, ja onhan se, kun ei ole vastuita. Voi viettää niiden lasten kans vaan ne laatuhetket ja tehdä ne kivat jutut.

Minä tunnen vain yhden ' ikisinkun' paremmin. Vaikka hän esittää juhlissa pirteää ja hyvinvoivaa, niin kahdenkeskisissä jutteluissa kertoo miten raskasta on elää YKSIN. Onhan hänellä äiti ja isä elossa, mutta eipä heille tule kerrottua kaikkea. Eikä kavereillekaan, kun he eivät yleensä ymmärrä. Ihan niinkuin ' ikisinkku' ei ymmärrä lapsiperheellisen elämääkään.



On monia asioita, joita ei tule perheellisenä ajatelleeksi. Kuten se, miten ihana on kun kotona on joku vastassa kun tulee rankan työpäivän jälkeen kotiin. Saa heti purkaa mielenpäällä olevat asiat jollekin läheiselle. Miten edullista on asua pk-seudulla, jos perheessä on kahdet tulot. Esimerkkejä on molempia, ja minusta on surullista että haukut ihmisryhmää, joista suurin osa on tilanteessa tahtomattaan. Minä en tiedä ketään yli 35-vuotiasta, joka asuisi yksin omasta tahdostaan.

kolmonen