Onko teillä kokemuksia vauvan 8-12 kk ikäisen unikoulusta?

" huudatetaan" 5 minuuttia , tosiena 10 minuuttia jne... mutta ei missään nimessä huudatusta enempää kuin 30 minuuttia. Unikoulun ohjeet oli laatinut lastenneurologi Saarenpää-Heikkilä.

Meilläkin 9kk:n ikäisen kanssa sama menossa.

Mutta miten te tassuttelette liikkuvaa ja pystyyn nousevaa vauvaa?

Meillä neiti heti herättyään nousee pystyyn sängyssä ja itkee kovasti ja aina kun yrittää " tassulla" painaa sänkyyn, niin yrittää kammeta pystyyn ja homma menee tahtojen taisteluksi.

4 yötä, oli kuulemma siellä nukkunut hyvin. Takas kotiin palattuamme yövalmominen jatkui, ja jatkuu edelleen. Poika nyt 11,5kk ja heräilee 1-2 tunnin välein joka yö. Ei auta muuta kun mennä taputtelemaan joka kerta kun ääntelee, muuten alkaa itku ja huuto.

Meillä yöt olleet huonoja alusta saakka. Saa nähdä milloin helpottaa, itse rupean olemaan aivan poikki.

Siksi meillä tassuteltiin, eikä huudatettu. Mulla ei olisi kyllä ollut sydäntä huudattaa 5 tai 15 minuuttia hätäistä lasta.



Meillä siis tassuttelu on tuottanut kahden lapsen kohdalla nopeitakin tulosta ja sille toiselle, tottahan se on tahtojen taistelua, sitäpä sitä. Mutta kyllä vanhempi sen voittaa jos vaan jaksaa olla sitkeä. Ja kyllähän meilläkin varsinkin toinen yritti nousta pois. Mutta lapsi laitetaan takaisin nukkuma-asentoon, vaatiihan se hermoja toistaa se 50 kertaa, mutta... Ja kyllä ne punkee ylös, mutta kyllä ne jossain vaiheessa jää nukkumaan. Se on fakta :)



En tosiaan edes tiennyt että neuvola jakaa edelleen tuollaisia huudatus ohjeita, huh. Tassuttelu vaatii vanhemmalta hermoja ja joustamattomuutta ja hereilläolotahtoa. Mutta mielestäni pieni hinta siitä että lapsi oppii nukkumaan yönsä niin että kokee olonsa turvalliseksi.

Itse menen heti paikalle kun vauva itkee. Tassuttelun ja huudatuksen ero on siis juuri siinä. Tassuttelussa vanhempi on paikalla lapsen vieressä. Mulla ei ole sydäntä huudattaa lasta.

Meillä tehtiin tuolla huudatussysteemillä (kuten 7). Hyvin onnistui, mutta sitten iski jokin tauti parin viikon päästä (flunssa, korvat. tai oksennustauti) ja yövalvomiset alkoi uudestaan. Muutaman kuukauden kuluttua uusittiin unikoulu ja kaikki toistu. Sitten luovutettiin ja parin vuoden iässä tuli ekat kokonaiset yöt.

Lohdutin periaatteessa kaikin keinoin paitsi imetyksellä. Syliin kylläkin otin vain jos itku alkoi mennä hysteeriseksi. Toisella toimi silitys " tassuttelu" ja toisella puhuminen, toistin hiljaisella äänellä paria lausetta " nuku jo" " hyvää yötä" .



Tärkein vinkki: Ole johdonmukainen, älä sorru imettämään. Ole rauhallinen.



Meillä meni unikoulut molempien kanssa aika lailla niin että ekä yönä oli n. 1,5 tunnin itku, toisena 45 minuuttia, kolmantena n. 10 min ja neljäntenä yönä kun itku tuli niin rauhoittui heti esim. tutin antamiseen.



Ja molemmat lapset söivät rintaa n. 4 kertaa yössä ennen tätä.



Toiselle annoimme tuttipullosta vettä ja se toimi rauhoittajana. Ja ei, ei jäänyt siihen koukkuun (itse epäilin kun sain tämän vinkin) ja vesipullo jäi pois n. viikon jälkeen



Tsemppiä, usko pois viikon päästä teilläkään ei enää yöimetetä :)

Haluatko varta vasten luopua iltaimetyksesta? Itse jättäisin sen jos kerran imetystä on tarkoitus jatkaa, saahan siitä vielä hyvän lopputankkauksen yöksi :)

Meillä se oli yhtä rääkymistä tuntikausia joka yö. En jaksanut, luovutin. Lapsen ollessa 1v 3kk en enää jaksanut valvomista ja lopetin imetyksen kokonaan. Silloinkin itkua tuli, mutta oli huomattavasti helpompaa.

päivisin siitä niin mukavasti lisäravintoa, kun kiinteiden syönti on välillä hankalaa...ja imettäminen on ihan kivaa (kunhan sitä ei tarvi tehdä koko yötä)

Eli ilmeisesti kannattaa tehdä niin että tankaaa lapsen tavalliseen tapaan illalla imettämällä mutta nukahtaminen tapahtuu sylissä..



Olen vielä 2 kk kotona - sitten tammikuun alussa, kun poika menee hoitoon 1 v 2 kk iässä saa imettäminenkin loppua... toivottavasti.

Allekirjoitan tuon kakkosen tekstin. Tärkeintä on etukäteen itselleen vakuuttaa, että pystyt siihen, että lapsesi ei vahingoitu ja että viikon kuluttua elämä hymyilee teille kaikille jo ihan eri tavalla, kun nyt jaksat vetää tämän läpi.

Mä imetin aina iltaisin puuron päälle vielä yhden tankkauksen. Sitten otettiin käyttöön hyvin selkeät iltarutiinit, jotka toistettiin joka ilta prikulleen samanlaisina. Oli iltapuuro, se imetys, hammaspesu ja muut pesut, iltasatu sylissä, sänkyyn pötkölleen, unikaveri kainaloon ja hyvän yön toivotukset, aina samoilla sanoilla ja kaavoilla.

Öisin sovittiin myös miehen kanssa, että miten toimitaan kun itku tulee. Eli odotettiin ensi pari-kolme minuuttia, sit rauhoittelemaan silittäen selkää (emme nostaneet lasta pois sängystä) ja hokien että kaikki on hyvin, nyt on yö ja nukutaan, hys hys hyvää yötä. Ja pois. Jos itku jatkui, niin samat hommat viiden-kymmenen-viidentoista jne minuutin välein.

Meidän molemmat lapset toisti tämän kaavan: ekana yönä itkettiin vähän yli tunti, toisena puolisen tuntia, kolmantena vartti ja neljäntenä nukuttiin jo putkeen klo 20-07.



Voimia!!

vanhempien kanssa? Vai pitäisikö saman tien siirtää toiseen huoneeseen? Onko " suositus" ? Meillä kun vähän hankalaa kun ei ole vielä sisustettu huonetta vauvalle vaan nukkuu meidän huoneessa ja leikkii olkkarin lattialla....

Meillä nukkuivat samassa huoneessa ja unikoulut onnistui silti tosi hyvin. Itse en tuossa samassa siirtäisi pois, voi olla turhan iso muutos ja sullekin helpompss tämä viikko kun ei tarttee juosta kauaksi.



Niin ja meillä just seurattiin tuota " tassuttelun" ohjeita, en siis tiedä mitä on ne " neuvolan ohjeet" . Meilläkään ei siis huudatettu yhtään (vaikka tokihan huusivat :)) vaan oltiin lähellä ja lohduteltiin joko siliyttämällä tai puheella (toinen pojista nimittäin sai aivan raivarit jos tuli " tassuttelemaan" :)).

Miten estää tassukoulun muuttuminen huudatuskouluksi?