Onko myytti yh-äidin kauhukakaroista totta?
Olen itsekin yh, mutta mielestäni omat poikani =) ovat hyvin käyttäytyviä ja mieluisia leikkikavereita.
Tuttavapiiriimme kuuluu yksi yh, jonka pojat taas ovat mielstäni aivan kauhuja. Jostain kumman syystä toinen pojistani haluaa leikkiä välillä näiden kanssa, joten kannan kaunani aikuisen tavoin enkä näytä sitä lapsille.
Välillä kärsivällisyyteni on koetuksella. Eniten mua harmittaa että äitinsä on täysin sokea eikä viitsi millään tavalla puuttua poikien tekemisiin.
heh heh... aika läpinäkyvä vastakkainasettelu ---> meidän lapset ja toisten kakarat, mutta oikeastaan haenkin tällä sitä että miten yleistä on että yh:n lapset ovat pahoinvoivia
Kommentit (20)
Mun mielipide on se että niitä kauhukakaroita löytyy myös perheistä joissa on isäkin ...
Mutta kas kummaa, myös kaikkein kilteimmät ja tottelevaisimmat tietämäni lapset ovat yh-äidin lapsia =) Eli se, että kauhukakaroiden top viitosessa on vain yh-äitien lapsia lieneekin täysi sattuma.
Olen myös havainnut sen että osa lapsista joiden vanhemmat ovat eronneet, viettävät huomattavasti enemmän aikaa isän kanssa, kuin " ehjien" perheiden lapset. Silloin kun käydään isällä, isä on lapsia varten. Mutta mitään ei pidä yleistää:)
Vierailija:
Olen myös havainnut sen että osa lapsista joiden vanhemmat ovat eronneet, viettävät huomattavasti enemmän aikaa isän kanssa, kuin " ehjien" perheiden lapset. Silloin kun käydään isällä, isä on lapsia varten. Mutta mitään ei pidä yleistää:)
että eivät osaa arvostaa materiaa. Siis en tarkoita että sitä pitäisi pitää tärkeimpänä arvona, vaan sitä että sitä ei heidän lapsilleen ole koskaan tarpeeksi. Puhun näistä kahden kodin lapsista, jotka tapaavat isiään lomillla. Vanhemmat ja isovanhemmat kilpavarustelevat lasta ja koittavat ostaa hyvää omaatuntoa tavaralla, krääsällä, rahalla...
Sitähän ei mikään mammonamäärä korvaa että lapsi on menettänyt mahdollisuudet normaaliin perhe-elämään. Tiedän, että mut teilataan nyt, antaa tulla vaan.
ja pani miettimään. Poju samanikäinen kuin omat lapseni ja omilla lapsillani lista on neljännes siitä mikä tällä pikkumaterialistilla. Onhan hänellä muutama muutama isovanhempi enemmän kun omien vanhempien lisäksi isovanhemmat ovat eronneet ja uusissa liitoissaan...
tietää rahan arvon, ei saa mitä vaan - eikä siis pyydäkään mitä vain.
- yksi yh-äiti -
tietty joskus riehaantuvat vähän liikaa,mutta en tosiaankaan anna tehdä mitä huvittaa..ja tuosta materiasta sen verran että meillä ei kyllä ole kukaan ostelees mitään ylimääräsiä lapsille,itseasias joudun lähes yksin tekemään kaikki lasten hankinnat.
tai toinen ääripää se että sitä tavaraa syydetään joka tuutista...eikö kultaista keskitietä?
lapsille -tosin periaatteella että 2 lelua ulos kun 1 tulee sisään (miksi se tavara ei silti vähene...)
Opetellaan myös rahan arvoa -miten suurempiin hankintoihin täytyy säästää rahaa (pojat myös aika helpolla keräävät kasan leluja joita voi viedä kirppikselle, jos haluavat jotain oikein kovasti)
ap
ps. miten paljon isän puuttuminen lisää riskiä että poijista tulee rauhattomia...
Siis ihan oikeasti! Heillä ei isä ole ollenkaan kuvioissa ja rahaa on niukasti, eli ei materiassa uiskentele. Mutta käytökseltään nämä lapset on täysin holtittomia! Ja äitinsä on todella epäjohdonmukainen kasvattaja, välillä ei kiinnitä mitään huomiota mihinkään (kylässä odottaa kaikkien muiden hoitavan hänen lapsensa) ja välillä sitten karjuu räkä poskella pikkuhirviöilleen.
Mä luulen, että kyse on siitä, ettei yh:jien lapset saa tarpeeksi huomiota. Siis noin yleensä ottaen. Siksi ovat ihan mahdottomia.
Vierailija:
että eivät osaa arvostaa materiaa. Siis en tarkoita että sitä pitäisi pitää tärkeimpänä arvona, vaan sitä että sitä ei heidän lapsilleen ole koskaan tarpeeksi. Puhun näistä kahden kodin lapsista, jotka tapaavat isiään lomillla. Vanhemmat ja isovanhemmat kilpavarustelevat lasta ja koittavat ostaa hyvää omaatuntoa tavaralla, krääsällä, rahalla...Sitähän ei mikään mammonamäärä korvaa että lapsi on menettänyt mahdollisuudet normaaliin perhe-elämään. Tiedän, että mut teilataan nyt, antaa tulla vaan.
Ällistyttävää on sekin, ettei äitinsä puutu näihinkään... huokailee ihan kuin minä olisin taas väärässä. Nyttemmin ovat koko ajan " lainaamassa" jotain -jota ei tietenkään muisteta palauttaa. Itse vaadin lapsia palauttamaan aina anteeksipyynnön kera jos vaikka päiväkodista on ottanut jotain taskuun...
ap
ovat kovasti rahan perään. Äiti on köyhä, koska juo rahansa.... Mies vaihtuu viikottain ja aina esitellään uusi " isäpuoli" ja sisko- ja velipuolet. Näkevät aikuisten ryypiskelyä. Yllättävän hyväkäytöksisiä lapset ovat, mutta ainakin keskimmäinen on kova valehtelemaan ja kuopus on hyvin vaitonainen. Koti on kuin pommin jäljiltä ja aina on sotkuista, jopa likaista. Sääliksi käy lapset :(
Tuo ei ainakaan päde oman tuttupiirini yksinhuoltajien lapsiin. Olen itse yh ja tavannut monta muuta yksinhuoltajaa mm. erilaisissa yh-ryhmissä.
Ihan normaalilapsia ovat mielestäni meidän kaikkien lapset; kaukana kauhukakaroista.
Vierailija:
ovat kovasti rahan perään. Äiti on köyhä, koska juo rahansa.... Mies vaihtuu viikottain ja aina esitellään uusi " isäpuoli" ja sisko- ja velipuolet. Näkevät aikuisten ryypiskelyä. Yllättävän hyväkäytöksisiä lapset ovat, mutta ainakin keskimmäinen on kova valehtelemaan ja kuopus on hyvin vaitonainen. Koti on kuin pommin jäljiltä ja aina on sotkuista, jopa likaista. Sääliksi käy lapset :(
Mutta itse haluaisin pysyä ns. normaalissa perheissä (eroja tapahtuu niin erilaisista syistä)
ap
varsin hyväkäytöksinen ja huomaavainen, ja olen tästä saanut palautetta niin päiväkodista kuin muualtakin. sukujuhlissakin ym aina kätteee kaikki ja on ystävällinen ja jopa vanhukset ovat ihmetelleet pojan reippautta. Ikää vajaa 4v.
Tunnen useita yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, osalla on hyvin käyttäytyvät ja rauhalliset lapset, toisilla ihan järkkyjä; joko alistettuja reppanoita tai riehuvia rääväsuita. Joten en menisi yleistämään, uskon että se minkälainen ilmapiiri kotona ja mitä arvostetaan ja mitä arvoja lapsille on opetettu on kaiken a ja o. ja tietenkin se, kuinka paljon rakkautta ja hyväksyntää lasta kohtaan osoitetaan.
-yh 24/7 (miinus päiväkotiajat ma-pe, isä ei ole kuvioissa)
Tunnen sekä ehjän perheen että yh perheen kauhukakaroita. Tosin enemmän yhien.
Huolestuttavaa on se, että käytetään liikaa energiaa todistamaan ettei omissa lapsissa ole mitään vikaa.
ja syykin voisi olla ymmärrettävä: perheessä, jossa on kaksi vanhempaa, voi toinen olla lasten kanssa kun toinen tekee kotihommia tai omia töitään. Yksinhuoltajien suhteen tilanne on se, että hommat pitää tehdä kun niiden aika on, kaikkea ei voi jättää siihen ajankohtaan, kun lapset nukkuvat. Eikä aina jaksa ohjelmoida muksujen aikaa kivalla tekemisellä, että itse saisi rauhan töihinsä. Tosin itse teen lähes kaikki omat juttuni silloin kun lapset ovat isällään tai nukkumassa, eli omien lasteni ei tarvitse kerjätä huomiotani.
Muutoin kyllä ärsyttää tällaiset ketjut, joissa lokeroidaan ihmisiä ja pyritään todistamaan jotkut käsittämättömät oletukset tosiksi - ihan kuin totuus täältä av:lta löytyisi.
jos jollain olis kommentoitavaa