Hotkaisin juuri kokonaisen suklaalevyn, kun harmittaa, etta 2,5-vuotiaat kaksoset vaan riehuu huoneessaan, eika mene nukkumaan.

Ja onnistuu se koko levyn syöminen moneltakin. Minäkin olen joskus syönyt koko levyn kerralla (tosin aterian " korvikkeeksi" :( enkä vastaavassa tilanteessa kuin ap)



Mieluumminhan siitä nauttii kuin ahmii, mutta voin kuvitella ap:n tilanteen, vaikka olen itse lapseton (tosin lasten kanssa päivittäin työkseni tekemisissä) ja tiedän, että niitäkin hankalia tilanteita tulee, jolloin suklaa tuntuu ihanalle ajatukselle.

Suklaata kuluu täälläkin!

Meilläkin kaksoset järjesti joka ilta shown kunnes erotimme ne eri tiloihin nukkumaan.

Eli jos teillä on tilaa, laita eri paikkoihin nukkumaan.

EN vaan tiedä mitä muutakaan tekisin, köytänkö sen sänkyyn vai mitä teen?

hedelmäkarkkeja, jäätelöä ja viinereitä. T. nimimerkki ainakin minä pystyn ja painan 80kg

160 cm, 55 kg.



-2-

ja siis ihan tosissani kysyn, koska en ymmärrä. Jos on kiire ja stressi ja väsy ja lapset huutaa, niin miten jostain suklaasta voi edes nauttia? Mä en oikein koskaan ole ymmärtänyt tuota " syön koska ahdistaa" juttua.



Mä syön suklaata hyvän, höyryävän kahvin kera, kun saan rauhassa juoda kahvia. Nautiskelen sen mausta hiljakseen. Syön hyvää, vähän kalliimpaa suklaata, ehkä pari riviä kerrallaan.



Missä on se nautinto, jos tunkee kakarien huutoa kuunnellessaan levyllisen napaansa, ja miten se auttaa? Eiks siitä tule vaan etova ja täys olo (ja todennäköisesti morkkis vielä kaloreista)? Kuulostaa hullulta, mutta tavallaan " ymmärrän" paremmin päihteiden käyttäjiäkin. Ainakin pystyy ymmärtämään,miten jotakuta voi auttaa se, että saa pään sekaisin. Mutta syöminen, miten se jeesaa?

eiköhän noi ole vain niitä tekosyitä siihen, miksi tulee syötyä suklaata kun tosiasia on se, että se on niin taivaaalllisen ihaaanaaaa. NAM!

Itse söin just eilen iltapalaksi 150 grammaa pätkis-suklaapaloja ja vielä päälle yli puoli pussia juustokuorrutettuja pähkinöitä (jotain 560 kilokaloria sadassa grammassa). Muuten olin päivän aikana syönyt normaalisti, jopa tukevasti. Ihan ähkynä olin ja napa venyi ja paukkui...Tänään on sitten ihan luonnostaan tullut syötyä tosi vähän, kun ei ole eilisillan jälkeen nälkä paljon vaivannut.



Välillä on mässypäiviä, mutta kyllä se tasapainottuu sitten seuraavina päivinä. Ikinä en ole dieteillä ollut tai muuten syömisiäni juuri laskeskellut. Ja ikää 30v, painoa 48 kg, pituutta 163...Suklaalevy hoituu helposti kun sille päälle satun. En vain satu kovin usein.

Vierailija:

Mä syön suklaata hyvän, höyryävän kahvin kera, kun saan rauhassa juoda kahvia. Nautiskelen sen mausta hiljakseen. Syön hyvää, vähän kalliimpaa suklaata, ehkä pari riviä kerrallaan.

Ja kyllä se vähän helpottaa sitä kiukkua ja ahdistusta se suklaa. On vaan alkanut pelottaa korkea kolesteroli, mutta silti syön paljon suklaata aivan liikaa

Sanonpa vaan, että hankalienkin vauvojen hoito on helpompaa kuin uhmaikäiseten kaksosten. Ainakin meillä on näin!! Kaikessa tapellaan vastaan, yritti sitten hyvällä tai pahalla.



Ja olen (vielä) normaalipainoinen. Selvää on, että tällaista ei voi joka ilta harrastaa. Mut miehen syy...mitäs osti suklaata ;-)! Mutta mieskin vaan nauroi mun suklaalevyn tuhoamisvimmalle.