G: Kyllä vai ei, samantyyliset nimet sisaruksilla?

itselläni ja kolmella pikkusiskollani alkaa etunimet a:lla. Ja nyt minun kahdella pojalla alkaa etunimet samalla kirjaimella.

mutta toisaalta voi olla ihan erilaisetkin. Minulla ja sisaruksillani on ihan erilaiset nimet. Lapsilleni voisin laittaa samantyyliset, tai erilaiset.

Outoa on mun mielestä just se, että nimet on esim Jarkko, Tomi, Niina ja Jessica. Ei mitään samaa. Esim Mimosa, Matilda sekä Mikael ja Matias olisi mun mielestä paljon sointuvampi yhdistelmä.

siis eihän se Matteus, Markus, Luukas ja Pasi sovi ollenkaan. Kuka ei kuulu joukkoon? Tai Joni, Jenna ja Eero.

mutta liika on liikaa. Jimi ja Jami, mikä piina sukulaisille ja tuttaville.

On niin paljon kauniita nimiä joita voisi lapsilleen antaa. Olisi siis harmi jos olisi jo valmiiksi joku sääntö millä perusteella saa seuraaville antaa nimen.

Harvoin sama ihminen tykästyy tosi erityyppisiin nimiin.



Tyyliin Diego-Delphiino ja Matti.

sehän on vaan plussaa jos sattuvat rimmaamaan. Miksi nuorempien lasten nimenantoperuste olisi: no kun se sattui sopimaan isoveikan nimeen.

Huomaan jopa vähän vierastavani sellaista käytäntöä, että lasten nimillä ei ole minkäänlaista yhteyttä. Mutta minusta kumpikin nimeämistapa on täysin ok.

Tyyliin, perinteiset suomalaiset tai ulkolaiset jne

En kyllä kannata niinkään samalla kirjaimella alkavia nimiä sisaruksilla, mutta esim. samaankirjaimeen(esim. s) päättyvät nimet ovat taas asia erikseen :)

Tarkoitan esim. Veikko ja Martta ja Luka ja Mila mieluummin kuin Eino, Väinö ja Mico tai Jessica, Erica ja Aino.

Mutta mielikuvituksettomia tai vähän huvittavia ovat sisarussarjat, joissa on vaikka Kari, Sari ja Mari tai Jenna, Jonna, Johanna ja Jonne.

Mutta kyllä, jos samantyylisyys tarkoittaa vaikka sitä, että nimet on samalta aikakaudelta (Hilma, Onni, Urho ja Meeri) tai vaikkapa kaikki nelitavuisia (Eveliina, Olivia) tai muuten tarpeeksi samankaltaisia mutta silti tarpeeksi erilaisia (Kasper, Mikael ja Sofia).

Tajuaakohan kukaan, mitä yritän selittää? En tykkää siitä, että moni mieltää yhteensopivuuden siksi, että lasten nimet alkaa samalla kirjaimella ja ehkä samalla tavullakin (Roosa, Roope, Ronja ja Roni), tai siksi että lasten nimien on rimmattava keskenään (Hanna, Sanna ja Janna). Nimet kun voi sopia muutenkin yhteen, olemalla kuitenkin yksilöllisiä eikä vain jatkeita sisarusten nimille.

Mutta sekin on hullunkurista, jos sisarukset on vaikka Reino, Madison ja Abdullah :D eli ihan eri maailmoista nimet.

Juuri tuo Aada ja Iida, Jari ja Mari, tyyli on ärsyttävää. Mutta tykkään, että lasten nimet on " samaa aikakautta" ja jollain tavalla samalaisia. Eli ei esim. Saima ja Jemina tai Robin ja Martti.

Jos Jenniä ja Jonnaa näkee sukujuhlissa kerran parissa vuodessa, on tosi vaikea muistaa jo pelkät nimet, saati sitten kumpi on kumpi.

meillä on lasten nimet samalta aikakaudelta, eli ovat molemmat vanhoja nimiä. Toisen nimikirjaimet määräytyvät äidin mukaan ja toisen isän mukaan.

Nimet eivät siis ala samalla kirjaimella, eikä niissä ole muutenkaan samaa, mutta joku juju on silti.

Tulee mieleen joku sarjakuva tai lastenloru, ikävän koomisella tavalla.

mutta ei noillakaan ehdoilla samankaltaisuuden täyttyminen ole mitenkään pakollista. Arvostan myös sitä, että jokaiselle on nimi mietitty erikseen juuri ko. lasta silmällä pitäen.

meillä yhteneväisyys telijät pojilla on etu nimessä kaksi tavua ja toinen nimi on väliviivalla jossa etummainen nimi lyhyempi kuin viivan perässä oleva... ja lisäksi toiset nimet tulevat tavalla tai toisella suvusta...



meidän kaveriporukassa taitaa meidän poikien nimistä löytyä eniten saman kaltaisuuksia...