Miten päästä yli täysin toivottomasta ihastumisesta?

enkä tule tapailemaankaan. Meillä on yhteisiä tuttuja joitten kautta näemme aina silloin tällöin. Vaikka välissä olisi aikaa kulunut reilusti kun näen hänet niin saman tien jokin sykähtää sisälläni ja tunnen miten mahanpohjassa on möykky. Ikää minulla on jo yli 30 ja tuntuu kuin olisin joku typerä teini-ikäinen tämän asian kanssa.

Yritä edes vähän ihastua johonkuhun muuhun tai vaikka eläimeen. Jos et näe ihmistä ollenkaan pitkään aikaan, ihastus väljähtyy väistämättä.

Pitää keksiä itselle riittävästi muuta ajateltavaa, juoksulenkki selvittää hyvin päätä. Edelleen sykähdyttää tapaamiset, mutta otan vain kermat päältä eli nautin hyvästä keskustelusta ja kevyestä flirtistä.

sillä mies on varattu. eikä omaan arvomaailmaani mahdu se, että yritetään parisuhteessa olevaa ihmistä.



Ainoa joka taitaa tietää ihastuksestani on veljeni, jonka luona siis kyseistä miestä toisinaan näen. Veli arvasi koska yleensä olen hyvin puhelias, mutta aina tämän miehen ollessa paikalla aika hiljainen ja rauhallinen.

Varattu on varattu,ja turha ruokkia turhilla kuvitelmilla!Ehkä vaikeaaki mutta..

ja jos on, jätän menemättä. Kun itse olen veljen luona, niin lähden jos mies soittaa olevansa tulossa käymään. Aika säälittävää... Taidanpa painua radalle ensi viikonloppuna!

Vierailija:

ja jos on, jätän menemättä. Kun itse olen veljen luona, niin lähden jos mies soittaa olevansa tulossa käymään. Aika säälittävää... Taidanpa painua radalle ensi viikonloppuna!

mutta jos sitä sitten unohtaisi kun ei näe vaikka puoleen vuoteen.

Susta on kiva olla ihastunut, koska se tuo jännitystä ja väriä sun harmaaseen arkeesi. Jos et enää halua kaivata toista miestä, niin hommaat väriä arkeesi jostakin turvallisemmasta.



Ei sua kukaan PAKOTA haaveilemaan siitä miehestä, se on sun oma valinta. Totta kai se ihastuksesta eroon pääsy voi joskus olla vaikeeta, mutta sä onnistut siinä, kun luovut kuvittelemasta, että " tunteilleen ei voi mitään" - se on pskapuhetta se!



Muista, että sulla on ihanteellinen haavekuva siitä toisesta miehestä. Oikeesti sekin on aivan arkinen mies, kaivelee nenää ja piereskelee.

joskus aikanaan ehkä lähemmäs kolme vuotta. Tilanne oli täysin epätoivoinen ja ei koko aikana edes tavattu montaa kertaa. Muutamia kertoja suunnitellusti, yksi yhteinen yö ja pari kertaa pussailua.



Kuvittelin pitkään, että ilman häntä puuttuu aina jotain. Ajattelin ja haaveilin hänestä joka IKINEN päivä, katselin hänen kuviaan netistä, googletin... Halusin niin olla osa hänen elämää ja aina kun ajoin bussilla hänen kaupunginosansa ohi yritin nähdä hänet.



Näin pääsin yli. Nykyään olen onnellisesti kihloissa, en ehkä häntä täysin unohtaneena, ajattelenkin joskus. Pakkomieltäästä olen onneksi päässty yli.



Anna itsesi ajatella häntä niin paljon kuin jaksat. Kyllä se ohi menee tai korvautuu jollain muulla, aikanaa...

saattaa kulua päiviäkin etten edes muista koko ihmistä, mutta sitten näen miehen veljeni luona tai veljeni mainitsee jotain hänestä, niin taas tulee mieleen. Eikä tämä ihastus ole mitenkään epätoivoista, en varsinaisesti haaveile, että hän olisi se ainoa oikea minulle, mutta kuitenkin ajattelen että jospa hän olisi vapaa jne. Voisin kertoa hänelle suoraan tunteeni ja ajatukseni ja sitten näkisin mihin se johtaisi. Vai johtaisiko mihinkään.