Mua kaduttaa että menin naimisiin!

on alkanut kans välillä

Ekan parin vuoden jälkeen avioliittoon tulee usein sellainen suvantovaihe, että kaikki hileet ovat karisseet ja paljas arki on jäljellä.



Jos on pieniä lapsia, ei paljon ehdi voivotella romantiikan vähenemistä tai muuta sellaista.



Jollei ole lapsia, tuppaa olemaan sitä aikaa pohtia, että mitäs tuli tehtyä, kun tuo ukko ei vieläkään ole oppinut korjaamaan astioita pöydästä ja vieläkin jättää partakarvan jämät lavuaariin levälleen.



NEUVO:



Muistele hetkeä, jolloin tajusit rakastuneesi mieheesi, muistele sitä tunnetta, ja muistele, miksi rakastuit häneen. Ota esiin hääkuva-albumi ja mahdolliset häämatkakuvat. Uskon, että vähitellen osaat pistää asiat oikeaan perspektiiviin taas.

kaduttaa, että otin tommosen miehen. Oisin varmaan paremmankin saanut, jos oisin vähän enemmän katselut. Toisaalta olen tosi iloinen noista lapsista ja rakastavat kovasti isäänsä ja isä heitä.



No joo, ihan hyvin meillä tällä hetkellä menee, toivottavasti jatkossakin ja voin unohtaa nuo katumiset :)

Siksipä mulla on eräs kiva mies tätä varten, hän jaksaa kuunnella ja auttaa...