Miten se lapsen hoitaminen on niin raskasta?

ja sekin jotain 2 kk..



Kyllä minustakin eka puolivuotta meni tosi hyvin, kun vauva vaan nukkui ja söi.. ja välillä vähän leikittiin ja tehtiin jotain kivaa yhdessä. Mutta sitten, kun yövalvomiset alkoi painaa itellä ja muutenkin synnytyksen jälkeinen masennus alkoi oireilemaan, alkoi ihan tavallinen arki vauvan kanssa olemaan raskasta.



Ja se hoitaja on työssään, hän ei joudu yksinään olemaan vastuussa kaikesta. Siellä on työkaverit ja pääsääntöisesti kuitenkin lapset leikkivät keskenään. Hoitajat valvoo, että kaikki menee hyvin.

a. ap:lla ei ole vielä omia lapsia

b. ap on niin katkeroitunut omiensa hoitamisesta, että keljuilee muille ja ikävöi omaa sankarikruunuaan

Ja kotona vielä omat mukulat valvottaa. Ja silti ne jaksaa aina vaan olla iloisia kaikki.

En ehdi harrastamaan juurikaan omia juttuja, enkä saa nukkua täysiä öitä. Mutta asenne on nykyään jostain kumman syystä se, ja on varmasti asennekysymys että lapsen hoito on raskasta. Ehkä se on tylsää monen mielestä, en tiedä.

Ole vain tyytyväinen ja anna muiden olla omissa tilanteissaan. Äläkä osoita tietämättömyyttäsi taivastelemalla.

On myös ihan eria asia hoitaa toisten lapsia kuin omiaan. Kyse on aivan eri suhteesta.

Joskus jostain ihan tavallisesta, tasapainoisesta ja elämäniloisesta äidistä voi arki tuntua suorastaan kauhealta. Mutta ei se tarkoita sitä, että hän olisi huonompi kuin sinä eikö niin? Luulisi nimenomaan sinun ap ymmärtävän, että elämäntilanteet vaihtuvat ja jokainen meistä yrittää vain parhaansa, ei mitään muuta. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen.

Jos lapsella on jotain, mikä saadaan diagnosoitua, niin vanhemmat voivat opiskella aiheesta, saavat tukea ja ohjausta, löytävät vertaistukea, jne. Seviytymiskeinoja on olemassa.



Mutta sitten on vielä paljon suurempi liuta lapsia, jotka vain ovat vaikeita, tutkitaan fyysisiä ja henkisiä puolia, ja mitään selitystä vain ei löydy. Silti lapsi ei toimi normaalilla tavalla. Mitkä ovat vanhempien selviytymiskeinot? Ne ovat yhtä epämääräisiä kuin lapsikin.



Älä kuule ala täällä retostelemaan erityislapsellasi, sillä se ei tee sinusta kaiken kokenutta.

jos haluaa. Varmaan onkin siellä sitten parempi olla. Mutta, itse on ollut pakko muuttaa omaa asennetta tosi paljon, ja itseasiassa lapsen hoito ei ole enää niin raskasta kuin aiemmin ajattelin kun se itseasiassa oli paljon helpompaa:) Ja joo, en tosiaan ole parempi äiti kuin muut.