Lue keskustelun säännöt.
Olenko masentunut vai " vain" uupunut?
10.08.2006 |
Haluaisin kuulla mielipiteenne: perheessämme on 3,5-v kaksoset sekä vauva 7 kk. Vauvan syntymän jälkeen olen pikkuhiljaa ruvennut tuntemaan itseni todella uupuneeksi välillä. Vauva heräilee vähän väliä öisin, imetän häntä vielä. Päivisinkään vauveli ei nuku hyvin eikä pitkiä päikkäreitä, ehkä max 1 h kerrallaan. Hereilläolessaan vauvaa pitää paljon viihdyttää.
Olen hoitanut vauvaa lähes 100 %:sti hänen syntymänsä jälkeen. Mies vaihtaa vaipan ehkä korkeintaan kerran viikossa. Ei juuri koskaan nukuta vauvaa koska on aina päivisin poissa. Kiinteitä vauva syö vielä tosi huonosti joten imetän vielä paljon. Minä hoidan vauvan kylvetykset yms. pesut ja hoitamiset.
Mies on töissä ma-pe ja tulee usein kotiin vasta klo 18. Viikonloppuisin hänellä on usein näin kesisin todella paljon ohjelmaa ja lauantai-iltasin hän on ollut töissä joka lauantai juhannuksen jälkeen. Sunnuntaiaamuisin haluaa siis myös nukkua pitkään.
Iltaisin hän viihdyttää vanhempia lapsia ja laittaa heidät nukkumaan. Sanotaanko että minä hoidan myös enimmäkseen vanhemmat lapset ja kaikki heidän ympärillään (paitsi siis iltasadun ja hampaidenpesun n. 4-5 kertaa viikossa).
Minä hoidan kaikki pyykit ja ruoanlaitot. Hoidan myös lasten pesut, vaatteidenvaihdon yms.
Nyt muutaman kuukauden ajan olen tuntenut itseni välillä tosi uupuneeksi ja väsyneeksi tähän kaikkeen. Milloin on masentunut ja milloin on uupunut??
Välillä olen kyllä todella iloinenkin ja silloin kun saan mennä jonnekin ilman lapsia niin olen todella hyvällä tuulella! Tykkään myös puuhastella kaikenlaista täällä kotosalla silloin kun joskus saan olla yksikseni. Eli silloin tunnen itseni " normaaliksi" .
Mutta useimmiten tunnen itseni vain ylityöllistetyksi. Enkä tunne että mies tekee riittävästi.
Tänä iltana meillä oli hirveä riita tästä kaikesta. Luulin pääseväni vadelmia poimimaan mutta mies tulikin kotiin ja sanoi että on pakko mennä serkkua auttamaan jossain hommassa.. No mönkään meni siis mun suunnitelmta!
Miehen mukaan mäkätän liian vähästä. Ei hän omasta mielestään missään koskaan käy (kuitenkin taas lauantai-iltana menossa jonnekin mökille, eka vapaa lauantai 7 viikkoon ja heti pois lähdössä) ja auttaa mua tosi paljon (nii-in auttaa!).
Tuntuu, että joka asiasta saan pyytää miestä että tekeekö hän sen ja sen. Ainut mitä hän oma-aloitteisesti tekee on tosiaan tuo vanhempien lasten nukuttaminen iltaisin. Joskus tuntuu että hän senkin tekee vähän vastentahtoen (=ei oikein huvittaisi). Hän kyllä usein leikkii vanhempien lasten kanssa myös. Vauvaa hän tosiaan vain pitää sylissä joskus.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (14)
Jos saitte puhuttua tästä asiasta. Pidä kiinni siitä, että muutos myös tapahtuu.
Minäkin olen sitä mieltä, että et varmaankaan ole vielä masentunut, mutta aika väsynyt. Olen itse ollut samassa tilanteessa, mutta omalla kohdallani masennus iski todella pahasti juuri tuossa 7-8 kk kohdalla. Siinä oli vain se ero, että mitään muutosta ei tapahtunut. En toivo sellaista kenellekään. Kesti aika kauan päästä jaloilleen takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että tällä kertaa kyllä pysymme sovitussa. Mies tänä aamuna nousi lasten kanssa ja mä pötköttelin hetken! Tänä iltana aion valvoa niin pitkään kuin jaksan ja huomenna nukun aamusta:). Maanantai-iltana aion ehdottomasti tehdä jotain kivaa, lähden vaikka jonnekin.
Kyllä tästä on nyt pakko pitää kiinni tai mä sairastun ihan oikeaan masennukseen. Siihen oltiin varmasti jo menossa. Ei mieskään halunnut sitä, tietenkään:).
Ap
Vielä suosittelisin minäkin oman auton hankintaa, mikäli vain mahdollista. Se auttaisi huomattavasti arjessa.
terv. saman kokenut
On siitä ollut puhettakin pitkään. Kai se nyt syksyksi on hankittava!
Ap
olisipa minunkun mieheni noin ymmärtäväinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin hän oli vähän vihainen kun itkin kaikkea hänelle eilen illalla. Mutta sitten kun olimme kumpikin vähän mököttäneet hetken niin hän kyseli vointiani ja miten hän voi helpottaa oloani. Ja siitä se lähti sitten menemään. Mäkin olin vuorostani päättänyt että nyt lopetan " turhasta" valittamisen ja syyttelyn ja yritän keksiä jotain KONKREETTISIA ratkaisuja tilanteeseen.
Mies se sitten itse keksi tuon vapaailta-jutun. Ja mä halusin sitten noita aamuja saada välillä nukkua. Mä ehdotin että saan nukkua joka lauantaiaamu, mies jopa sitä että vuorottelisimme joka toinen aamu. Hienoa!!!!
Tää on kuulkaa suuri saavutus meillekin. Kaksosten ollessa pieniä, olin silloinkin tosi uupunut eikä mies sitä silloin meinannut tajuta. Silloin jouduin mm. nousemaan itse joka aamu. No siitä puhuttiin paljon ja saatiin se silloin selvitettyä ja lapsetkin alkoivat nukkua pidempään ja koko öitä niin se uupumus meni ohi. Mutta nyt alkaa yli puolen vuoden valvomisten jälkeen munkin jaksaminen olla äärirajoilla.
Mä sanoisin kaikille teille uupuneille äideille: kertokaa siitä miehellenne! Pyytäkää apua ja jos hän ei tajua sitä niin lähtekää vaikka hetkeksi pois niin että mies joutuu olemaan niiden lasten kanssa yksikseen ja näkee mitä se touhu on.
Ap
miten raskasta on olla jatkuvassa " päivystyksessä" eli hoitovastuussa pienistä lapsista. Miten sitä on koko ajan silmät ja korvat auki ja jatkuvassa valmiudessa, mihinkään ei voi uppoutua.
Yksi pieni esimerkki jolla olen koettanut asiaa miehelleni valaista: hän voi milloin vain sulkeutua vessaan puoleksi tunniksi lehden kanssa mistään välittämättä. Minä käyn pikaisesti, lapsi huutaa oven takana ja joskus olen jopa istunut vessassa lapsi sylissä! Tai sanon miehelle: katso lasta hetki, mä käyn nyt vessassa.
Jos nainen on aina vastuussa kaikesta, koko ajan, uupuuhan siinä! Lähde ehdottomasti kotoa pois vapaailtoinasi ja " pötkötysaamuina" älä reagoi vaikka kuuluisi mitä huutoa! :)
Voimia ja tiukka linja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vain väsynyt ja yksin lasten kanssa, et masentunut.
Samassa jamassa jo 12.v ilman hetkenkään omaa aikaa eikä mies koskaan nukuta lapsia joo että pikkusen masentaa. Elämän halu mennyt täysin ainakin täällä enkä tiedä miten se takas tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä tekemättä KAIKKI ylämääräinen. Älä pese pyykkiä, ällä siivoa, osta valmisruokaa (äläkä ainakaan tee miehellesi ruokaa kun tulee töistä) jne... Sitten voit puhua miehesi kanssa ja todeta että tälläistä täällä olisi, jos en tekisi mitään tmv.
Ja jos sulle on sovittu jo meno ja miehesi päättääkin itse lähteä niin on MIEHESI ONGELMA joko jäädä kotiin tai hankkia lastenvahti.
Uupunut olet, masennuksessa katoaa sellainen perus-elämänilo. Et ainakaan vielä vaikuttanut masentuneelta.
Tuo vinkki siitä miten asiat kasaantuvat jos et tee niitä on ihan kokeilemisen arvoinen. Samoin jos sinulla on suunnitelmia ja mies on kysymättä sopinut menoa samalle illalle niin käske miestäsi hoitamaan lapsille hoitaja. Vaadi myös että mies vahtii lapsia vähintään joka toinen viikko (vaikka sunnuntain tai ihan miten vaan) että saat tehdä mitä haluat ja että yhtenä arki-iltana viikossa voit käydä vaikka vain yksin kaupassa, punttisalilla, lenkillä tms.
Ei lasten ja kodinhoito ole vain sinun velvollisuutesi, miehen on tajuttava se ennenkuin palat loppuun totaalisesti, sitten miehellä vasta onkin hauskaa kun kaikki tulee hänen kannettavakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viesteistänne! Itsekin vähän epäilen, etten ole vielä masentunut mutta olen toden totta burn-outin partaalla:(((. Osasyy on varmaan se, että olen liian kiltti ja uhrautuvainen. Mutta rupesin vain tänään toden totta miettimään että olenkohan masentunut kun silloin tällöin itkeskelen enkä meinaa jaksaa. Toisaalta jaksan oikein hyvin kunhan tiedän miehen menoista, välillä vaan ärsyttää kun miehelle tulee jatkuvasti yllättäviä menoja ja silloin ahdistun. Erityisesti jos olin ajatellut, että silloin ja silloin menen siellä käymään ja sitten se ei onnistukaan:(((.
Niin unohdin kyllä kirjoittaa että mies siivoaa kyllä tosi paljon. Korjaili nytkin pois tavaroita jne. Mutta enimmän osan teen minä koska olen kotona.
Osasyynä uupumiseeni on myös, että en juurikaan pääse täältä kotoa mihinkään lähtemään. Auto mulla on silloin tällöin ja silloin käymme jossain. Mutta esim. kävellen lasten kanssa en voi täältä mihinkään lähteä koska pihaltamme pääsee vain valtatielle ja sinne en uskalla lasten kanssa mennä:(. Kävelylenkitkin jäävät siten minimiin. Jos voisin harrastaa lasten kanssa enemmän liikuntaa niin varmasti arkikin olisi mieluisaa.
Ap
oman auton. Tuo vankina olemisen fiilis oli minulle yksi pahimmista, tuntui ettei saa millään tavalla päättää omasta elämästään.
Mies oli tosi ihana ja nyt sovittiin että mä saan joka maanantai-illan vapaaksi!!! ´Lisäksi aletaan vuorottelemaan aamuisin eli mäkin saan pötkötellä sängyssä edes hetkisen ennen kuin mies lähtee töihin!!! Mies ymmärsi mua täysiin eikä hänkään halua että perheen tuki = äiti, romahtaa täysin.
Jeeeeee!
Ap