Lapsi isänsä luona!!! Mikä on vialla?
poikani on 2,5 vuotias ja on joka toinen viikonloppu isänsä luona. aina isänsä luota tullessaan poika on todella väsynyt, kiukkuinen ja nälissään. kiukuttelua ja väsymystä kestää noin 2-3 pvätä ja saman ajan poika syö kuin hevonen. ikinään ei itke kun isänsä hakee mutta välillä on todella ihmeissään että " mihin mua taas viedään" . tiedän sen että kun poika on siellä niin mitään normaalia perhe-elämää siellä ei vitetä vaan luuhataan kylästä kylään, poika on kuin näyttely esine, jota roudataan sinne ja tänne. myös kun poika tulee kotia puhaa paljon mummista ja mäkkäristä, ennen ainakin viettivät paljon aikaa mummilla ja kävivät syömässä mäkkärissä. alussa kun pojan isä tapasi nykyisen tyttöystävänsä poika puhui että " tiina" kiva ja nyttemmin on alkanut sanoa että " tiina" tyhmä ja " tiina" antaa piiskaa pyllylle. sen vielä unohdin kertoa että kotiin tullessaan poikani tukeutuu isäpuoleensa eli uuteen mieheeni ja kutsuu tätä isäksi ja seuraa sitä kuin hai laivaa, edes minä en kelpaa syliksi vaan isäpuoli on kaikki kaikessa. kuullostaako tämä normaalilta vai voisiko joku olla isänsä luona huonosti?!?!?!
Kommentit (20)
ää" syömistä. Voipi olla, että poikasi ei malta syödä tai sitten isä ei " osaa" tarjota ruokaa mistä pieni lapsi pitää. Ota hyvä ihminen asia puheeksi isän kanssa. Se, että roikkuu isäpuolessa on selkeästi protesti sinua kohtaan, kun " hylkäsit" hänet koko vkl. Osoittaa mieltää.
Mutta siis, itse eronneena en voi muuta kuin suositella PUHUMAAN isän kanssa. En puutu lasten viikonloppuihin isällään, ainoastaan jos olisi jotain poikkeavaa puuttuisin.
kynnys isän kanssa puhumiseen on vaan niin korkea nykyään. kerran mainitsin sille siitä kun oli pojan(silloin 1v) ajelemassa autolla.... klo 00 yöllä, sanoi vaan että älä sinä näihin puutu koska olet vaan mustasukkainen jne. mies on nyt 29 ja on vähän jäännyt 18v tasolle jutuissaan ja tekemisissään...
Jos 1v:tä tarttee roudata ympäri kyliä vielä yöllä huvikseen ja sitten vielä kommentoi noin...Huh huh. Nyt vaan keskustelemaan koska kyseessä on LAPSESI HYVINVOINTI! Jos isää ei se kiinnosta niin vaadit tapaamisten vähentämistä!
Tuo lause.. Onko siinä jotain epäselvää, epäiletkö pienen poikas valehtelevan? Siellä isän luona ei nyt ole kaikki kunnossa, enkä sinne poikaa päästäis kaiken ton jälkeen mitä kirjotit..!
Jos isän kanssa keskustelu ei onnistu, mut sillä on kuitenki tapaamisoikeus, niin ota yhteyttä soskuun! Kerrot niille tän kaiken, ne järjestävät sitten keskusteluajan ja selvittävät tilanteen.
Mutta tohon tiina-asiaan tarttuisin kyllä ihan tosissani. Puhu exälle, puhu sossuun, puhu perheneuvolassa. Hae vastausta kysymyksiisi!
rikokseen.
Miten ap voi erehtyä hankkimaan lapsen jonkin 18v. tasolle jääneen kanssa? Ihmettelen vaan, kun ei tän palstan perusteella todellakaan ole ainoa.
Poika ei selkeästikään nauti kovasti olostaan äitipuolensa ja isänsä luona.
Eihän siellä nyt voida mitä vaan tehdä, vaikka yhteishuoltajuus isällä onkin!
Ei ole oikein että lapsi luuhaa ympäriinsä yöt myöhään.
Ja piiskaa?
Jos mulla olisi edes epäilys että joku äitipuoli kajoaisi lapseeni niin sinne ei lapseni enää menisi!
Tuosta näyttelyesine-jutusta vielä.. Vkonloppu-iseillä ja -äideillä on se ongelma, että lapsia nähdään tosiaan vain joka toinen vkonloppu ja sitten on kaikki mummot ja tädit ja sedät hinkumassa, että tulkaa nyt kylään että hekin sitä lasta joskus sattuisivat näkemään ja onhan se sitten joskus käytävä että lapsi ei täysin etäänny sukulaisistaan (en kyllä sano että joka kerta lapsen tullessa pitäisi lähteä kyläilemään mutta kuitenkin.. jos on iso suku niin kyläpaikkoja tai vieraita omassa kodissa riittää )
Huhh hoijaa, nää on taas näitä kun äidit haluaa mollata isiä!
onks toi 16 se tiina ite ja onks se 16-vuottakin
Joku väitti että protesti äidille. En kyllä usko tuota. Minun esikoiseni pitää aviomiestäni täysin isänään, jo ennen kuin meille syntyi yhteisiä lapsia. Johtuen ihan siitä, että pojan isä ei koskaan ole oikein osannut olla sellainen läsnä oleva isä, ei ´tehnyt mitään pojan kanssa sillonkaan kun asuimme yhdessä, vaan olin täysin yksinhuoltajaan verrattavissa.
Sitten kun olin jonkun aikaa ollut ihan oikeesti yh, ja tapasin aviomieheni, niin hän kertakaikkisesti vain valloitti poikani sydämen. Ja poikani hänen sydämensä.
Ja aina kun poika tuli isänsä luota (tosin poika on aina puhunut isästään ihan nimellä ja miestäni isiksi), poika liimautui aina mieheeni ja kertoi, että isi on niin ihana kun tekee hänen kanssaan kaikkea ja ottaa hänet mukaan korjailemaan autoja ja vaikka mitä, kun se
" oikea" isä taas ei tee hänen kanssaan mitään.
Poika oli siis aina kotiin tullessaan erittäin onnellinen siitä, että kotona häntä odotti ISI ja äiti.
Nykyään poika ei enää edes halua käydä isällään. (on nyt 7v)
Silloin kun vielä kävi isällään, häntä myös kuljeteltiin kylään sinne sun tänne, enkä koskaan voinut olla varma siitä, että isä yleensä oli pojan kanssa itse ollenkaan. Poika ei osannut siellä syödä, eikä varsinkaan nukkua. Univelkaa ja nälkää siis riitti aina kotiin tullessa.
Sitten poika alkoi keksiä mitä ihmeellisimpä tarinoita, että mitä sielä isän luona oli tapahtunut, jotka isä tietysti kiisti, mutta päätti että ilmeisesti poika ei hänen luokseen halua enää tulla kun tuommoisia keksii, joten nyt poika ei ole puoleen vuoteen mitään isästään kuullut ja on muuten tämä meidän elämä paljon helpompaa ja tasapainoisempaa.
reissaaminen rasittavaa. Lapsi ei todellakaan ole valinnut vanhempiaan, ja elämäntilannetta. Ettekö saisi parempaa ratkaisua aikaiseksi.
Muistelisin että joskus olisin sellasta tietoo kuullut (voi olla huuhaatakin), että alle 3-v ei " osaisi" valehdella. Että jos lapsi sanoo jotain esim. piiskaamisesta, on siitä joko puhuttu, uhattu tai tehty.
Voihan se olla että " Tiina" on esim. hermostuksissaan uhannut tai sit puhunut piiskaamisesta, mistä sitä koskaan tietää. Aika harvon ne " äitipuolet" on mitää kivoja miehensä lapsilleen...
Prostestoivat kotona sitä, että ovat olleet erossa, vaikka kuinka olisivat nauttineet. Lisäksi mummulla huomio on 110% kun kotona on normaalit kuviot kotitöineen jne.
Ihan tavallisilta avioeron jälkimaininigeilta kuulostaa. Avioero on lapsille aina tosi rankka juttu, eivätkä he osaa käsitellä sitä ajatuksilla ja puheilla samalla tavalla kuin aikuiset. He oireilevat kiukkuilemalla, takertumalla yms.
Vierailija:
Aika harvon ne " äitipuolet" on mitää kivoja miehensä lapsilleen...
se isä on varmaan pedofiili.
T: av-mamma
olemme olleet erossa jo sen 2,5 vuotta eli saman ajan minkä ikäinen poju on...
ja jos pojan kanssa koko ajan reissutaan, ei saa levättyäkään.
Äitipuolesta sitten voisitkin puhua isän kanssa...
t: etä-äiti