Mitä tehdä, kun lapsi ei haluaisi mennä enää isälleen?

meillä tyttö välillä kaipaa isällään äitiä, mutta kyllä kaipaa myös kotona ollessaan isiä...

Ja lapsi ikävöi mua, koska ollaan oltu eron jälkeen niin kiinteesti yhessä. Isänsä ei oo koskaan osannut olla lapsen kanssa. Ei jaksa touhuta mitään, nykyisin kyllä kai vähän yrittää. Lapsella ikää 4 vuotta.



ap

Niillä on ollut aina aika etäiset välit mielestäni.



ap

Mun 6v ei halua myöskään isälleen. Kesästä lähtien onkin käynyt vain joka toinen viikonloppu, kuusi tuntia. Mä en pysty pakottamaan.

isän kanssa läpi ja katsoisitte, että isän luona on sopivia leluja jne.

Tuo, että ei isällään viihdy voi hyvinkin olla väliaikainen ja lyhytkin vaihe, mutta vielä aikuisenakin ihminen ihmettelee ja suree, jos joutuu toisen vanhempansa hylkäämäksi ja sitä on sitten turha selitellä, että et silloin nelivuotiaana halunnut olla äidistä erossa ja siksi et isääsi oppinut oikeastaan ikinä tuntemaan.

Isä asuu pienessä poikamieskämpässä, jossa ei oo lapselle juuri mitään, joten siinä ainakin yksi syy. Usein isä vie lapsen äidilleen viikonlopuksi, missä lapsi viihtyykin ihan hyvin.



ap

Askartelutarvikkeita, lempikirja, leipomusohje.

ja samasta syystä ettei ollut mitään tekemistä ja iskä oli kuulemma tyhmä jne. en sitten pakottanut tietenkään lasta menemään,isän kanssa oli lähes mahdoton asiasta keskustella,hänen mielestään kaikki oli hyvin. noin 2kk lapsi oli tapaamatta isäänsä,koska ei halunnut,eikä isä suostunut siihen että tulisi meille välillä tapaamaan lastaan. sitten yhtäkkiä lapsi halusikin isänsä luo ja onkin siellä säännöllisesti käynyt,välillä on valitellut tekemisen puutetta,mutta mielellään kuitenkin sinne menee. mutta tosiaan kannattaa yrittää vaikka keskustella yhdessä lapsen ja isän kanssa asiasta.

Mutta ei hän jaksa niitten avulla koko viikonloppua viihtyä. Hieman epäilen kyllä, lukeeko isä edes niitä hänelle. Askartelu ei lasta juuri kiinnosta. Lelujakin on vähän mukana, mutta ei kuulemma kuitenkaan huvita leikkiä niillä.



ap

hän kaivoi lapsen sängyn alta piilosta ja selitti, että nyt hänen täytyy mennä isälleen. Tuntui kuulemma pahalta, mutta nyt kun lapsi on vanhempi hän on tosi tyytyväinen, sillä isällä ja lapsella on läheiset välit.

Yleisesti täytyy muistaa, että lapsi ei ole on/off tyyppi joka osaisi hetkessä sopeutua ensin isän luo ja sitten taas takaisin kotiin. Siinä tarvitaan sopeutumista ja ymmärrystä puolin ja toisin. Etävanhempikin käy joka kerta mielessään pienen eroprosessin kun lapsi pitääkin viedä pois.

Ohjeeksi antaisin itse, että pitäkää yhteys isään vaikka sitten lyhyempinä hetkinä. Varmasti ajan kanssa helpottaa. Myös se että isä harrastaa lapsen kanssa jotain mitä ei äiti ehdi tekemään auttaa myös.

joka aina haluaa lapsia luokseen. Ollaan kehitetty systeemi, jossa joka tädillä ja mummolla jne. on ihan oma pätemisen ala ja spesialiteetti, jota tehdään vain hänen kanssaan. Ehkä lapsi voisi isänsä kanssa löytää jonkun tämmöisen, joka voisi toimia lisähoukuttimena.

me pidettiinkin sitten palaveri (minä, ex ja tyttö) missä me yhdessä puhuttin asiasta mm. isälläki on ikävä. Meidän neiti ei sen jälkeen enää itkien mennyt vkonlopuksi isälleen ja kummasti ikävä soitotkin loppus.