Kälyni aiheuttaa mulle alemmuuskompleksin...

Oikein sain mielikuvan miten joku haiseva rumilus naama kurtussa kirjoittelee ja vilkuilee välillä ympärilleen ilkeillä pistävillä siansilmillään.

Vierailija:

Oikein sain mielikuvan miten joku haiseva rumilus naama kurtussa kirjoittelee ja vilkuilee välillä ympärilleen ilkeillä pistävillä siansilmillään.

Hänellä on hirveän vahvat mielipiteet asioihin, mutta jos minä esitän oman näkemykseni, hän " muuttaa" heti omansa vastaamaan minun näkemystäni. Lisäksi tuntuu, että hänellä pitää olla kaikkea aina himpun verran enemmän kuin minulla. Hän esim. myönsi veljelleni olevansa kateellinen minulle siitä, että odotan toista lasta. Hänellä itsellään on kaksi lasta, mutta tilanne oli hyvin vain siihen asti kun minulla oli yksi...

Mähän sanoin jo ekassa viestissä ja tuossa edellisessä (11) kanssa, että en mä mielelläni ole tällainen, vaan haluaisin ajatella ihan toisin!!



Enkä ole mitenkään ruma, enkä varmasti edes mitenkään erityisen ilkeä, vaan ihan tavallinen nainen, hyvä tällaisena, mutta itsetunnossa olisi varmasti parantamisen varaa.



Jos olisin oikeasti paha, niin en varmaan edes tiedostaisi ajattelevani pahasti tai en ainakaan olisi siitä pahoillani tai haluaisi sitä muuttaa! En vai tiedä miten voisi muuttaa ajattelutapaani. Siksi kai tännekin kirjoitin, että voisin tuulettaa vähän ajatuksiani ja saada uuttaa näkökulmaa asioihin.



ap

myönnä jo että olet vain kateellinen.

vihreänä istut tietsikan äärellä rasvatukkines ja läskeines,katselet pienillä punaisilla sian silmilläs näyttöä nokka kurtussa.

kivat sulle,oot oikeen mukava sukulainen, asshole!!!!

Se hyvä puoli tässä av:ssa on, ettei täällä tarvi koskaan tuntea itseään huonommaksi tai kärsiä alemmuudentunteista ;)

Tosi kateellinen kaikesta, siis kaikesta. varsinkin tietenkin lapsista ja ulkonäöstä. Itse olen hyvin normaalin näköinen ja tapainen, mutta tämä ihminen näkee kaiken jotenkin kadevihreän lasin läpi. Oisko sulla kyse samanlaisesta jutusta? Jos se kälysi on vain kuolevainen kuitenkin?

Mun kälyni yrittää estää sekopäisyyksissään lastemmekin kansssakäymisen ja on siinä onnistuessaan silmin nähden onnellinen. Lapset pitäisivät toisistaan, mutta tämä hirviö ai anna heidän tavata toisiaan, edes synttäreillä. Tilanteesta kärsivät kaikki muut, paitsi hän itse.

Kateus pilaa paljon asioita, koeta päästä tunteesi yli ja nauti siitä, mmitä sinulla on.

joka ilman syytä vihaa kaikkia meitä miehesä SISKOJA.

Uskomaton pakkaus,ei voi muuta sanoa.

Myös äitiäni haukkuu selän takana minkä ehtii ja äitini tekee kaikkensa heidän puolestaan esim. hoitaa lasta kun ovat töissä.

Saimme vasta vauvan ja hän ei ole ikinä vauvaa katsonut, ei edes ristiäisissä vilkaisutkaan, ei siis tiedä edes minkä näköinen poikamme on.

Hän on ilkee ja omahyväinen ihminen,toivon että veljeni ei olisi ikinä häntä tavannutkaan.

Ja niin toivoo moni muukin.

Mä vihaan yksin ihmistä, jota koko muu maailma rakastaa :´(



Mun täytyy purkaa itteäni täällä, koska en voisi kuvitellakaan sanovani kenellekään kälystäni mitään negetiivista, ei kukaan mua ymmärtäisi. Sä voit ainakin jutella siskojesi kanssa.



ap

Ihan hengästyttää aina välillä! Lähes joka kerta, kun heillä käy, on hän taas maalannut jonkun huoneen ja sisustanut sen uudelleen (jos ei muuta, niin lasitetulle parvekkeelle on hankittu uudet kasvit tai olohuoneen kalustusta on vähän rukattu uudelleen) Sitten hän tosiaan käden käänteessä loihtii jonkun loistavan aterian pöytään.



Ystäviä hänellä on joka suuntaan. Minne hyvänsä hän meneekin, aina hän ystävystyy uusien ihmisten kanssa. Hän rakastaa isojen juhlien järjestämistä ja siinä sivussa kutsuu kaukaisempiakin ystäviä ja sukulaisia kyläilemään (hän on ainoa ihminen, jonka tiedän kutsuneen appivanhempiensa ystäväperheitä kyläilemään).



Tietysti olen kateellinen, olenhan itse ruma ja lihava sohvaperuna, jonka huushollissa villakoirat juoksevat pitkin nurkkia :) Toivoisin, että minulla olisi edes murto-osa hänen tarmokkuudestaan!

tyypillistä alkoholisitin lapselle. eikä kovin kivaa itselleen.

Varmasti kälylläsi on omat murheensa ja huolensa. Varsinkin kun perheensä (siis lapsuuden) on mitä on.

Enemmän mä olisin huolissani kälystä kuin kateellinen, pinnan alla ei välttämättä ole niin auvoista hänen olonsa.

Jos koko lapsuus on hänellä ollut ankeaa, jättää se jälkensä ja osittain varmaan tuolla " täydellisyydellään" yrittää paikata omia huonoja kokemuksiaan.



Ota kälysi sellaisena kuin olet, ja muista että kaikesta huolimatta hänkin on vain ihminen - erehtyväinen.

Hänellä voi olla rooli mitä esittää ja ei olekaan niin superihminen miltä näyttää...

Vaikka kälysin onkin helmi, sinä, miehesi, kälyn mies, tuttavat, sukulaiset, ystävät olette ihan tavallisia, riittäviä ihmisiä. Jos hän onkin ihastuttava, eivät kaikki häntä (miehet) itselleen haluaisi kuitenkaan eikä hän heitä. Eivätkä ystäväsi jättäisi sinua ja parveilisi tämän ihmeolion ympärillä, koska ystäväsi eivät myöskään halua tuntea itseään alemmaksi... :-)



Yleensäkin tuntuu olevan niin, että mitä epätäydellisempi ja vaikeampi ihminen, sitä enemmän hänellä on ystäviä. Täydellisiä ihmisiä kadehditaan ja ihaillaan puolikatkerasti ja he saattavat olla hyvinkin yksinäisiä.

Mun mieheni veljen vaimo aiheuttaa niitä mulle. Hän on nätti ja fiksu (opiskelee yliopistossa), varma itsestään, osaava, tietää kaiken ja osaa kaiken. Ainakin siltä joskus tuntuu... Ärsyttävää!

Minulla ei siis ole eikä ole ollut tuollaista " superkälyä" , mutta veljeni ex oli vähän samanlainen. Tämä yhdistettynä huonoon itsetuntooni ei ollut kiva yhtälö. Erityisen koville otti nimenomaan, kun oma äitini kehui ko. naista. Kuinka hän on kaunis kuin enkeli (itse olen todella tavallisen näköinen), kuinka hänellä on niiiiin ihanat pitkät paksut hiukset (itselläni lyhyet ja ohuet), kuinka hän on taas laihtunut (minä olin tuolloin juuri hieman lihonut ja tosi tyytymätön tilanteeseen) ja kuinka hänellä ja äidilläni on niin hyvät välit että puhuvat KAIKESTA (itse en ole koskaan osannut jutella kovin syvällisiä äitini kanssa). Eli pointtini kai lähinnä se, että tiedän tunteen, ap, koita kestää ja luottaa siihen, että sinä olet ihan yhtä hyvä ihminen. =)

Parasta mitä voit tehdä, on osoittaa kälyllesi, että hän voi rauhassa näyttää niitä huonompiakin puoliaan ilman että joutuu syrjityksi. Ja ettei hänen todellakaan tarvitse piikoa tai palvella tullakseen hyväksytyksi.

Kiitos kaikille, jotka viitsi kommentoida!



Voihan se olla, että kälyyni on vaikuttanut lapsuuden tapahtumat...

Kaipa mun suurin ongelma on mun oma käytös ja ajatukset, eikä kälyn jaksaminen tai itsetunto tai muu...



Esim. nyt kun joku kommentoi, että tuollaiset ihmiset usein väsyy, niin heti huomasin ajattelevani että tapahtuisipa se kälylle pian... Siis kamalaa huomata, miten inhottavia ajatuksia mulla on päässä!!!!



Sitä mä en usko, että kälyni esittäisi tai että sillä olisi joku rooli päällä. Niin kuin sanoin, veli ja käly on ollut seitsemän vuotta yhdessä ja kaikki mitä veli puhuu vaimostaan, niin ei mihinkään rooliin viittaa. Eihän kukaan voi vuosia näytellä yhtä mittaa, vai..?



Ne on tosiaan kamalia tilanteita, kun mun vanhemmat kehuu häntä. Inhottaa huomata, millainen pikkutyttö sitä edelleen on, että odottaa vanhemmilta kiitosta ja kehuja itselle vieläkin... Varsinkin jos isä kehuu kälyä, esim tapetoinnista viimeksi, niin mun koko viikko oli pilalla. oon kai aina ollut enemmän isän tyttö...



Milläköhän saisi omat ajatuksensa selviksi... Epäilen,että käly tai veli huomaa, mitä oikeasti ajattelen... Olisi kamalaa jos menisi vaikka välit veljen kanssa tämän takia... Veli kyllä varmasti katkaisisi suhteet keneen tahansa, joka ajattelee hänen vaimostaan näin pahasti, en usko että edes oma sisko olisi poikkeus...