Miten teillä menee parisuhteessa tällä hetkellä? Yhdessäolovuodet?

asuttu yhdessä, neljä naimisissa. Kehnosti parisuhderintamalla, muttei tapellakaan... ankeeta vaan.

Kertaakaan ei olla harkittu eroa taikka riidelty niin pahasti että toinen olisi lähtenyt " lätkimään" . On koettu kaikenlaista stressiä kyllä elämässämme mm. työttömyyttä, lapsen sairastelua, asumista kaukana ystävistä jne. Mutta nämä asiat ovat kait vaan vahvistaneet suhdettamme.



Rakastuimme heti toisiimme kun ensimmäisen kerran tapasimme. En tiedä että mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta uskoisin että olemme elämämme loppuun asti yhdessä!!!

ja loistavasti menee. Saatiin eka lapsi puoli vuotta sitten ja rakkaus kukoistaa :)

Hyvin on mennyt koko ajan. Ehkä ilmassa yhtä " vastarakastuneisuutta" ? Toisaalta aika arkista tämä meidän oleminen on :)

Kahdessa aiemmassa suhteessani alkoi jo vuoden jälkeen ilmaantua kaikenlaisia ongelmia, isompia ja/tai pienempiä. Nyt ei (vielä) yhtäkään. Välillä tuntuu, että menee " liian hyvin" .

Eli meillä yhteiseloa takana 7 vuotta, naimisissa vuosi.. Iät 26 ja 27. Ja muksuja 3. Lapset on pieniä, joten elämä on aika kiireistä, mutta hyvin on jaksettu ja molemmat nauttii lapsiperheen elämästä. Ollaan hitsauduttu yhteen hyväksi tiimiksi.. =)

nyt menee todella hyvin. Meillä on ollut ainakin kolme tosi pahaa kriisiä, ero lähellä mutta niistä ollaan päästy yli ja suhteemme vaan vahvistunut.

kakkonen

Meillä iät minulla 22 v. ja miehellä 23 v.



ap

Aika vaihtelevasti menee, lasten myötä elämä välillä tosi rankkaa. Mutta meillä parisuhde niin hyvällä pohjalla, että uskon että se kestää tämänkin koitoksen. Enimmäkseen meneekin hyvin, mutta välillä kun ollaan tosi väsyneitä/mies stressaantunut, tulee pienistäkin sanaharkkaa.



Koskaan ei olla oltu eroamassa ja toivottavasti ei tarvitse ollakaan =)

En ole kovinkaan onnellinen, myönnän. Mies paljon poissa työn puolesta, lienee suurin syy. Ja muutenkaan, emme ole mitään sielunkumppaneita. Mikään ei ole kuitenkaan " niin huonosti" , että haluaisin ehdoin tahdoin yksinhuoltajaksi. Päivä kerrallaan.

vain meillä siis menee huonosti:D



kakkonen

riidellään koko aika ja tuntuu että ero on ainoa vaihtoehto, pysyn suhteessa vain lapsen vuoksi, joka taas ei pidemmän päälle ole kovin fiksua...



...lähteminen vaan on niin vaikeeta.

huonosti menee. pieni (2v) lapsi. Mies aina raksalla, kotona vaan riidellään...

ja naimisissa oltu 7 vuotta, yksi lapsi.

Vaikein aika oli lapsen syntymästä vuoden verran eteenpäin (taisi isällä olla joku henk koht vanhenemiskriisi, itse lähinnä odottelin sen helpottamista ja se kannatti). Nyt menee paremmin kuin koskaan, jonkinlaista tasaantumista havaittamista, mutta koen sen positiivisena. Ehkä osataan ottaa toistemme heikkoudetkin nyt huomioon ja antaa niiden olla, annamme myös tilaa toistemme omalle ajalle ja harrastuksille ja hyväksymme erilaisuuden.

Näiden vuosien aikana on kyllä koettu pahoja paikkoja yhdessä, yllättävää kuolemaa lähipiirissä, vakavia sairauksia yms.

minä 22v. ja mies 23v. poikamme 4v.

kertaakaan ei olla oltu vielä eroamassa, ja ihanasti menee. suurin koettelemus parisuhteessa oli pojan syntymä, olimmehan tosi nuoria vielä. mutta nyt kun sitä miettii niin ei silloinkaan tuntunut missään vaiheessa etteikö ois voitu jatkaa yhdessä, vaikka välillä vaikeampaa olikin.

Hyvin menee. Ei kauheita ylämäkiä eikä alamäkiä. Kertaakaan ei ole ollut niin suurta kriisiä, että eroa olisi harkittu tai siitä edes puhuttu. Kaksi lasta. Iät 38 ja 41.

meillä myös suurin kriisi pojan syntyessä - mekin olimme nuoria!



ap.

Viimeisen kuukauden-parin ajan alkanut mennä paremmin. Sitä edeltävät about 8kk tosi vaikeita. Esikoinen syntyi viime vuoden maaliskuussa ja on tehty paljon arvojen ja roolien " uudelleenneuvottelua" . Ero on tullut esiin monta kertaa, välillä puoliuhkauksina ja välillä ihan tosissaan. Kerran pakkasin miehelle kamat jo että lähtee, mutta silloin(kin) saatiin asiat selvitettyä.



Eiköhän tämä tästä lähde paranemaan päin. On vaan täytynyt oppia riitelemään, pyytämään ja antamaan anteeksi, luopumaan ja pyytämään. Ihan eri tavalla noi kaikki menee lapsen tulon jälkeen kuin ennen sitä...



Yhdessä 3,5 v.

Minä 24v, mies 26v.



Nyt on parhaillaan jonkinlainen kriisi menossa, stressiä molemmilla ja lapsella vielä joku kiukkuvaihe menossa..minä olen muuttunut, kun taas mies haluaisi pysyä entisessä. Tuntuu, että välillä on tosi vaikea löytää yhteistä säveltä.



Mutta rakastan miestäni, enkä usko että tämä jatkuu ikuisuuksiin. Eihän aina voi mennä hyvin.

Vaihtelevaa, Pääasiassa aika kehnosti. Seksiä harvoin, ei edes joka kuukausi.