Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä normaalia 6-vuotiaalle vai pitäisikö epäillä jotain häiriötä tms?
05.08.2006 |
Löysin tämän paikan vasta tänään ja täällä tuntuu käyvän paljon väkeä ja suurin osa varmasti tietää lapsista enemmän kuin minä. Itselläni ei ole lapsia ja tapasin mieheni vasta puolitoista vuotta sitten ja yhteen muutimme joulun jälkeen. Tiesin kyllä, että hänelle on lapsi, mutta en tavannut tätä poikaa ennen kuin nyt tänä kesänä. Isäkään ei lastaan kovin hyvin tunne, kun välimatkaa on aina ollut ja tapaamiset vaikeita järjestää. Mieheni on myös asunut välillä pätkiä muilla mantereilla, joten on tavannut lastaan vain pari kertaa vuodessa. Nyt lapsi sitten tuli kesälomalle meille ja taitaa jäädä pysyvämminkin, eikä siinä mitään. En vain ole varma, onko pojalla kaikki ihan kunnossa, vai pitäisikö viedä lääkäriin tms. Nykyään kun niitä erilaisia häiriöitä taitaa olla niin paljon.
Tässä näitä asioita, joista olen huolissani:
-Lapsi puhuu paljon kuolemasta, myös itsensä tappamisesta, tai siis uhkaa sillä, jos joutuu tekemään jotain, mitä ei halua.
-Hän valehtelee hirveästi ja vielä uskottavasti. Myös asioista, joista ei olisi mitään järkevää syytä valehdella tai joista jää varmasti kiinni. Hän myös keksii aivan uskomattomia tarinoita selityksiksi ja kertoo niitä, ennen kuin selitystä edes vaaditaan. Jos hän vaikka kaataa maitolasin, kun kukaan ei näe ja ei pysty itse siivoamaan niin, että sitä ei huomaisi, hän saattaa varta vasten tulla etsimään minut tai isänsä ja kertoa jonkun ihan utopistisen tarinan, kuinka joku muu on sen lasin kaatanut. Tai sitten hän häipyy paikalta ja kieltää kaiken, esim. edes olleensa koko keittiössä.
-Hän ei osaa kertoa onko esim. vessahätä. Kysyttäessä saattaa sanoa, että ei ole ja sitten viiden minuutin päästä alkaa kiemurrella, kun pitäisi heti päästä vessaan.
-Hän säpsähtelee helposti, siis pelästyy, jos häneen yrittää koskea tai hänen ylitseen vaikka kurotetaan. Väistää, jos huomaa, että minä tai isänsä yrittää koskea. Ei muutenkaan pidä koskemisesta, ei halua tulla syliin ja on jotenkin jäykkä ja jännittynyt, jos joutuu lähelle. Voi tietysti olla, että tämä menee ohi, kun tutustutaan paremmin, hän on tuntenut minut vain kuusi viikkoa, eikä tosiaan isäänsäkään hyvin.
-Hän kinuaa ja marisee todella paljon, eikä oikein tunnu ymmärtävän vastausta siihen. Vaikka hänen pyyntöönsä myöntyisi heti, hän vain jatkaa kinuamista ihan kuin ei olisi kuullutkaan, kunnes asia tapahtuu ja sitten tuntuu olevan jotenkin pallo hukassa. Kun kieltää, niin marina myös vain jatkuu ja jatkuu, kunnes keksii jotain muuta.
Minulla ja miehellänikin on tosiaan todella vähän kokemusta lapsista ja en tieeä, ovatko muidenkin lapset kotona tällaisia, mutta ainakin kaverien ja sukulaislapset tuntuvat jotenkin avoimemmilta ja välittömämmiltä. Tämä lapsi on jotenkin hirveän negatiivinen ja varautunut.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap taitaa olla provo tai helvetin tyhmä.
mahdoton kyllä sanoa että patologista vai oireileeko hän tuota sekavaa tilannetta.
siis jos teillä aikuiset on noin sekaisin ettei tiedä tulevasta niin mitähän pelokkaan lapsen päässä pyörii kun isä kaukainen ja uusi nainen tuntematon.
suosittelen että hakeudutte perheterapiaan tai isä soittaisi esim neuvolaan josta voisi kysyä miten parhaiten auttaa lasta tällaisessa tilanteessa.
ja te- alkakaa lukea kirjoja siitä miten rakennetaan lapselle turvallisuuden tunne rajoilla ja rakkaudella. ihan niiden puute ja turvaton olo saa terveenkin lapsen tuskaiseksi ja tosi vaikeaksi!
tehtyään " pahaa" . Ottaisin yhteyttä perheneuvolaan. T: 5:den lapsen äiti
JA OIREILEE, KOSKA hänellä on ikävä äitiään. Mitä vittua lapsi teillä tekee nyt jos ei isänsä lasta kunnolla tunne?????
Onko lapsen äidillä. joku ongelma kun laps on yhtäkkiä teillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulen, että poika tarvitsee PALJON HELLYYTTÄ ja KUUNTELUA. Ajattele, isä aika vieras ja vielä vieraampi sinä... kyllä on lapsella ihmettelemistä.
Hienoa, että olet noin kiinnostunut asiasta. Poika varmasti tulee saamaan hyvää ja ansaitsemaansa hoivaa teiltä. Saatat olla lapselle kullan arvoinen henkilö loppuelämää ajatellen.
Yrittäkää jaksaa ja ottakaa varmuuden vuoksi yhteyttä neuvolaan. Kysykää myös pojan vanhasta neuvolasta (isä varmasti voi soittaa sinne) kuinka aiemmin asiat ovat sujuneet.
Tuo ikä on niin kriittinen, kohtahan se koulukin lähestyy! Kaikkea hyvää.
Nimim. kolme lasta
Heillä kuitenkin on yhteishuoltajuus ja nyt sitten tänä keväänä äiti yllättäen ehdotti, että lapsi tulisi isälleen kesälomalle. Hänen piti olla kaksi viikkoa, kun äiti lähti etelään. Äiti kuitenkin tapasi siellä jonkun ja ensin pidensi lomaansa ja nyt on ilmoittanut jäävänsä sinne ja että " on isän vuoro hoitaa lasta." Me olemme nyt sitten kiireen vilkkaan järjestelleet hoito- ja eskaripaikkaa, omia työaikojamme, jotta hoitopäivistä ei tulisi liian pitkiä ym.
En tiedä, onko äidillä jokin ruuvi löystynyt kohtalokkaasti, hän ei suoraan sanottuna tunnu tajuavan, että ei voi jättää lasta meille määrittelemättömän pituiseksi ajaksi vaan jos ja kun lapsi meille muuttaa, on kyse pysyvästä ratkaisusta ja mies ei sitten enää lähivanhemmuudesta ainakaan taistelematta luovu. Tajuamme kyllä, että lapsen meille muutto, vaatii meiltä aika paljon isoja muutoksia ja uuden opettelua.
Neuvola ilmeisesti olisi paikka, josta voisi alkaa hakea apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän siellä pienessä päässä mahtaakan liikkua kun äiti on hänet noin jättänyt? Voimia teille, onneksi olette huomannut että tarvitsette hänelle apua:)
Minullekin tuli mieleen, että kunhan vain ei olisi pahoinpidelty lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silti perheneuvolasta tms voi olla apua tuossa tilanteessa teille kaikille!
Ei haittaakaan, vaikka menisitte vähän selventämään ajatuksianne ja ottamaan selkoa käytöksistä!
Onnea vaan!
Ei kuulostanut normaalilta lapsen äiti, Hyvin kummallista, että äiti päättä yht' äkkiä " luopua" lapsestaan ja jättää tämän lähes tuntemattomille ihmisile.. Oih ja voih!
Lisäksi isän tai sinun on syytä keskustella entisen päivähoitopaikan (viimeksi olleen) hoitajien (jos niitä on ollut) kanssa samoin soittakaa lisäksi entiseen neuvolaan hoitajlle joka on lasta tutkinut.
Tuo väistely on selvä merkki pelosta tulla lyödyksi.
Viisasta on jutella lapsen kanssa avoimesti ja kysyä asiaa suoraan häneltä tuon ikäinen osaa vastata onko häntä lyöty.
Lisäksi voitte pyytää lupaa silittää, halata ja paijata lasta. Näyttäkää miten se tapahtuu aikuiset keskenään. Saattaa olla niin että lasta on laiminlyöty ja lyöty.
Lisäksi teidän pitää hoitaa asia Kelan kanssa että lapsilisät tulee isälle ja samoin elatusmaksu äidiltä tämä hoituu sosiaaliviraston lastenvalvojan luona.
Jos on näyttöä että lasta on äiti lyönyt (lasta voi puhuttaa psykologi tms. ammatti-ihminen) miehelläsi on mahdollista saada lähivanhemmuus.
Lastensuojelusta vastaavia sosiaalityöntekijöitä on sosiaalivirastossa. Ottakaa yhteyttä heihin että saatte asian järjestykseen.
Tarvitsette nyt viranomaisten apua tässä asiassa.
Lisäksi voitte ottaa yhteyttä itse (neuvola ohjaa tarvittaessa) paikkauntanne perheneuvolaaan. Sieltä saatte varmasti apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsi saanut kavereita se auttaisi kotoutumisessa.
Jatkaa kolmen lapsen äiti! En voisi ikinä jättää lastani, on sinun vuorosi hoitaa -periaatteella.
Nopeasti yhteyttä perheneuvolaan ja pojalle paljon, paljon hellyyttä ja hoivaa. Lasta ei kannata arvostella tuossa tilanteessa. Ei voi mitenkään käyttäytyä normaalisti, kun äitikään ei ole kiinnostunut. Voi parkaa!
Sinulle, ap, tilanne on varmaan todella rankka. Toivon, että jaksat pitää itsesi ja omat ajatuksesi tilanteen yläpuolella ja mennä pojan tilanteeseen. Yleensä oma äiti on parasta maailmassa.... ja isä myös. Hienoa, että olet lähtenyt liikkelle tässä kipeässä asiassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhunut pojalle isästään? Jos poika pelkää isäänsä, ja nyt on äiti
häipynyt, niin ei ihme jos poika on hämmennyksissään tilanteesta
Kavahtamalla kosketusta ja olemalla vaivautunut toisen ihmisen läheisyydestä voi lapsi luoda itsellensä suojan. " Kun en päästä teitä lähelleni en voi sitä läheisyyttä sitten menettääkään."
Selvästihän tuolla lapsella ei ole kaikki kunnossa. Normaali lapsi ei väistele kättä.
apua pojan kanssa. Ottakaa heti yhteyttä perheneuvolaan ja kertokaa pojan käyttäytymisestä. Jotain pojan äidin perheessä on nyt vialla.
Koittakaa luoda turvallisuuden tunnetta pojalle. Tuon ikäiselle voi jo kertoa,että hänestä kyllä pidetään huolta,eikä ole mitään hätää. Tosin lapsi oppii luultavasti vasta ajan kanssa,ettei ole syytä valehdella pikkuasioista,sillä ne eivät teillä johda henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan. Sillä tuotyyppistä on pakko olla taustalla.
Kuulostaisi siltä,että ajan kanssa pojan asiat saadaan vielä korjattua.
huoltajuuskiistat ja niissä biologinen äiti on aina vahvoilla, jos erityistä syytä muuhun ei voida osoittaa. Kun hoidatte asiaa alusta asti viranomaisten kanssa, on tilanne kaikkia kohtaan selvempi.
muuten olette loputtomassa pyörityksessä, kun bio-äiti on tämän tästä joko dumppaamassa lasta teille ja yllättäen viikon päästä, kun joku uusi mies ei ollutkaan sitä mitä piti tai pää alkaa viinaputken jälkeen taas selvitä, ollaan taas huutamassa lasta äidille. Ja lapsi siinä eniten kärsii, on jo selvästi kärsinyt, käytös ei ole normaalille kuusivuotiaalle tyypillistä. Kertomasi perusteella kyllä syntyy epäily jos ei sitten ihan fyysisestä väkivallasta niin ainakin emotionaalisesta laiminlyönnistä ja epävakaasta kasvuympäristöstä. Epäilen, että äidillä on joko mielenterveysongelma, alkoholiongelma tai molemmat. Olen itse ollut työssä lastenpsykiatrisella osastolla ja haiskahtaa hyvin tutulta taustalta isommille ongelmille jatkossa.
Vierailija: