Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa parisuhteessa?
20.12.2008 |
Meillä on periaatteessa kaikki hyvin. Molemmilla töitä ja asuntolaina maksettu. Mies ei ryyppäää eikä ole väkivaltainen, ei myöskään käy vieraissa, huorissa tai vietä kapakka-iltoja.
Itse en vain ole tyytyväinen. Olin 3v kotiäitininä ainoan lapsemme takia. Tänä aikana tein tietysti kaikki kotityöt ja hoidin lapsen (mielestäni ihan kohtuullista, koska en käynyt töissä ja aikaa oli). Mies sai luonnollisesti panostaa töihin ja uraansa kaiken liikenevän ajan. Kertaakaan koko 3v aikana ei siis tarvinnut olla pois töistä kipeän lapsen takia. Ja edelleen ihan ok, minun puolestani.
Mutta nyt kun olen palannut työelämään, mieheni haluaa jatkaa tällä samalla linjalla. Eli jos lapsi on sairas, niin minun pitäisi jäädä automaattisesti kotiin. Samoin kaikki kotityöt kuuluvat minulle edelleen (pyykit, imurointi, astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys jne) ja kaupassa käynnit.
Mies ei ole kertaakaan kysynyt minulta, miten MINUN työpäiväni on kulunut tai miten minä jaksan. Ei siis ainuttakaan kertaa, ja olen ollut jo töissä 6kk. Ei siis mitään mielenkiintoa minua ja minun elämääni kohtaan.
Jos lapsemme pyytää jotain, mieheni ei edes kuule tätä. Jatkaa vaan tyynesti lehden tai kirjan lukemista, vaikka lapsi huutaa vieressä kovaan ääneen haluavansa jotain (esim. vettä tai ruokaa). Ei siis mitään noteerausta mihinkään suuntaan.
Mies ei tajua, jos lähdetään ulos, niin lapselle pitäisi pukea haalarit päälle. Ihmettelee vaan tyhmänä, että miksei lapsi pue (lapsi ei siis yllä ottamaan haalareita naulakosta ilman apua).
Näitä esimerkkejä olisi jatkaa vaikka kuinka kauan.
Kertokaa siskot mitä teen???
Olen yrittänyt kertoa ja puhua toiveistani ja odotuksistani. Pyytänyt ja anellut. Kirjoittanut ihan paperille listaa tehtävistä ja pyynnöistä. Mikään ei auta. Ei siis mikään. Nyt itselläni on takki TÄYSIN tyhjä. En siis jaksa enää, en yhtään. Mikä avuksi?
Kommentit (16)
Oletko kokeillut että jättäisit vain yksinkertaisesti osan kotihommista tekemättä? Jos olet kerran puhunut hänelle ja pyytänyt apua. Mikä oikeus hänellä on saada puhtaat silitetyt vaatteet kaappiin, ruokaa valmiina aina kun nälättää, tulla puhtaaseen siistiin kotiin jne. jos ei itse laita rikkaa ristiin asioiden hoitamiseksi?
Meillä on joskus keskusteltu samasta aiheesta ja olen sanonut silloin, että jos kotityöt ei kiinnosta, niin ei sitten. Mutta niin kauan kuin mies on lapsen kanssa ja hoitaa hänet, niin minä kyllä sillä välin ihan mielelläni suhautan kotihommat äkkiä, kun ei ole se pieni jaloissa pyörimässä ja saa helposti kaiken tehtyä loppuun. Siinä yksi ehdotus...
Eräs kaverini vain kertakaikkiaan lakkasi esim. pesemästä miehen pyykkiä. Sitten kolahti kun ei oikeesti ollut enää puhtaita vaatteita!
Voithan myös ehdottaa että vietät vallan vapaa-aikaa työn jälkeen ja hän ryhtyy tekemään kaiken mitä nyt teet yksin. Tai entäpä jos hän joutuisikin asumaan yksin, kuka silloin olisi passaamassa? Jos hän alkaisi hiukan miettiä asioita ja osaisi laittaa niitä tärkeysjärjestykseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet hyysännyt miestäsi ja nyt olisi aika tosi toimiin.
Tämä onnistuu ainoastaan siten, että jätät lapsesi ja miehesi kahdestaan ja he oppivat pärjäämään ilman sinun natinoitasi.
Kylmä kylpy miehelle, mutta toimivin ja tehokkain.
Ja sinäkin saat omaa aikaa. Kyllä se mies oppii nopeastikin kun on pakko.
Tsemppiä jos todella haluat muutosta tilanteeseesi.
Miehillä on töissä kovaa, jos ei pysty olemaan parhaiden joukossa ja suostu kaikkeen perheen kustannuksella saa lähteä pois seuraavissa yt-neuvotteluissa, joita aloitetaan nyt päivittäin.
Mitäs jos se miehesi on huolissaan perheensä toimeentulosta ja hyvinvoinnista ,stressaantunut, burn-out, impotentti, ylipainoinen, hajamielinen, vanha kaiken tämän takia?
Miksi edes kotona ei voida tukea vaikeina aikoina?
Ei meillä ainakaan lähdetä siitä ajatuksesta liikkeelle, että miehellä on vaikeaa ja raskasta ja se tarvitsee tukea. Molemmat käy töissä ja molemmilla on ihan samat paineet ja samoin velvollisuudet. Molempia tuetaan tarvittaessa mutta ei se mies saa olla mikään perheen yksi lapsi.
no jos sillä miehellä on niiiiin vaikeaa niin sen voi kyllä sanoa ääneen ja puhua siitä, varmasti saa myötätuntoa.. vaikka eipä naisillakaan työelämässä sen helpompaa ole. olen samaa mieltä nelosen kanssa, lähde ystäviesi kanssa vaikka risteilylle, kylpylään tms. siinä huomaa kaikista parhaiten mitä kaikkea se vaimo tekeekään..olen joskus kokeillut kun mies on alkanut pitämään itsestäänselvyytenä siistiä kotia, valmista ruokaa jne.. TOIMII!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi kiva tietää ikä ja asema työelämässä?? Meillä naisilla elämä on niin kepeää, teidän rinnallanne;)
toisaalta
palkasta menee jos on 4 pv tai yli sama vanhempi samasta työpaikasta poissa lapsen sairauden takia
- yleensä miehet siinä vaiheessa joustavat, eli hoitavat sairasta lasta,kun alkaa rahasta olla kysymys...
esim. vesirokko kestää minimi viikon lapsen sairasloma- ellet rokota lasta, kuten me...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä erotuksella vain että minä olen tehnyt tätä passaamista pidempään kuin sinä, koska olen tehnyt työssä 4 viikkoista työpäivää että minä sitten vastaavasti hoidan kaikki kotiin liityvät hommat. Tämä 4 päivänen ihanuus vain loppuu puolen vuoden päästä ja sitten en tiedä miten enää jaksan hoitaa kaiken kun se on tähänkin asti ollut rankkaa vastata yksin kaikista kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. Minäkin ihmettelen nykymaailmassa että miten ihmiset ajattelee niin että miehen työ on raskaampaa kuin naisen työ jos ei nyt sitten puhuta ruumiillisesta työstä, koska samat paineet ne on naisilla kuin miehilläkin työnantajan taholta.
monesti on käynyt ostamassa uudet sukat- on niin vaikea vaimon komentoa uskoa-
vanhaa koiraa on vaikea opettaa
( minulla yli 50 v ikäinen mies...)
t. nro 5
( jonka mies hoitaa sairasta lasta tilanteen pakottamana...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miestä ei yksinkertaisesti haitaa vaikka koti olisikin hujan hajan,hän on sanonut että jos yksin asuisi niin tiskiä ei tulisi niin plajon eikä pyykkiä,ja häån imuroisi silloin kun siltä tuntuu,eli ehkä kerran kuussa veikkaisin,peti vaatteitakaan tuskin vaihtaisi kovin usien. minä taas pidän siisteydestä ja haluan että koti on kunnossa,joten en ole keksinyt enää mitään miten saisin mieheni tekemään kotityöt. jos en tee ruokaa niin hän kyllä kipaisee kaupasta pitsan hakemassa ja syö valmisruokaa muutenkin mielellään,jos en pese hänen pyykkejään niin hän kyll itse voi pestä kerran viikossa omansa ja jos en tiskaa hänen sottaamia astioitaan niin kyllä hän ne joskus tiskaa,tosin alkaa jossain kohin väittää että osa tiskeistä on minun vaikka ei todellakaan ole(ei muka usko likaavansa niin paljon astioita) joten kaikki isommat työt jäävät kuitenkin minulle kun en paskassa halua elää suomeksi sanottuna. vessaakaan hän ei suosu pesemään,saati pölyjä tuskin pyyhkisi jos yksin asuisi.
mutta kohta kuusi vuotta yksinhuoltajana ja sinkkuna on avannut silmät myös sille, että parisuhteessa kannattaa jaksaa.
Yksinelämisessä on puolensa, mutta heppoisin perustein ei kannata erota. Ymmärrän kyllä, että tilanteesi on sinulle sietämätön, mutta omasta elämäntilanteestani katsoen en suosittele pyrkimään tähänkään. Koita löytää keinot parisuhteen korjaamiselle, voin kertoa että se on vaivan arvoista.
tsempit sinne, toivottavasti saatte ratkaistua asian parhain päin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vaihtoehtona on huono parisuhde.
t. jo 10 vuotta 3 lapsen yh
mutta kohta kuusi vuotta yksinhuoltajana ja sinkkuna on avannut silmät myös sille, että parisuhteessa kannattaa jaksaa.
Yksinelämisessä on puolensa, mutta heppoisin perustein ei kannata erota. Ymmärrän kyllä, että tilanteesi on sinulle sietämätön, mutta omasta elämäntilanteestani katsoen en suosittele pyrkimään tähänkään. Koita löytää keinot parisuhteen korjaamiselle, voin kertoa että se on vaivan arvoista.
tsempit sinne, toivottavasti saatte ratkaistua asian parhain päin
Mun mies on ahkera ja oma-aloitteinen, mutta silti tuntuu, että ei vaan aina tajua näitä pikkujuttua. Esimerkiksi lapsi pyytää juuri juomista ja saa vaikka huutaa tuossa sohvan vieressä, niin liikettä ei niveliin tule. Onneksi tilanne laukeaa sillä, että joskus vaan totean ystävällisesti: "haetko Maijalle juomista?" Sitten mies kuin havahtuu hakemaan. Nykyään itsekin huomaa, että lapsi aina pyytää kaiken multa ensin. Sanoo nauraen nykyään: "mikset sinä koskaan pyydä multa..?" Mutta eiköhän lapsikin ole oppinut, kumman takapuoli nousee nopeammin.:) Ei tämä kriisi ole meille, koska mies on tosiaan tekeväinen kotonakin, mutta ymmärrän, ettei kaikki miehet ole niin helppoja.
Olet varmasti yrittänyt, mutta vielä rohkaisisin selvempään kommunikointiin. Eli ei mitään epämääräistä vaan konkreettisesti pyyntöjä. Kun se lapsi huutaa siinä miehen vieressä, niin sanot ystävällisesti: "voisitko nyt vuorostasi lämmittää sitä keittoa Matille, kun on nälkä?" Etkä nouse itse tekemään sitä. Samoin pyydät suoraan, että "minä laitan nyt pyykkiä, tyhjennätkö astianpesukoneen?" Jos mies ei suostu, niin jatkat aiheesta edelleen rauhallisesti: "miksi et voi tyhjentää, kun minä nyt laitan pyykkiä ja en halua tehdä kaikkea yksin?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisi näille hellanluuteleille antaa kunnon potku persuksiin. Meillä minä satun naisena olemaan se, joka tienaa leivän pöytään miehen ollessa hoitovapaalla. Ei kävisi mielessäkään vaatia häntä jatkamaan työpäiväänsä sen jälkeen, kun tulen töistä.
Yhdessä hoidetaan kotihommat ja lasten kanssa leikkimiset iltaisin sekä viikonloppuisin.
Työt kuuluvat työpaikalle. Joka ei tuota eroa osaa tehdä, ei mitä ilmeisimmin selviä töistään.
t.Asiantuntija (niin töissä kuin täällä av:llä ;) )
En käsittääkseni missään kohdassa sanonut että eroaminen ei missään tilanteessa kannata. Ap mainitsi itse, että heillä on kaikki hyvin -minä pyrin lähinnä tuomaan uuden näkökulman siihen, että parisuhteeseen panostaminen kannattaa monestakin syystä
Olen itsekin eronnut huonosta parisuhteesta ja vaikka en olekaan onnellinen siitä miten asiat nyt ovat, on tämä kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin suhteeni lasteni isään.
t. kohta 6 vuotta 2 lapsen yh
jos vaihtoehtona on huono parisuhde.
t. jo 10 vuotta 3 lapsen yh
mutta kohta kuusi vuotta yksinhuoltajana ja sinkkuna on avannut silmät myös sille, että parisuhteessa kannattaa jaksaa.
Yksinelämisessä on puolensa, mutta heppoisin perustein ei kannata erota. Ymmärrän kyllä, että tilanteesi on sinulle sietämätön, mutta omasta elämäntilanteestani katsoen en suosittele pyrkimään tähänkään. Koita löytää keinot parisuhteen korjaamiselle, voin kertoa että se on vaivan arvoista.
tsempit sinne, toivottavasti saatte ratkaistua asian parhain päin
liikaa ja jo kauan. Miehesi ei ilmeisesti ollenkaan ymmärrä tilannettasi. Voisiko ulkopuolinen keskustelu auttaa? Siis miehesi kanssa menisitte puhumaan jonneki? Oletko sanonut miehellesi, että et enää todellakaan jaksa?
Haleja sinulle! Sun ei kuulukaan jaksaa tässä tilanteessa, kuka tahansa uupuisi. Hae siis rohkeasti apua, ennen kuin suhteenne hajoaa täysin.