Kiroiletko koskaan lapsesi kuullen?

ei oo kyllä kiva kuulla niitä lapsen suusta. On 2v ja toistaa innoissaan kaikki uudet sanat...

jos oikein ketuttaa ja sattuu jotain, niin saatan vahingossa huutaa "PERHANA"



onko se edes kirosana?

Emme koskaan kiroile edes kahdestaan ollessamme.

...tuota tulee kiroiltua. Lapset on siihen tottuneet ja ite eivät kyllä ees yritä kiroilla.

Esikoinen paheksuu ko tapaa ja käskee pyytämään anteeksi. Kuopusta naurattaa kiroileminen.

Siinä on äidin puheet menneet perille.

Itse kiertäisin miehenä kiroilevan naisen kaukaa.

Kaikki sukupuolielimiin viittaavat sanat ovat sitten kirosanoja, joita meidän perheessä ei lauota.

Miks vittu on just naisen sukuelin? Sehän vois olla vaikka puun kanto, auton rengas tai mikä vaan?

Eipä siinä sen kummempaa, lapsella silmät pyöristyi, ja tajusi, että äiti taitaa olla tosissaan vihainen. Yleensä en kiroile lasten kuullen ollenkaan.



Mies sen sijaan sortuu jatkuvasti pienenkin vastoinkäymisen kanssa kiroilemaan perkelettä ja saatanaa. On tosi ärsyttävää, ja olen varma, että ne perkeleet tulee vielä jossain vaiheessa lasten suusta takaisin... :(

Lapset kyllä viimeistään silloin tajuavat pitää suunsa kiinni. Kukaan lapsista ei uskalla kiroilla..

Omassa lapsuudenkodissani ei ikinä kiroiltu, mutta eihän tuo ole itseä estänyt oppimasta kiroilua.....

lapsuuskodissa ei kirosanaa kuultu. itsellä lentävät vitut ja saatanat vähintään kerran viikossa. olen muuten sivistynyt ja asiallinen ihminen. kun suutun, olen tottunut kiroilemaan...