Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaamme tyrannisoi koko perhettä.
07.12.2008 |
Esimerkki 1: Käsken tytön aloittelemaan hampaiden pesua, tyttö hakee hammasharjansa ja vesimukin ja menee sohvalle hampaiden pesulle. Käsken menemään vessaan, jolloin tyttö purskahtaa välittömästi itkuun ja huutaa: HALUUN PESTÄ TÄSSÄ x 25. Selitän, että sohva ei ole hampaiden pesupaikka ja tyttö rupeaa inttämään, että ompas sinä olet sanonut että on (en tasan tarkkaan ole koskaan niin sanonut)
Vien tytön kädestä pitäen vessaan ja käsken avaamaan suun. Ei avaa, jolloin hampaat pestään puoliväkisin. Heti, kun hampaat on harjattu, rauhoittuu tyttö ja tilanne on ohi.
Esim. 2: Lapset lähtevät ulos. Isommat päättävät laskea rattikelkalla mäkeä.
4-vuotias aloittaa huudon ja raivoamisen välittömästi: SE ON MUN RATTIKELKKA, SIIHEN EI SAA KUKAAN KOSKEA, ja repii kelkkaa veljen kädestä. Tytölle selitetään, että ensinnäkin kelkka sattuu olemaan isoveljen (niinkuin onkin), ja toisekseen sillä voidaan laskea vuorotellen. Tyttö huutaa ja karjuu kuin pieni eläin: SE ON MUN x 40.
Tilanne menee siihen, että tyttö otetaan sisälle, selitetään karjuvalle elukalle mikä meni pieleen ja laitetaan rauhoittumaan omaan huoneeseen, jossa on vähän aikaa, ja tulee pois taas normaalina.
Esim. 3: 4-vuotias piirtää, isosisko tulee koulusta, tekee läksyt ja päättää myös ruveta piirtämään. Siihen 4-vuotias rupeaa karjumaan ja itkemään: TUO MATKII, TUO MATKII, ÄITI TUO MATKII, EI SAA MATKIA, MINÄ PIIRSIN ENSIN x 30.
Nämä esimerkit ovat vain murto-osa asioista, mistä tyttö saa raivarit. Raivareita tulee 3-20 kertaa päivässä ja kestävät muutamasta minuutista 2,5 tuntiin.
Tänään viimein isosisko sanoi ääneen sanat, joita varmasti meidän koko perhe on mielessään miettinyt: "Voi kun tuo "Siiri" menis jonnekin vaikka ees viikoks, niin saatais olla vähän aikaa rauhassa"
Tietysti tyttö on rakas, ja todella ihana silloin, kun tilanne ei ole päällä. Tällä hetkellä vain tilanne on se, että koko perhe on varpaillaan siitä, milloin seuraavan kerran räjähtää.
Mistä minä tiedän, onko kasvatuksessa jotain vikaa, onko tytöllä joku hätä vai onko tämä vain uhmaa?
Kommentit (36)
tyttö kohta jo 11v ja nyt alkaa esimurrosikä kutkuttelemaan ja tyttö taas tulistumaan, nyt vaan on helpompi puhua asioista jälkeenpäin - ei tuollainen luonne ole lapsellekaan helppo, kun koko ajan joudutaan ennakoimaan, kiristämäään, uhkailemaan ja palkitsemaan, varsinkin kun meillekin on sattunut maailman kiltein ja rauhallinen sisarus
jälkeenpäin lasta harmittaa kamalasti, että miksi mä olen niin hölmö, että aina raivostun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen vanhemmista menee mukaan sinne vessaan viereen hampaanpesuajaksi niin tilannetta ei pääse syntymään että tyttö tulisi olkkarin sohvalle.
Kelkkahomma, lapsi otetaan välittömästi sisälle kun huuto alkaa ja hänen ulkoilu on siinä.
Piirtäminen, heti kun raivo alkaa otetaan pois tilanteesta ja viedään välittömästi muualle.
Teillä on käynyt niin että tilannetta on katsottu liian pitkään ja näin annettu mahdollisuus pitkille raivareille.
Lapsi kannetaan, nostetaan, siirretään aikuisen toimesta - nelivuotias ei vielä paina paljon joten se onnistuu. Katsekontakti silmiin ja sanotaan napakasti kiellot.
Loppuu silloin hauskuus toisilta lapsilta jos muut lapset ovat sellaisia joita ei voi yksin ulos jättää. Onko vähän epäreilua niille?
ole ollenkaan huono asia. Hän ainakin osaa pitää puolensa maailmassa. teidän otteet vaikuttavat myös hyviltä, eli ette anna periksi, vaikka rasittavaa onkin. Toivottavasti ei kuitenkaan niin rasittavaa, että olette ihan katkeamispisteessä? Silloin tietysti ulkopuolinen apu on tarpeen. Jos vaan jaksatte vielä, niin kyllähän se tosiaan iän myötä helpottaa kun rupeaa tulemaan enemmän järkeä päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12v on tuo joka tekee perhe-elämästämme helvettiä.
Syy on meissä vanhemmissa.
Kyse pelkästään mustasukkaisuudesta.
Nuorempi on erityislapsi joka on koko elämänsä tarvinnut tukea ja terapiaa.
Isomman kanssa vietetään kahdenkeskisiä hetkiä mutta ei riitä.
Meillä keskustellaan normaalisti todella harvoin. Yleensä 12v aloittaa huutamisen raivoamisen (mielestämme) ihan turhasta. Ja kohta huutaa kaikki.
Kun hillitsen itseni ja otan tuon ison lapsen syliin niin pahamieli yleensä helpottaa. Elämä on päivittäin täynnä haasteita.
Lisäksi se että ottaa tilanteen hallintaan viemällä kiukuttelijan pois tilanteesta jokusen kerran niin kiukuttelu loppuu ja tilanne saadaan haltuun.
Kannattaa ainakin kokeilla ja ei ole mitään haittaa jos ei pääse joka päivä ulkoilemaan, tärkeintä on kääntää kurssi tuossa käyttäytymisessä ja ei sitä tarvitse montaa kertaa tehdä ja hommat alkaa sujua ilman kohtauksia.
Se on tärkeää että aikuinen on läsnä ja saatavilla siinä raivotilanteessa ja on lehmänhermoinen sekä asettuu yläpuolelle raivoajaa - ei siis vajoa samalle tasolle ja ala huutamaan.
Kun kohtaus on ohi ja lapsi rauhoittunut sitten keskustellaan asia läpi.
Jos perheessä on kaksi aikuista voi toinen ulkoilla niiden muiden pienten kanssa jotka vielä tarvitsee valvontaa, kouluikäiset ei tarvitse aikuista ulkoiluun mukaan.
Tekee mieli lisätä että tällainen lapsi voi olla sellainen johon tehoaisi pieni tukkapölly ja vitsa vaikka laitonta onkin. Eri lapset tarvitsee erilaiset kasvatusmenetelmät. Joillekin tehoaa sana toisille ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska lapsien temperamentti ja persoonallisuus ovat niin erilaisia.
Minulla tuli kuitenkin mieleen yksi asia: miksi lapsi kiukuttelee ja on uhmakas?
Meidän tytöllä se näyttäisi liittyvän usein siihen, ettei hän saa tarpeeksi hellyttää tai syliä, mitä hän näyttää tarvitsevan paljon. Jos läheisyyttä ei ole tarpeeksi, hän muuttuu "hankalaksi" ja yhteistyökyvyttömäksi. Jos taas hän kokee saavansa taarpeeksi tunne-vuorovaikutusta, kaikki sujuu - rajat pitävät eikä niitä kyseenalaisteta. Palkitsen sanallisesti tyttöä paljon osoittamalla tilanteet, missä hän toimii kivasti. Uskoisin, että se tekee lapsen minäkuvalle ja itsetunnolle hyvää. Meillä ainakin kun lapsi tuntee itsensä hyväksi ja arvostetuksi ja kuulluksi (että hän saa itsekin päättää asioista, jotka ovat 4 vuotiaalle soveliaita päättää - ei asioista, jotka ovat aikuisen vastuulla), arki sujuu sulavasti.
Jos olen lähtenyt jäähy tai lelujen posto-linjalle niin vuorovaikutus lapsen kanssa menee aivan mahdottomaksi ja ongelmia alkaa kasaantumaan entistä enemmän. Se että lapsen laittaa itse selviämään tunteistaan omaan huoneeseen ei näytä vievän asioita paljoakaan eteenpäin, syiden selvittäminen pahaan mieleeen tai käyttäytymisnormien rikkomiseen sen sijaan "normalisoi" tilanteen nopeasti.
Tosin tämä toimii tämän nimenomaisen lapsen kanssa. Jollain toisella lapsella varmaan voi olla temeperamentti erilainen ja syyt kiukkuun yms. erilaiset, sanoin
se miten lapsen kanssa kannattaa toimia.
Raisa Cacciatore on kirjoittanut kiukkukirjan. Suosittelen.
mutta ei ole varmaankaan neidillä muuta "hätää", kuin että on nelivuotias ja kuopus! ;0) Eli on ilmeisesti perheen pienin, jonka "pitää" taistella pyrkiessään samaan kuin toisetkin ja lisäksi tuo ikä on toisille aika raastava (meillä myös nelivuotias tahtotiina täällä)..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset määräävät eivät lapset.
Jämäkät ja napakat otteet, säännöt ja rajat. Lässytys roskakoppaan.
Vika vanhemmissa eikä lapsessa.
Annahan sitten kolmonen selostukset siitä, miten ap:n kuvaamissa tapauksissa olisi tullut toimia että nelivuotias ei olisi huutanut?
Kuulostat rasittavalta besserwisseriltä.
t. Neljän äiti, jolla myös oli joskus yksi tuollainen. Vain ikä auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi pärjää hoidossa? Keskustele siellä ja kysele käytöksestä, kerro, että tilanne on kotona siinä pisteessä, että haluatte jotain apua. Pyydä konsultaatiota kiertävältä erityislastentarhanopettajalta. Perheneuvola, neuvola on sitä varten ja joissain isommissa kaupungeissa ainakin on ns. perhekouluja, joista saa apuja arkeen. Selvästi tarvitsette jonkun ulkopuolisen asiantuntijan viheltämään tytön pompotuksen poikki.
lto
meillä toinen lapsista vastaavanlainen tapaus. Mä uskon kanssa , että helpottaa ajan myötä, kun ikää tulee vähän lisää. Nyt jo välillä pidempiä kausia, että menee mukavammin. Tyttö täyttää viisi vuotta pian. Eli kyllä se siitä. Koittakaa jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi tarvitsette jonkun ulkopuolisen asiantuntijan viheltämään tytön pompotuksen poikki.
Tarkoitin tietysti, että tarvitsette ulkopuolisen AUTTAMAAN TEITÄ ETTÄ SAATTE ITSE vihellettyä tuon pompotuksen poikki, sitähän neiti teille tekee.
edellinen lto, mikä lie numero olinkaan...
fyysistä rangaistusta vastaan oleva ketju!
ihanasti hakee niitä rajojaan. Ihmisellä pitää olla omaa tahtoa.
Älä sinä lto tee kaikesta ongelmaa.
Pomottajan tahdon mukaan eletään, ap:n perhe vaan kärsi voimakastahtoisesta pikkusiskosta joka hakee rajojaan.
Pompotus kesti 1v-7v. Kyseessä keskimmäinen (kaikki tyttöjä). Välillä sekä iso- että pikkusisko pyysivät, että antaisimme tälle huutajalle mitä tahtoo, ettei enää huutaisi.
Käytiin perheneuvolassakin, josta oli apua yhtä paljon kuin tyhjästä. Siellä vain sanottiin, ettei saa antaa periksi vaan mikä sitten avuksi kun huuto vie kaikkien perheenjäsenten hermot.
Eskarivuonna helpotti ja nyt hän on 10v ja kiukutteluja jäljellä murto-osa.
jämäkät ja napakat otteet on, eikä lapsen anneta pomottaa vaikka tämä kovasti yrittää. Eihän hän saa tahtoaan läpi, ei saanut pestä hampaita sohvalla, ei saanut omia rattikelkkaa jne.
Rasittavaa on varmasti mutta tytöllä taitaa olla vain vahva tahto ja hakee niitä rajoja. Jotka näyttää tarvittaessa löytyvän.
Tietysti pelin voisi viheltää poikki aiemminkin, ei kuunnella kymmeniä kertoja huutoa samasta asiasta vaan samantien kantaa jonnekin jäähylle tms.
Meillä toimii (yleensä) seuraava:
Huutoraivareita meillä ei sallita. Jos lapsi huutaa ja jankkaa samaa asiaa 1000 kertaa niin sanon napakasti, että jos huuto ei lopu, tulee jäähy.
"NYT RIITTÄÄ. Äiti laskee kolmeen ja jos vielä huudat, menet jäähylle!"
Yleensä toimii. Ei tosin aina, ja jäähyllä oloa on harjoiteltu joskus tunnin verrankin, ennen kuin lapsi rauhoittuu.
Lisäksi selkeät säännöt joka asiassa.
Toisen kädestä ei oteta.
Ketään ei lyödä.
Jos tekee toiselle pahaa, pyytää aina anteeksi.
Omastaan pitää jakaa ja antaa myös muiden leikkiä vuorollaan.
Huutaminen ja karjuminen ei ole hyväksyttävää, paitsi omassa huoneessa.