4-vuotiaamme tyrannisoi koko perhettä.

En tiedä onko ap:n tapauksessa käynyt näin, mutta sanonpa kuitenkin. Usein huomaa, ettei tarpeeksi ajoissa aleta laittamaan selkeitä sääntöjä lapselle. Kun reilu vuoden vanha "pomottaa", vaikka korottaa ääntään kun joku asia ei mene halutulla tavalla, se on lähinnä huvittavaa, ja helposti sen ikäiselle annetaan periksi, ajattelematta että sillä tyylillä ollaan parin vuoden päästä ihmeissään.



Toki lapsissa on persoonallisuuserojakin. Toiset koettelee paljon pidempään ja kovemmin, mutta edellämainitun olen monessa perheessä huomannut.

rasittavaahan tuo on, mutta menee toivottavasti ohi, kun ikää tulee lisää. Huolestuisin vasta, jos vuoden päästä meno jatkuu samanlaisena. Ja tosiaan, eihän lapsi silloin pompota kun aikuinen kuitenkin päättää miten tehdään, lapsi vain protestoi vastaan. Jotkut lapset osaa olla tosi tosi sitkeitä. Se auttaa, kun ei tehdä liian suurta numeroa näistä tunteenpurkauksista, vaan annetaan ikäänkuin mennä ohi korvien nämä valitukset. Se on muuten aika rasittavaa=) Anna lapsen päättää asioista, joilla ei oikeasti ole merkitystä.

tyttöhän _yrittää_ pomottaa, mutta ap:n kertoman mukaan vanhemmat eivät anna tytön pomottaa. Eli periaatteessa ap toimii ihan oikein, ei anna periksi vaan pysyy jämäkkänä vanhempana.

Ainoa mitä jäin miettimään ja mikä ei ihan käynyt selväksi ap:n tekstistä: jääkö aikuinen jankkamaan lapsen kanssa sitä kieltoa ja perustelee asian moneen kertaan? Mitä aikuinen tekee kun lapsi jankkaa samaa x40? Oletteko kokeilleet niin, että perustelette kerran ja sitten kylmän viileäksi jatkatte sitä mitä olitte tekemässä ja jätätte lapsen huomiotta? Jos huuto jatkuu, nappaatte lapsen kainaloon ja viette omaan huoneeseen ja kerrotte, että saa tulla takaisin kun huuto loppuu.

Tytölle voi myös rauhallisena hetkenä kertoa, että tästä lähtien huutokohtauksien aikana (jos hän ei rauhoitu) hän joutuu menemään huutamaan yksinään, muiden ei tarvitse huutoa kuunnella.

Eli yritätte jättää huutokohtauksen niin vähälle huomiolle kuin mahdollista (vaikka vaikeaa se on).



Ja kuten muutama jo sanoikin: ikä auttaa - jos se nyt tässä vaiheessa mitään lohduttaa.



t. ope

Meillä on myös 4-vuotias tahtovainen kuopus:-)



Meillä epätoivottavasta käytöksestä saa varoituksen ja samalla tiedon siitä mitä seuraa rangaistukseksi, jos se toistuu ja/tai jatkuu. Rangaistus on hyvin harvoin vain jäähy, voi mennä esim. lelu päiväksi-viikoksi jäähylle, pikkukakkonen/muu tv:n katselu, ulosmeno tai joku muu kiva tekeminen perutaan jne. Lapset myös tietävät, että toteutan uhkaukseni aina.



Onko ap:n "siiri" valmis luopumaan kaikista leluistaan ja kaikesta tekemisestään? (sellaisiakin kai on)

älä hyvä ihminen odota 25 kertaa huutoa "Haluun pestä tässä!" vaan kolmesta huudosta peli poikki. Vaikka väkisin käsi suun eteen ja kerro että jos huutaa vielä kerrankin, niin joutuu jäähylle. Ja toteuta uhkaus.

Neljä minuuttia jäähyä huutamista turhasta kiljumisesta.



Jos koko muu perhe kärsii, tuo meno ei voi jatkua.

Minusta ei kuulosta siltä että lapsi pompottelisi teitä, vaan että häiriköi.

tilanteet voisi ehkä katkaista jo parin kolmen sanomisen jälkeen ja hyödyntää rauhoittumistaukoa toisessa huoneessa tms.



tilanteen jälkeen hyvällä hetkellä keskustelua ja vaikka rooliharjoittelua esim. kuvien tai tarinoiden avulla siitä miten muuten olisi voinut reagoida tai miten voisi reagoida iihen että joku harmittaa



mutta älkää ylireagoiko. lapsella on oikeus tahtoa ja oikeus osoittaa pahaa mieltä, ei sitä kaikkea tarvitse vaientaa



voitte myös miettiä että millaisia vuorovaikutustapoja teillä muilla on jotka ylläpitävät huutoa

kolmosta lukuunottamatta täällähän on ihan rakentavia ajatuksia, kiitos.

(en ole ap, mutta hyvin voimakkaasti protestoiva jo 5v löytyy meiltä, onneksi on osaksi jo hieman parempaan suuntaan menossa).

Ap vaikutti kyllä minustakin siltä että ei anna pompottaa, mutta tosiaan tuohon huutamiseen ja jankkaamiseen ainakin itse voisin nopeammin puuttua. Lelujen tms takavarikointi auttaa ainakin meillä paremmin kuin jäähyt

Meillä on toinen kaksostytöistä ollut hyvin vaativa lapsi ikävuodet 3-vajaa7v (tähän päivään asti), kävimme viime talvena perheneuvolassa saamassa neuvoja ja apua. Kiukuttelukohtauksia saattoi /saattaa tulla ihan mistä vain ja ihan milloin tahansa, eikä muut voi käsittää mikä tilanteessa oli sellaista, että kiukutteluun/raivoamiseen olisi aihetta.



Perheneuvolassa esiteltiin termi "joustamaton lapsi", joka meillä sopii kuin nenä päähän tälle tytölle. Hänen ajatusmallinsa on usein erilainen kuin meillä muilla ja hänen on vaikea muuttaa itse suunnittelemaansa toimintajärjestystä/- aikaa ja niistähän tulee sitten konfliketeja kun me muut emme pysy kärryillä, koska tietenkään neiti ei osaa ilmaista asiaa meille muille.



Meitä lohduteltiin perheneuvolassa että tuskin systemissämme on kovasti vikaa, kun kaksi muuta lasta on ihan tavallisia, joustavasti käyttäytyviä lapsia. Siitä oli meille kyllä apua, luottamus omiin kasvattajakykyihin oli välillä todella matalalla.



On teillä neidissä jaksamista ja meilläkin välillä on hetkiä että varsinkin kaksospuolikas kommentoi että voi tuota B:tä kun on niin hankalaa. Mistäköhän kuullut ... Koko perhe siinä kärsii, ja muut lapset eivät pistä pahakseen yhden ehkä samaa erikoiskohtelua, koska he arvostavat rauhallista eloa kuitenkin enemmän.

Siellä saa huutaa niin paljon kuin jaksaa. Meillä on tosin vasta 2-vuotias tahtotenava, annetaan raivota muttei saa sillä mitään.

tapaus: 4v. tyttö ja tahtoa on vaikka toisille jakaa :/ Välillä isot sisarukset antavat suosiolla periksi, mutta joskus heilläkin pinna katkeaa kun "hyeena" huutaa vieressä ja vaatii taas jotakin... Tyttö siis YRITTÄÄ tyrannisoida ja ahdistuksissaan huutaa, kun hänen tahtoonsa ei taivuta. Rasittavaa, mutta uskon, että järkähtämättömällä periksiantamattomuudella tästä selvitään. Tyttö itsekin tietää, koska ylittää rajat, mutta ei osaa lopettaa. Lisäksi on verbaalisesti erittäin lahjakas sekä taitava manipuloimaan - erittäin ovela pakkaus :) Mutta silti meidän kaikkien lemmikki tämä "iltatähtönen" on :)

Miehen kanssa luettiin vastauksia yhdessä (kerrankin sekin suostui), ja se mikä päätettiin oli, että tyttö viedään rauhoittumishuoneeseen raivarien tullessa jo ennemmin mitä nyt. Myönnettävä on, että tilanne on mennyt liialliseksi inttämiseksi tytön kanssa tyyliin juupas eipäs, ja tytön annetaan näyttää harmituksensa liian pitkään (siis raivota).



Olemme yrittäneet olla lujia mutta oikeudenmukaisia lasten kanssa tyyliin rajoja ja rakkautta, mutta ehkä tässä tapauksessa tämä tyttö tarvitsee niitä rajoja enemmän kuin muut.



Parasta näissä vastauksissa oli kuitenkin tieto siitä, että monilla muillakin on tätä samaa. Olen kuvitellut, että jotain on tosiaankin pielessä, mutta jospa se vaan on tuo ikä.



Kiitos kaikille avusta! =)



t. ap

Tärkeimpänä:

- älä menetä malttia

- älä anna periksi

- kehu kun käyttäytyy toivotulla tavalla.



Muistan kysyneeni joskus huutavalta tahtovalta lapseltani ; X autaako huutaminen, saako sillä meillä haluamansa? Lapsi hiljeni ja vastasi ei saa. Kohtaus päättyi siihen sillä kertaa.



-Jos muu perhe on nyt niin varpaillaan että ei meinaa kestää näitä raivokohtauksia niin olisikos se idea hyvä, että tämä pieni menisi mummolaan tms. viikonlopuksi että muut saisivat hetken rauhan ja levon ajatukseltaan;- milloin se taas alkaa?

lapsi jatkuvasti häiriköi? Teenkö minä jotain todella väärin jos suutun lapselle joka jatkuvasti hermostuu ja raivoaa siitä että toiset eivät ymmärrä tai ei saa tehdä mitä hän haluaa?



Mulla ainakin menee hermot, jos joku lapsista yrittää jatkuvasti pomottaa.

Ei rangaistus, vaan palkitseminen ja kehuminen hyvästä käytöksestä. Perheneuvolassa ei taatusti käsketä rangaista, vaan palkita.

Rankaisu vaan kasvattaa lisää uhmaa!

Tempperamenttiset lapset on ihania. Avaa silmäsi ,älä juutu siihen lapsen huonoon käytökseen.

niin oman itsen kontrollointi silloin on vaikeaa eikä tilanne oikein etene toivotulla tavalla. Tämä ei tarkoita sitä etteikö tilanteessa voisi olla tosissaan, tuntea negatiivisia tunteita tilannetta kohtaan ja kertoakin sen lapselle, mutta raivoaminen ei vie asiaa eteen päin.



Kumpi siinä sitten loppupeleissä kiukuttellee lapsi vai vanhempi jos maltti menee täysin kummaltakin ja molemat ovat samalla tasolla. Millaiset rajat lapsi silloin oikein löytää?

Uhma alkoi 1-vuotiaana ja lieveni hieman kouluun mennessä. Tyttö nyt 9v ja vieläkin temperamenttia löytyy, mutta pahimmat raivoamiset on jääneet tääkse. Ja sanottakoon, että meillä on toinenkin nuorempi lapsi, jota ei ole tarvinnut koskaan edes kieltää, koska ei yksinkertaisesti KOSKAAN tee mitään kiellettyä/epätoivottua, vaan on aina rauhallinen kuin viilipytty. Niin ne sisarukset eroavat temperamentiltaan kuin yö ja päivä, vaikka samalla tavalla on molemmat kasvatettu.