Julmaa miehen takia muu perhe ei pääse reissuun!

Mene yksin lasten kanssa, mitä sinne väkisin ketään mukaan raahaa.

Ja eihän matkustaminen ole mitenkään pakollista.



Mekään ei pitkiin aikoihin päästy lomalla mihinkään (paitsi mökille), kun mies sai tarpeekseen reissaamisesta töissä (työn puolesta matkustelee siis vähän väliä ympäri maailmaa). Tämä aiheutti sen, ettei lomalla halunnut nähdä yhtään lentokenttää, hotellia tms. matkustukseen liittyvää.



Nyt olen saanut sen houkuteltua Kanarialle talvilomalla, mutta edelleen on ehtona, että hotelli ei saa näyttää liikemieshotellilta (edes ulkonäöltä). Bungalowit on onneksi kelvanneet.



Kesällä viihdytään mökillä niin hyvin, että silloin tuo "matkustuskielto" ei haittaa yhtään.

Minun ensimmäinen mies oli sellainen ettei halunnut matkustaa kotipaikkakunnalta minnekään. Ehkäpä siksi onkin entinen mies.



Ei halunnut nousta lentokoneeseen koska päätti ettei kuole lento-onnettomuudessa.



Liekö miehelläsi lentopelko ja siksi ei halua matkustaa. Voi olla vaikea myöntää asian todellista laitaa.

Ikinä en veisi pieniä lapsiani mihinkään etelän lomakohteisiin.

Mies lentää työreissuja joten lentopelkoa ei ole. Lapsia meillä on neljä 8v., 9v. ja sitten 3v. ja 4v.

Jätä suosiolla kotiin vaan, lomastanne voi tulla hauskempikin. Ota mukaan vaikka äitisi tai ystäväsi auttamaan lasten hoidossa.

Hei,

jottein kenellekkään tulisi väärää kuvaa, haluan asianomaisena osallistua tähän keskusteluun. Olen siis se mies, joka aristelee/pelkää lähteä vaimon esittämälle 2 vkon lomareissulle etelään. Lapsia on neljä, joista 2 on niin vilkaita, että suoritus sinänsä on käydä ruokaostoksilla kaupassa ilman suurempaa katastrofia. Lennän lähes viikottain työni puolesta, koska se on työtäni. Se ei tarkoita etten kärsisi myös jonkinlaisesta lentopelosta jokaikinen kerta kun joudun koneeseen menemään. Se ei ole kuitenkaan missään tapauksessa tärkein asia.



Tässä asiassa on monta puolta. Totta on, että itse matkustaminen ja noinkin pitkä oleminen vieraassa maassa, tuhansien kilometrien päässä hirvittää. Hirvittää toki myös n. 5000 euron "satsaus" tässä taantumatilanteessa tuontyyppiseen asiaan. Vaikka meillä olisi tuo matkaraha jo olemassa,tuntuu se minusta turhan kovalta hinnalta. Sen lisäksi pitäisi tietysti hankia 5kpl passeja yms. tarviketta ennen matkaa.



Minua järkyttää se, että tästä asiasta on muodostumassa elämää suurempi asia koko parisuhteessamme. Eikö jotain kompromissia voisi tehdä?

on kuin laittaisi rahaa pankkiin ihmissuhteiden kannalta. Yhdessä kokeminen ja tekeminen lujittaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos vaimolle asia on tärkeä, tämä pitää hänet onnellisena pitkään (ennen matkaa, kun hän saa suunnitella mitä kivaa teette yhdessä, matkan aikana, ja sen jälkeen, kun hän saa kertoa asiasta muille). Et ehkä miehenä ymmärrä mitä tällainen merkitsee naiselle (korjaan: osalle naisista). Mies joka panostaa perheeseen, myös rahallisesti, ja haluaa olla perheen, myös lasten, parissa, ja hemmotella heitä, on naisen mielestä tosi mies. Joskus näitä myönnytyksiä täytyy tehdä avioliiton eteen. Ehkä vaimosi sitten osaltaan on ymmärtäväisempi, kun jokin asia on sinulle todella tärkeä.

Hei,

jottein kenellekkään tulisi väärää kuvaa, haluan asianomaisena osallistua tähän keskusteluun. Olen siis se mies, joka aristelee/pelkää lähteä vaimon esittämälle 2 vkon lomareissulle etelään. Lapsia on neljä, joista 2 on niin vilkaita, että suoritus sinänsä on käydä ruokaostoksilla kaupassa ilman suurempaa katastrofia. Lennän lähes viikottain työni puolesta, koska se on työtäni. Se ei tarkoita etten kärsisi myös jonkinlaisesta lentopelosta jokaikinen kerta kun joudun koneeseen menemään. Se ei ole kuitenkaan missään tapauksessa tärkein asia.

Tässä asiassa on monta puolta. Totta on, että itse matkustaminen ja noinkin pitkä oleminen vieraassa maassa, tuhansien kilometrien päässä hirvittää. Hirvittää toki myös n. 5000 euron "satsaus" tässä taantumatilanteessa tuontyyppiseen asiaan. Vaikka meillä olisi tuo matkaraha jo olemassa,tuntuu se minusta turhan kovalta hinnalta. Sen lisäksi pitäisi tietysti hankia 5kpl passeja yms. tarviketta ennen matkaa.

Minua järkyttää se, että tästä asiasta on muodostumassa elämää suurempi asia koko parisuhteessamme. Eikö jotain kompromissia voisi tehdä?

Kyllä me joo uskotaan että joku mies kirjoittaa vauva-lehden av-palstalle....

että meilläkin on neljä lasta, TODELLA villit pojat 4,5, 7 ja 10v. Loman aikana meni ihan hyvin kun terotettiin pojille että teidät kaapataan jos karkaatte :-). Lennot oli vähän hirveitä mutta suhteellisen ok nekin. Tekemistä riitti matkan aikana ja se piti pojat hyväntuulisina. Rannalla saimme miehen kanssa jopa rentoutua jonkin verran. Ei ollenkaan niin hirveä kokemus kuten esim. kotona olo neljän seinän sisällä lasten kanssa...

Kyllä osasit hyvin kieteyttää asian kiitos siitä! Löytyi joka ymmärsi täysin mitä ajan takaa.



T:Ap

Lähtekää vanhemmat kaksitaan vaikka pitkälle viikonloppumatkalle jonnekin etelä euroopan kohteeseen. Selvästi tarvitsette kahdenkeskistä aikaa, aurinkoa ja arjesta irtautumista. Näin saatte vähän halvemmalla loman josta ei välttämättä lapset saa yhtä paljon irti.

Kyllä muutkin siis lomailee isoilla perheillä eikä hautaudu kotiin. Oliko teillä pitkä lento?

Kiitos vastauksestasi. Hyvä että tälalisiakin kommentteja tulee, niin asioita voi miettiä hieman useammalta kantilta. Tärkeää mielestäni on että asiasta voitaisiin käydä asiallista keskustelua. esim. lasten käyttäminen "aseena" on mielestäni erittäin julmaa. Siis tyyliin: isänne takia ette pääse etelään; isänne vuoksi olette koulun ainoita lapsia, jotka eivät ole olleet etelässä.



Ja todellakin, en tässä vedätä.Myös me miehet voimme osallistua näihin keskusteluihin, vai onko se jotenkin poikkeavaa ja kiellettyä??

Olemme kerran olleet yhdessä ulkomailla kahdestaan. Lapsien kanssa ei kertaakaan. Tämä olisi kyllä koko perheelle. Isommat lapset ovat toivoneet tätä jo pitkään. EIkä kukaan huolisi neljää muksuamme hoitoon kahdeksi tai edes yhdeksi viikoksi.

eikä ketään saa kiristää.



Meillä lento oli Kanarialle (n. 6h). Olen myös ollut kerran yksin yhden lapsen kanssa Espanjassa kun mies ei suostunut investoimaan perhelomaan :-)

Kuvastaa hyvin tilanteen ongelmallisuutta. Asiallista keskustelua voidaan käydä perheessämme vain netin välityksellä.

Mieheni hakee vaan tukea sille että reissuun ei kannattaisi lähteä!

Mieheni sanoi että harkitaan matkalle lähtöä että ota selvää mitä maksaisi ja minne kannattaisi mennä. Kolme päivää tukin lomapaikkoja ja hintoja. Kunnes eilen sain kuulla että ei lähdetä reissuun ei ollut vain viitsinut/halunnut sanoa aikaisemmin. Suomeksi siis ei ollut harkinnutkaan lähtöä ei vaan (halunnut) pahoittaa mun mieltä. Tuostako se ei pahoittuisi?!?!?!?!?!

Myönnän toki, että järkevämpi henkilö olsisi sanonut heti että lopeta koko suunnittelu. Minulle kai on niin tärkeää, että et pahoittais mieltäsi. Tämä ei siis ole todellakaan ensimmäinen kerta meidän tli 10 v aikana kun näin käy. Joka ikinen kerta tuntuu, että lopputulos on se että minä annan asiassa periksi. En siis jotenkin siedä sitä että toinen suuttuu, mököttää, sotkee lapset mukaan asiaan jne.jne. Samoin avioerolla uhkailu on mielestäni hiukan suhteetonta. Jos tällainen asia on riittävä peruste erolle, niin aika heikossa kantimissa suhde onkin ollut. Tuntuukin siis, että tosiasioiden tunnustaminen pelottaa ja siksi myötäilen ja annan periksi asiassa kun asiassa. Arvatkaa vaan tuntuuko miehiseltä!