Julmaa miehen takia muu perhe ei pääse reissuun!

Ainakin niin asia on minulle ilmaistu.Kommentit on tyyliin: mitä järkeä tässä on olla yhdessä kun mitään ei voi/saa tehdä. Tai otetaan ero niin sitten voin lähteä lasten kanssa minne haluan, kun puolet omaisuudesta on minun.

Minusta parisuhteessa kuitenkin tulee molempien tehdä kompromisseja.



Jos teitä(miestä) hirvittää lähteä noin pitkälle matkalle ja se, että se maksaa paljon, niin miettikää molemmat, että miten voisi tulla vähän vastaan ja antaa periksi omista "haluistaan".



Olisko mahdollista miettiä jotakin halvempaa ja lyhyempää reissua? Jos teillä etenkin isot lapset odottavat matkaa, niin olisiko mahdollista jättää pienemmät vaikka viikoksi hoiton ja lähteä isompien kanssa? Tai tehdä niin, että äiti lähtee isompien kanssa ja pienemmät jäävät isän kanssa kotiin?



Minusta n.5000 euroa on todella paljon rahaa ja meillä ei ainakaan voitaisi edes tuollaista summaa laittaa, vaikka joku perustelikin sitä sijoituksella parisuhteseen. Meillä yritetään sijoittaa muulla tavalla, koska taloudellisesti ei ole varaa matkustaa edes kotimaassa. Sijoitus parisuhteeseen on minustakin se, että tehdään ja koetaan jotain yhdessä. Mutta sitä voi tehdä paljon halvemmallakin. Ja kyllä meillä ainakin on riittänyt muisteltavaa lasten kanssa niistä halvoistakin reissuista. Kesällä 2007 meidän perhe pystyi ensimmäistä kertaa maksamaan tuetun loman omavastuun ja pääsimme kotimaassa kylpylään 5 päiväksi. Se oli aivan mahtava kokemus koko meidän perheelle. Ei ole montakaan päivä, kun niitä kuvia katseltiin ja muisteltiin matkaa =). Ja ei siellä kylpylässäkään ollut kuin yksi allas, mutta suurimpia asioita meidän lapsille oli se, että asutiin mökissä ja syötiin ravintolassa.



Suurin syy tähän taloudelliseen ongelmaan on se, että miehellä on yritys, jolla suuria velkoja ja taloudellisia vaikeuksia. Meillä siis eletään (5 henkeä) täysin minun palkallani. Se riittää hädin tuskin tarpeelliseen. Vaikka ongelmat ovat miehen "aiheuttamat" ja mm. sen vuoksi meillä ei ole varaa matkustella edes kotimaassa, niin en pidä miestäni yhtään sen vähemmän miehenä. Yritetään yhdessä nauttia pienemmistäkin asioista ja hyvin paljon voi tehdä ihan ilmaiseksikin, etenkin kun on pakko.



Tiedän, että ette kysyneet miten meillä tehdään, mutta tähän vähän muuta perspektiiviä. Ja ei ihan kaikki muut lapset ole olleet etelässä tai edes ruotsissakaan.

siis en ymmärtänyt, että mitä tarkoitat?



Jos tarkoitat sitä, että se on miehesi kirjoittama, niin ei ole.

Tai minä (27) olen ainakin nainen ja 3 lapsen äiti (lapset 12v, 6 v ja 3 v), enkä ole miehesi =).



Kävimme kesällä 2007 Summassaaressa, joka on Saarijärvellä.



Tai jos tarkoitit, ettei kirjoitukseni ollut totta? Toisaalta itsekin toivoisi heräävän tästä painajaisunesta, mutta harvinaisen totta se on meille. Monet täällä sanovat, ettei kenelläkään voi olla rahat niin lopussa, ettei ole varaa mitään tehdä.



ps. jos tarvitse vahvituksen epäilyksesi pyörtämiselle, nin voin vetää tämän meidän murteella. Olen Etelä-Karjalasta:

Ja mie jos joku sen tiiän, et tää on meille täyttä totta. Meil on rahat iha lopus ja mie alan olla tähän ittekin iha väsyny. Hyvähä se on jos teiän perhe voi lähtee reissuun ja jos teil on varaa laitta tollane raha matkustamiseen. Kannattaa silti miettii et mitä työ molemmat haluutte.



Joks sie uskot vai vieläks luulet et siun mies tääl kirjottelee?

Minun mieheni ei halunnut lähteä etelään minun ja lasten kanssa. Minä taas halusin kun ei koskaan oltu käyty missään. Säästin rahat äitiyspäivärahoista ja kotihoidontuista pikkuhiljaa ja niin minä, lapset 2v, 4v ja 6v. sekä masussa matkustanut vauva reissasimme siskoni perheen kanssa Teneriffalle kahdeksi viikoksi ja mies jäi kotiin. Reissu oli kiva vaikka lento oli kamala. Kaikilla oli hyvä mieli, minulla kaun sain reissuni ja miehellä kun hänen ei tarvinnut lähteä mukaan. Meillä siis toimi tällainen kompromissi.



Kommentti vielä tuohon että hirvittää reissaaminen lasten kanssa niin minunkin mies sanoi etä ei halua reissuun koska kokee sen niin stressaavana lasten kanssa. Ei nähnyt järkevänä käyttää isoa summaa rahaa siihen että on ihan pinna kireällä kokoa jan eikä pysty yhtään rentoutumaan. Ja minunkin on myönnettävä etä ei ole tuon reissun jälkeen ollut halua lentää uudellee vaikka itse loma olikin kiva. Siirtymiset lentokentällä lasten kanssa oli kamalia kun koko ajan pelotti että joku lapsista katoaa ihmis paljouteen ja koneessa alkoi pelottamaan että jos sattuukin lento-onnettomuus ja silmien edessä vilisi kuvia siitä kun lentokone syöksyy maahan ja lasten pelko tuossa tilanteessa. Tämä siis tuli siitä kun jouduttiin pahoihin ilmakuoppiin lähes tunnin jaksi ja kaikki kolme lasta itkivät täyttä kurkkua pelosta ja 2v. olisi halunnut syliin mutta ei saanut olla vaan joutui istumaan käytävän toisella puolella omassa penkissään ja huusi naama sinipunaisena tunnin verran. Oma hätä oli tuolloin jotain niin kamalaa että lievä lentopelkoni muuttui lentokammoksi ja en varmaan ihan hetkeen uskalla lähteä lentokoneella minnekkään. Huoli lapsista kun on niin suuri.