Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka nuorempana (aikuisenakin) punastuitte melko herkästi, oletteko huomanneet,
01.01.2009 |
että nykyään ette punastu oikeastaan koskaan, vaikka kyseessä olisikin selvästi nolosttuttava/hämmentävä tilanne? Itse olin sunniilleen 25 ikävuoteen asti melko "hyvä" punastumaan, mutta nyt 36-vuotiaana huomaan ,että en ole moneen moneen vuoteen punastellut juuri ollenkaan.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustemperamentti silti säilyy ja se näkyy muilla tavoin kuin punasteluna.
oikeastaan, etenkin esim. neuvotteluissa, punastumisesta voi olla hyötyäkin. Vastapuoli saattaa vähän pehmentää asennettaan huomatessaan mun punastuvan, ja silloin minä saan vähän etumatkaa ;).
Saatan siis punastua kevyesti tilanteissa, joissa minulta kysytään jotain yllättäen tai pyydän puheenvuoroa tms. eli punastun edelleen herkästi.
mutta vähemmän kuin nuorempana. Olen hyväksynyt asian, jolloin punastun vähemmän. Toisaalta olen huomannut, että vaikka itse tuntee punastuvansa, todennäköisesti toisten silmissä ei välttämättä olekaan niin punainen.
En tosin siitä välitä enää. Kai sitä on oppinut hyväksymään enemmänkin asioita itsessään.
Useampi mies on kyllä sanonut, että on viehättävää kun nainen punastuu. Se antaa jotenkin viattoman ja rehellisen kuvan ihmisestä. (En kylläkään koe itseäni keskivertoa viattomammaksi tai edes rehelliseksi...)
kyllä minä punastelen edelleen, ikä 33. Onkohan susta tullut vanhemmiten kovanaama? ;)