Diabeetikkolapsien äidit!! Kun tuossa G-ketjussa oli parikin viestiä mis lapsi oli saamaisillaan kohtauksen,

Itse en ole dm-lapsen äiti, mutta sairaanhoitajana työssäni tapaan diabeteslapsia. Varsinkin pienen lapsen verensokeri voi heitellä helposti aktiivisuuden, lämpötilan ja kasvamisen takia. Eli jos ennen tietty ruoka- ja insuliinimäärä on riittänyt, se ei ehkä riitäkään ikuisesti ja aina.

joutuu sen tosiasian kanssa tekemisiin, ettei se sairaus eikä sen hoito kulje aina oppikirjan mukaan. Eli on täysin mahdotonta A I N A ja 100% ottaa kaikki verensokerin nousuun ja laskuun vaikuttavat asiat huomioon -niin, kirjoissa kerrotaan kuinka sokeritasapainoon vaikuttaa insuliini ja hiilihydraatit, mutta totuus on vähän tarua karumpaa. Siihen vaikuttaa monet muutkin asia mm. nukkuminen, liikkuminen, mahdolliset flunssat jnejnejne. Lista on loputon.

Eikä hiilihydraattienkaan arvioiminen ole aina ihan niin helppoa -on ruisleipää ja on ruisleipää, niiden koostumus ja hiilihydraattipitoisuus JA hiilihydraattien laatu (nopeasti/hitaasti imeytyvät) ole aina ihan yksi yhteen.



Diabeteksen hoito on teoriassa helpompaa kuin käytännössä. Se on ikävä tosiasia, josta ei kannata kenenkään ruveta puhumaan jos ei todella asiasta tiedä.

Kysyy toinen ihmettelevä...

minusta tuntuu kummalta, jos äiti ei pidä varalta mukana ruokaa tai juomaa, mikä kullekin yksilölle nyt parhaiten sopii. Aika ajattelematonta.

ja niin pitäisi muidenkin varautua, en käsitä sellaista " ettei arvattu" että kohtaus tulee...

Oli ns. seonnut liikenteessä. Aika helppo uskoa, että vahinkoja ja yllättävyyksiä sattuu.



Toinen aikuinen sukulaiseni sairastaa myös tyypin 1. diabetestä ja on hänkin pyörtyillyt kadulla yms. Teholla on käyty myös. Että silleen.

En oikein ymmärrä, tarkoitettiinko kysymyksellä matalan verensokerin aiheuttamaa hypoa vai mitä?



Jos sitä tarkoitettiin, niin meillä ollaan eletty sairauden kanssa 2,5 vuotta, eikä yhtään vakavaa kohtausta ole sattunut (koputan puuta, kop kop). Hypoa pyritään välttämään pitämällä ruokailuajat todella tarkkoina, korkeintaan 3 h on hereilläoloaikana aterioiden väli. Ruoka-annokset ovat sen verran runsaita, että seuraavaan ateriaan asti pärjää JOS EI tapahdu jotakin yllättävää - esim. ennalta huomioimaton kahden tunnin yhtäjaksoinen juoksu-riehuntasessio... ja jos ei ruuan imeytymisessä ole ongelmaa.



Toki pidän lähes aina mukana hiilaripitoista ruokaa, jos on vaara että myöhästymme aterialta. Tarkoittaa siis joitakin reissuja ja pidempiä kävelyitä. Muutama konvehti tai pikkurasia rusinaa ovat oivallisia mukana, toki siripiriäkin on harrastettu. Myöhemmin, kun lapsi kasvaa ja liikkuu vielä enemmän myös ominpäin, täytyy tietenkin mukana pitää aina jotakin syötävää, toistaiseksi ollaan pärjätty näin.



Eli ainakin me olemme eläneet diabeteksen kanssa ihan sopusoinnussa. Yöllisiä hypoja pyritään välttämään lisäämällä mittauksia yöaikaan, jos illalla on sokeriarvoissa alhaisuutta.