Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monet raskaana olevat on TOSI vaivaisia?
18.12.2008 |
Onko kaikki tosiaan sattumaa mihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa? Vai voisiko olla, että epäterveelliset ruokatottumukset yhdistettynä olemattomaan/liian vähäiseen liikuntaan aiheuttaa suurimman osan vaivoista? Ihmisen keho on jo valmiiksi äärirajoille ja raskaus ns. katkaisee kamelin selän.
Tuli vaan mieleen, kun aikanaan olin töissä kuntokeskuksessa jossa paljon 20-40 -vuotiaita naisia töissä esim. jumppaohjaajina enkä muista yhdenkään olleen viikkokausia saikulla selkäsärkyjen tai muiden takia. Taas meillä kevyessä toimistotyössä ihmiset jää saikulle heti kun ovat tikkuun pissanneet...
Kommentit (67)
Minusta on ihan asiallista pohtia, ovatko kaikki vaivat vaan "paskaa säkää" vai voisiko joihinkin asioihin itse vaikuttaa. Moni on kertonut ruokaremontin tehtyään, että tosi monet vaivat joiden ei edes ajatellut liittyvät syömiseen, ovat hävinneet. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus jolloin kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 36-vuotias kahden lapsen äiti, en ollut "vaivainen". Moni ystävistä ja kavereistakin ovat jo äitejä, eikä kukaan heistäkään ole ollut vaivainen. Yksi ainoa jäi töistään pois vähän aikaisemmin (kuukauden), ja sen ymmärrän hyvin. Odotti kaksosia ja teki seisomatyötä (vaatekaupassa kassa).
Minulla on nuoruuden urheilu tausta, harrastan liikuntaa n.3-5krt viikossa, syön terveellisesti ja olen muutenkin kunnossa ja täysin terve.
Esikoinen syntyi kun olin 20v, keskimmäinen syntyi kun olin 23v ja kuopus nyt kun olen 25v.
Jokaisessa raskaudessa paino on noussut, liikunta loppunut kun on tuntunut niin kauhealta ja olen voinut surkeasti.
On ollute veranpaineen heittelyä ja verensokerin alhaisuutta jotka ovat aiheuttaneet voimattomuutta, pyörryttämistä ja hengästymistä ja paikallaan. On ollut rankkaa pahoinvointia, väsymystä, oksentelua ja niistä aiheutunutta voimattomuutta (päiviä jolloin olen maannut lattialla oksennettuani koko yön ja keittänyt lapsille ruuaksi makaronia kun ei voimat muuhun riitä).
On ollut ikäviä liitoskipuja, lantion ja alaselän reistailua. Näitä oireita viimeisesä raskaudessa joka johtui varmasti 3 lähekkäisestä raskaudesta.
Minä koin olevani tosivaivainen. Vihasin kun en jaksanut harrastaa likuntaa. Ja käytännössä koko 9kk en tykännyt tehdä mitään mistä normaalisti iloitsin. En vain jaksanut.
Lähes heti synnytyksistä toivuttuani olen juossut lenkkipoluille yms. ja nauttinut täysin rinnoin! Nyt elän taas sitä vaihdetta että hyrisen virtaa kuin pieni kylä :) ihanaa!
20 vuotias jaksaa raskauden ihan eri tavalla kuin kolmi- nelikymppinen. Ja nykyään kun vanhemmalla iällä vasta ollaan raskaana.
Samalla lievä nivelreuma muuttui vaikeaksi. Onneksi olin opiskelija ja istuin vain luennoilla, joten kärsiä sain vain minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä ollut, enkä ole vieläkään, pullukka.
Minulla on selkä heikko kohtani. Käyn nykyääkin osteopaatilla, joka niksauttelee sitä auki. Se vain jäykistyy, vaikka käyn jumpassa ja aukaisen selkää kotona fysioterapeutin ohjeen mukaan.
Kyse on jostain rakenteellisesta vaivasta, joka ei haittaa normaalia elämää, mutta on vain epämiellyttävä. Raskausaikana kun pahoista asioista tulee vieläkin pahempia, niin oli jo ennalta arvattavaa, että selkäni alkaa vihoitella.
Raskausaikani toinen ongelma oli tajuton iskias. Lääkäri sanoi, että se johtuu siitä, että selkäranka kun muuttuu raskaudenaikana, niin se hermo jää jumiin. Ei sillä ole mitään tekemistä elintapojen tai ruokailutottumusten kanssa.
Kolmas asia oli se, että etenkin toisessa raskaudessa supistelut alkoivat jo puolivälissä. Lopussa en voinut kävellä kuin 200 metriä, niin oli pakko pysähtyä, kun supisteli niin kovasti.
Ei sillä ole mitään tekemistä elintapojen kanssa. Ennen raskautta olin hyvässä kunnossa, kävin jumpassa kolmesti viikossa. Sitten siirryin kuntosalille, kun tulin raskaaksi, ja kävin siellä pari kertaa viikossa. Mutta minkäs teet, kun lääkäri kieltää kuntosalillakin käynnin ennenaikaisen synnytyksen vaaran vuoksi?
Jotkut lihavat voivat erinomaisesti, kun taas joillakin hoikilla ja hyväkuntoisilla tulee ongelmia ja vaivaisuutta. Iällä voi olla vaikutusta asiaan, mutta ei aina.
Kyse on varmaan monen eri tekijän summasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tosi monella on jotain vaivaa. Ihan terveen näköisillä ihmisillä on selkävaivaa, sairauksia jne., jotka eivät välttämättä näy ulospäin. Aika harva on täysin "terve". Yleiskunto voi olla ihan hyväkin, mutta hyvin monella aikuisella on jotain vaivaa.
Itselläni on krooninen sairaus plus muuta häikkää kropassa ja kyllä raskausaika oli rankkaa. Tosi upeaa jos ongelmia ei joillakin ole, mutta sairaus/vamma joka saattaa hankaloittaa normaalielämää vain hiukan voi hankaloittaa raskausaikaa hyvinkin paljon. Tietty terveelliset elämäntavat ja liikunta on tärkeää ja hyödyllistä, mutta moni vaiva rasittaa kroppaa elämäntavoista huolimatta.
En ole mitenkään liikkuvaista sorttia, mutta olen yrittänyt pitää huolta itsestäni ja sen verran liikkua, että pysyisi jotenkin kunnossa. Sanottakoon vielä että olen hyvin fyysisessä työssä, eli kuntoa täytyy olla sen verran että selviää töistä -ja mielelään jaksaa iltaa olla kotonakin, ettei kaikki voimat kulu työpäivästä selviämiseen.
Ensimmäisessä raskaudessa mulla ei ollut krampin kramppia. ei pahoinvointia tai mitään kipuja. Nyt olen toisella kierroksella ja viikosta 20 asti sairaslomalla jatkuvien supistusten takia. Alkuraskaus sujui vessanpönttöä halaillen ja välissä ehti jo olla ties mitä muuta vaivaa. Että silleen. Johtuuko sitten hormooneista vai jo kertaalleen venytetystä kohdusta, tiedä häntä. Raskauksilla kuitenkin väliä reilu kolme vuotta ja välissä oltu taas töissä.
Ja paino on normaali, ei laiha, ei lihava, indeksin ylärajoilla, mutta normaali -sille tiedoksi, joka ylipainoa veikkasi syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En harrasta liikuntaa, BMI normaalin ylärajoilla, perusterve.
Eka raskaus meni todella vaivattomasti, pientä pahoinvointia alussa toki. Liitoskivut ja supistukset ihan tuntematon käsite, tein raskaita pihahommia aivan loppuun asti.
Toinen raskaus tuntuu menevän samaan tahtiin. Olen onnekas mutta ymmärrän että kaikki eivät ole.
Itsellä laski hemoglobiini vaan niin alas, etten pystynyt kävelemään 10m pidempää matkaa. Pohjakunto kuitenkin oli tosi hyvä. Raskaus voi tuoda mukanaan paljon ihan vakaviakin oireita.
Toinen asia on tietysti se, että nuo samat jumppaohjaajat olisivat saattaneet joutua saikulle yhtä nopeasti toimistotöissä (vaikka siis olisivat hyvässä kunnossa), nimittäin pitkään paikalla istuminen jo itsessään aiheuttaa oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuttavapiirisi naiset eivät ole raskaana olleet vaivaisia, ei vain ole relevantti perustelu (katso sanakirjasta, jos ei ihan aukene).
muistaakseni viidenneltä kuukaudelta lähtien.lääkäri määräsi minut saikulle kun kuuli mitä työkseni teen. Olen maitotilan emäntä ja navetassa esim. paskojen kolaaminen/ritilöiden harjaaminen aiheutti supistuksia sekä hemoglobiini oli välillä niin alhaalla ettei lehmän alle kyykistyttyään tahtonut ylös päästä. Ja muutenkin raskaana ollessa menee kömpelöksi ettei pääsekään potkivan lehmän alta noin vaan ketterästi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(mitat 162/57) ja olin hyvässä fyysisessä kunnossa. Vielä alkuraskaudessa kävin puoliks juoksemassa puolimaratonin sekä 20km vaelluksessa. Samoten kävin syyslukukauden kolme kertaa viikossa tanssikursseilla (olin siis raskaana jo ennen syyslukukauden alkua) ja kävin kävelyllä.
Kuitenkin jo heti rv6-7 alkoi juilinnat alamahassa. Selkäoireet pysyi onneks tässä raskaudessa vähäisinä verrattuna kahteen aiempaan raskauteen. Loppujen lopuksi jotain rv20 alamaha meni niin kipeäksi, että en pystyny askelta ottamaan toisella jalalla kun tuntu kuin joku ois puukkoa kääntäny alamahassa. Erittäin hidasta kävelyä siis tämän johdosta.
Supistelujakin oli, mutta sen nyt on ihan normaalia kun kolmas raskaus kuitenkin kyseessä + aiemmissaki oli harkkasuppareita tullu viimestään puolivälistä asti. Supistelujen vuoksi lääkäri mulle sitten kirjoitti rv26 loppuajan sairaslomaa vaikka todellinen syy oli se, että en pystyny istumaan, seisomaan enkä kävelemään kivuitta. Yöt oli risaisia ja koti ja isompien lasten hoito kärsi ihan totaalisesti kun en työn päälle pystyny tekemään mitään muuta!!! Ja arvaa vaan minkä verran henkinen hyvinvointi kärsi tämän asian takia.
Summa summarum; ei se aina katsoo ikää, ei painoa, ei fyysistä hyvinvointia vaan ehkä se on sitä "paskaa säkää" mikä mutki loppujen lopuksi sohvalle vei loppuraskauden ajaksi. Itse diagnosoin itselleni väljät nivelsiteet tms. syyski tälle, tiiä sitten mikä oli se todellinen syy sillä kukaan lääkäreistä (varsinkaan neuvolalääkäri) ei tuntunut ottavan tosissaan näitä kipuja... Neuvolalääkärinki kommentti oli vaan, että vauva voi hyvin ja et sä sillon saikkua tarvitse (työterv.lääkäri kirjotti lopullisen saikun).
Ja alhaisesta kipukynnyksestä tuskin on kyse; lapsi painoi syntyessään lähes 4,8kg ja lääketieteellisinä kivunlievityksinä oli vaan 1g panadol ja ilokaasu loppuvaiheessa. Kahdessa aiemmissa synnytyksessä piti olla myös tujumpaa lääkitystä...
Varmasti on siis myös semmosia joihin ite vois vaikuttaa, mutta ei aina, näin ainaki mun tapauksessa!! Joka raskaus on siis ollu kipeä, mutta tää kolmas oli kyllä huippu. Pelottaa miten mahdollinen neljäs raskaus menisi ja uskallanko ees lähteä yrittämään...
Ja työ mulla myymälä työskentelyä eli osaksi kassalla, osaksi kuormanpurkua ja hyllyttämistä yms. fyysistä. Loppuajasta myös tuo kevyt kassalla istuminen oli ihan tuskaa...
itse olin koko raskausaikani elämäni kunnossa, niin siis luulin. vkosta 23 sairaslomalle hurjan korkean verenpaineen takia, vaikka vakuutin olevani kunnossa ja pystyn kyllä töihin, en tuntenut korkeata painetta ollenkaan. kävin lenkillä ja uimassa ja voin hyvin. kunnes vauva päätti syntyä vkolla 28 raskaumyrkytyksen vuoksi, menin synnytyssaliin paineilla 200/130 enkä edelleenkään kokenut olevani huonossa kunnossa/kipeä. sitä loppuraskauden tukalaa oloa en siis päässyt kärsimään ollenkaan, enkä voi sanoa olisiko sitä minulle edes tullut. ainostaan kauhea syyllisyys siitä, etten uskonut ammatti-ihmisiä ja ollut pois töistä/levännyt.
Olen kohtuullisen hyvä kuntoinen, normaalipainoinen ja syön terveellisesti. Jopa suunnittelin mitä kaikkea kivaa liikuntaa voin raskausaikana tehdä ja kuinka pidän kunnostani hyvää huolta. Ja pöh. Eka kuukausi pari menikin noin, sen jälkeen alkoivat vaivat, joita on sitten riittänyt. Lähinnä kipuja ja supistuksia. Ei ole ollut toivoakaan päästä liikkumaan ja ns. pitämään itsestään huolta. Parasta huolenpitoa itselle ja tulevalle vauvalle on ollut lepääminen.
Et voi kuvitellakaan kuinka ärsyttävää on, kun olisi hirveä halu päästä liikkumaan ja muut päivittelevät, että eihän raskaus ole mikään sairaus ja voihan silloin harrastaa liikuntaa. Kun voisikin. Ja katsella reippaasti liikkuvia raskaana olevia, kun itse pitää miettiä tarkkaan miten minimoi kävelymatkan, että yleensä pääsee minne on menossa.
Mulla on kyllä terveelliset elämäntavat ja olen vuosia syönyt salettiin terveellisemmin kuin 90% täällä hengailevista. Silti jouduin olemaan monta kuukautta sairaslomalla raskauden aikaan pahoinvoinnin takia ja oksensin miltei päivittäin ihan loppuun saakka. Että en kyllä allekirjoita tota sun väittämää, joka perustuu empatiakyvyn puutteeseesi ja siihen että haluat tuntea olevasi parempi kuin muut ihmiset.
Että kuka tahansa, joka saa jonkun "syyn" jäädä saikulle, jää. Siis kun on vain niin väsynyt ja stressaantunut, on helpompi valittaa että kun selkää särkee ja kolottaa, kun olen raskaana, ei tartte sanoa, että on henkisesti loppu työpaikkaansa.
En tiedä onko näin, mutta ihan toisenlaisena näkökulmana tähän keskusteluun.
Selkävaivat johtuvat usein huonosta lihaskunnosta. Mullakin paheni iskias raskauden aikana, mutta jumppasin sen jälkeen ihan hulluna selkää fysioterapeutin ohjeiden mukaan, ja kipu helpottikin muutamassa viikossa! Suurin osa tuntuu hoitavan iskiaskipuja sängyssä makaamalla ja ulisemalla. Ei paljon apua.
Samoin haetaan saikkua väsymykseen ja pahoinvointiin. Ymmärrän, että saikulla ollaan, jos oksennellaan koko ajan ja muut lapset estävät kunnon yöunien nukkumisen, mutta sitä en ymmärrä, että pelkän etomisen ja unentarpeen lisääntymisen takia maataan kotona. Mäkin olisin "saanut" olla saikulla viisi kuukautta molemmissa raskauksissa, jos oksentelu olisi ollut sairasloman aihe. Mutta miksi olisin ollut, en ollut sairas!
Tiedän, että on olemassa ihan oikeita ja tärkeitä syitä olla sairaslomalla, ja silloin pitääkin olla mutta löysät valittajat saa mut kiukkuun.
vaivaa jos jonkinlaista. On nivelrappeumaa, lihasvammoja ynnä muuta.
Meitä kun ei ole ihan tasan samasta puusta veistetty vaikka niin tunnut luulevan.
Tottakai yleiskuntokin vaikuttaa asiaan -mutta oletko miettinyt johtuisiko ylipaino/liikkumattomuus joskus siitä, että on lapsesta asti kärsinyt jostain kivusta tai vaivasta? Se voi olla vaikka piilevänä eikä sitä huomata ennen kuin myöhemmällä iällä.