Miksi niin monet raskaana olevat on TOSI vaivaisia?

kerran raskaaksi tullessani elämäni kunnossa. Treenasin 5-6 krt viikossa, elämäntavat terveelliset jne. Kuitenkin supistelujen vuoksi jouduin saikulle 2kk ennen laskettua aikaa ja selkä vihoitteli. Muistan kun terveydenhoitaja ihasteli aina vatsalihaksia, jotka tuntuivat kuulemma kunnolla, kun vatsaa paineli. Samoin mulla oli koko raskausajan kestävä pahoinvointi.



Toista lasta aloin odottamaan huonommassa fyysisessä kunnossa, kun esikoinen oli vasta reilu 6kk. Tuo raskaus meni hienosti, ei pahoinvointia, ei ongelmia selän kanssa vaan eipä vatsalihaksiakaan enää kehuttu :)



Eli ei voi pelkän fyysisen kunnon syyksi kaikkea laittaa. Ennenaikaisiin supisteluihin ei auttanut kuin lepo.

Itsellä oli ihan oikeaita syitä sairaslomalle ja olin todella vaivainen, mutta neuvolalääkäri piti minua teeskentelijänä, joten en saanut sairaslomaa. Neuvolan terveydenhoitaja oli todella hämmästynyt, ettei minua laitettu sairaslomalle, olisin päässyt äitiyspoliklinikallekin, jos oireet olisivat jatkuneet, mutta onneksi pahimmat helpottivat hieman, joten en jaksanut enää mennä valittamaan.



Oli kyyneleet silmissä monta kertaa työpäivän aikana. Onneksi tilanne helpotti hieman, ja lähinnä kiitos työkavereiden pystyin yleensä olemaan töissä mitenkään vielä jonkin aikaa. Töiden teko oli välillä käytännössä olematonta, kun ei vain pystynyt. Vähän myöhemmin seuraava lääkäri sitten ei enää kyseenalaistanut sairaslomaa mitenkään.



Vastaavaa on käynyt kaverillekin. Eli ei aina raskaana oleva saa helposti sairaslomaa.

olen kuullut kymmeniä kertoja,"raskaus ei ole sairaus" sanonnan ja ottaa päähän. minulle tässä raskaudessa raskaus tuntuu sairaudelta. eteinen istukka ja jatkuva supistelu vaatii tiukan vuodelevon. olen maannut viikolta 17 ja makaaminen jatkuu vielä monta kuukautta. olis mukava käydä ulkona ja hoitaa esikoista itse, mutta ei voi. nyt vain toivotaan, että saadaan terve lapsi ja tämä makaaminen on auttanut. tämän tekee vaan paljon paljon raskaammaksi se, että tätä täytyy selitellä muille. etkö tosiaan voi etes postia hakea, liikkuisit nyt vähän, sullahan kuntokin laskee jne. jutut oon kuullu jo liian monta kertaa.

niin ja olin raskautuessani hoikka ja hyvä kuntoinen.

raskaana saa tosiaan helposti sairaslomaa ja sitä käytetään väärin. Monille on itsestää selvää, ettei sitä paljon 20 viikon jälkeen töissä käydä - aina voi valittaa selkäkipuja tai supistuksia. Ei sii mikään ihme etteivät lisääntymisikäiset naiset ole kovin halutttua työvoimaa

Kun aloin aikoinaan odottaa esikoista oli todella hoikka ja hyvvässä kunnossa, silti jouduin yhdessä vaiheessa jäämään sairaslomalle kovan selkäsäryn vuoksi (istumatyö).



Kuopusta odottaessa olin vielä hoitovapaalla esikoisesta, eikä minkäänlaisia selkäsärkyjä, vaikka kuntoni oli varamsti tuossa vaiheessa huonompi (esikoisesta jäänyttä painoa + vähentynyt liikunta).

olen harrastanut ala asteeltä ylä asteelle säännöllistä liikuntaa päivittäin ja aerobicia koko ylä asteen.. Nytten jäänyt hieman vähemmälle... Toivon kovasti ettei vaivoja tulisi... :/ nyt jo pahoinvointia niin kamalasti...

aina siihen ei voi itse vaikuttaa mitenkään... Minullakin raskaudet olivat keskenään tosi erilaiset: esikoista odottaessani kaikki sujui alusta loppuun mainiosti, ei ollut mitään kipuja tai vaivoja, ihan kuin ei olisi raskaana ollutkaan. Töitäkin tein vielä lasketun ajan jälkeenkin (rankka, ruumiillinen työ)... Olen aina liikkunut paljon ja syönyt suhteellisen terveellisesti, paino nousi molemmissa raskauksissa 12kg. Toinen raskaus oli alusta asti paljon rankempi ja hankalampi: ankaraa pahoinvointia yötä päivää, rankka väsymys, selkäkipuja, kovia liitoskipuja, hengitysvaikeuksia... Olin kotiäitinä taaperon kanssa, mutta täytyy todeta, että työelämässä olisi varmasti ollut tosi rankka olla, varsinkin omalla alallani (fyysistä työtä, paljon tärinää, kylmää, sadetta, nostelua ja hikoilua...). Raskaudet on erilaisia ja aina ei voi omalla toiminnallaan vaikuttaa niiden kulkuun, vaikka kuinka haluaisi!

En ole tarvinnut saikkua muuten kuin flunssan tai murtuneen käden vuoksi.

Liikuin paljon ennen kolmatta odotusta ja ei ollu mitään hyötyä. Eli täysin se ei siihen kato, että onko millanen liikuntatausta, toki varmaan jotain etua on, mulla ainaki jäi kahdesta ekasta raskaudesta tutut hillittömät selkäkipeet väliin ku olin treenannu salilla ja selkälihakset oli vahvat, mutta muuten olinki sitten kipee...



Ja vielä monelle joka täällä kirjottelee, että saikkua saa helposti ja jokaisesta pienestä kolotuksesta kärsivä sitä hakee jo rv20 alkaen niin kiitti vaan. Valoitte taas paljon usko siitä, että kaikki kärsii luulosairaudesta. Ja olkaa onnellisia, että teillä ei oo ollu fyysisiä vaivoja odotusaikoina!! Monelle oon sanonu, että kyllä mä oisin miljoona kertaa enemmin ollu siellä töissä hyväkuntosena ä-loman alkuun asti mitä maannu levähtämässä monta kertaa päivässä sohvalla ku ei jaksanu ku yhden kotihomman tehdä aina kerrallaan ja pyykitki piti laittaa istualleen kuivumaan jne jne



16

esim. minulla oli ensimmäinen raskaus todella helppo, ei ollut mitään vaivoja ja jaksoin ihan loppuraskaudestakin tehdä töitä ja opiskella ja harrastaa samalla tavalla kuin ennenkin.



Toinen raskaus toikin sitten mukanaan vaikka mitä hankaluuksia ja olin todella vaivainen koko raskausajan. Selkä kipeytyi (tuli välilevynpullistumia) jo eka kolmanneksella ja oikutteli pahasti raskauden loppuun asti. Pahoinvointi ja väsymys alkoivat jo ennen kuin raskaustesti näytti plussaa ja niitäkin riitti loppuun asti. Pahimmillaan väsymys oli niin vaikeaa että aiheutti mm. näköhäiriöitä (näkökentän sumentumista päiväkausiksi). Jos olisin ollut silloin työelämässä niin sairaslomalla olisin koko raskauden joutunut olemaan :(



Toisen raskauden aikana hoidin esikoistani eikä elämäntapani ainakaan epäterveellisemmiksi olleet muuttuneet. Pikemminkin päinvastoin sillä lapsen myötä ryhdyin syömään säännöllisemmin ja ulkoilin paljon enemmän kuin lapsettomana. Yllätyin itse kovasti noin voimakkaista oireista, sillä odotin toisen raskauden sujuvan yhtä helposti kuin ensimmäisenkin.

Minä olen yli 100kg ja surkea yleiskunto sekä elämäntavat. Raskaus oli helppo nakki, en edes oksentanut kertaakaan. Ystäväni on ihannemitoissa, liikkuva ja aktiivinen nainen; oksenteli koko raskausaikansa niin ettei edes sohvalta aina päässyt ylös. Samoin oli väsynyt, turposi jne.

28-, 30- ja 38-vuotiaana. Päivääkään en ole ollut raskauden vuoksi töistä pois! En ole mikään himourheilija, vaan terve hyötyliikuntaa harrastava opettaja.

Jotkut kollegat ovat olleetn tosiaan saikulla heti tikkuun pissaamisen jälkeen. Nämä samat ihmiset ovat muutenkin töistä pois heti kun vähän masentaa, päätä särkee tms. Itse olen ollut töissä migreenipäivinäkin! En toki kaipaa mitään sädekehää pääni päälle, mutta joskus ärsyttää pikkuasioista saikkua ottavat.

Minäkään en turhasta marise, mutta kyllä jokaisen ihmisen tulisi sen verran itsestään huolehtia, ettei kipeänä töihin tulisi. Esim. hatuttaa nämä jotka tulee migreenissä töihin ja tekevät sitten työt puoliteholla, virheitä tehden ja kaikenlisäksi kiillottavat sitä sädekehää pitkin päivää ja tietysti valittaa valittamisesta päästyään kovaa särkyä. Omassa vastuullisessa työssäni, en todellakaan halua vaarantaa asiakasta oman sairastumiseni vuoksi.

voinut vaikuttaa mitenkään siihen että voin niin pahoin että olin välillä tiputuksessa.

Oli intiaanikesä ja ulkoilla en pystynyt ollenkaan. Kuumuus ja nestevajaus ei oikein sopinu yhteen.

En tiedä olisinko voinut vaikuttaa siihen että minulle tuli ennen aikaisia supistuksia. Jouduin makaamaan ja olemaan lääkityksellä rv 25-34.

Rv 34 jälkeen yritin pikku hiljaa alkaa kuntoumaan. Olin ollut lähes koko raskauden neljän seinän sisällä. Parina päivänä tein pieniä kävelylekkejä kunnes tuli taas käsky lepäämään. Veren paineen takia.

Mitäköhän tein väärin kun olin niin vaivanen?

vanhuus tietty painaa, mutta mulla ei ollu ongelmia mitään vaikka lapset 33- ja 35-veenä, en ollu päiväääkään raskauden takia pois töistä.



MUtta yksi juttu voi olla, olen pitkä ja vahva, suhteellisesti se vauvamaha max 11 kg, ei mun (normaali 68 kg) painoa niin paljon muuttanut kun jos olisi lähtöpaino ollut vaikka 55 kuten monilla lyhyemmillä, hentoisemmilla naisilla.



olin kyllä aika kovakuntoinen, ajelin vielä 25+ viikoilla 15 km:n työmatkat pyörällä...kyllä taatusti se vaikutti

ensimmäisen raskauden aikana jouduin lopettamaan jumppien ohjaamisen viikon 20 tienoilla supistusten vuoksi. tämä toinen raskaus on taas ihan eri planeetalta: nyt, viikolla 30, pidän edelleen tunteja ja aion pitääkin niin kauan kuin vain kykenen.



ap:n väittämä voi pitää joidenkin kohdalla paikkansa. toiset saavat raskaudesta syyn ottaa rennosti ja keskittyä itseensä ja miksei sitä odottavalle äidille mielellään soisi?

Jos ei äiti pysty kehoaan kuuntelemaan ja toimimaan vaan tahtoo leikkiä sankaria ja vahvinta niin ei pidä valittaa jälkikäteen.

Minä olen ollut elämäni kunnossa kaikki raskausajat! Kolmas

lapseni syntyi kun olin melkein 34 v. Silloinkin reissasin

työmatkoja Suomen ja Englannin ja Suomen ja Saksan

välillä joka toinen ja kolmas viikko, kunnes jäin äitiysvapaalle.

Ja heti kun aloitin äitiysvapaan, aloitin toki myös hoitamaan

kotona isompia sisaruksia. Vointi oli loistava synnytykseen

saakka.

20 vuotias jaksaa raskauden ihan eri tavalla kuin kolmi- nelikymppinen. Ja nykyään kun vanhemmalla iällä vasta ollaan raskaana.

edellistä vaikeampi. Ekassa olin loistokunnossa, tokassakin vielä aika ok, mutta kolmannessa kävely oli jo TOSI vaikeaa. Liitoskivut pahenivat kerta kerralta ja se on käsittääkseni aika tavallista. Kun nivelsiteet ovat aikaisemmin jo antaneet periksi, ne löystyvät joka raskaudessa vain helpommin. Itselläni on muutenkin jo yliliikkuvat nivelet.

ja silti molemmat raskaudet ovat sujuneet ongelmitta.



Josko se onkin toiste päin :-D

Niin se vaan menee.. Itse olen toista kertaa raskaana ja tällä hetkellä meneillään vko 26. Liitoskivut ja iskias vaivaavat tässä raskaudessa, mutta ihan hyvin olen duunissa pystynyt olemaan. Eka raskaus meni ihan vaivoitta ellei valtaisaa turpoamista lasketa vaivaksi. Loppuun asti olin töissä ja toivottavasti pystyn olemaan nytkin.

MUTTA olen sitä mieltä että osa naisista hakee saikkua raskaana ollessaan kun sitä niin helposti saa. Kummasti näitä keskusteluja lueskellessa huomaa miten osa tosissaan käyttää hyväkseen kaiken mahdollisen millä voi lusmuta..

EN missään tapauksessa tarkoita ihmisiä jotka ovat saikulla esim kovan pahoinvoinnin, supistelujen, selkä tms vaivojen takia.

Vaan niitä, jotka oikeasti kokevat raskauden olevan mahdollisuus lusmuta kun kerran sairaslomaa saa helposti.



Sellainen on todella kurjaa niille jotka ovat OIKEASTI syystä tai toisesta sairaslomalla tai ainakin sen tarpeessa raskaana ollessaan. Noiden lusmuilijoiden takia myös oikasti lomaa tarvitsevia epäillään.



Oikeat vaivat eivät kyllä välttämättä johdu liikkumattomuudesta tai ylipainosta. Niitä voi valitettavasti tulla kenelle tahansa..