En kestä näitä ihmisiä, jotka ajattelee, että perheessä on oltava tyttö ja poika.

Meillä on kaksi poikaa ja nyt odotamme kolmatta lasta aivan alkumetreillä. Voin vain kuvitella ihmisten ajatukset ja kommentit, jos joskus pääsemme raskausuutisesta kertomaan.



Mulle on ihan sama kumpi sieltä tulisi, kunhan syntyisi edes elävänä ja suhteellisen täysiaikaisena. Kolme keskenmenoa kokeneena joku sukupuoli tuntuu täysin toissijaiselta asialta.

Kolmas tyttö tulossa. Esimerkiksi mm. appiukon kommentti uutiseen: "Voi voi"

Siis itselläni on veli ja olen aina poikien seurassa viihtynyt.. Ja mun mielestä oli ihanaa saada lapsia!! Mulla oli kolmatta odottaessa ihan samat ajatukset!

Jopa hoitaja (kun sektiossa maha avattiin) niin odotti että joskos siellä nyt se POIKA tulee.. ja kun tuli tyttö niin ei sanonutkaan mitään.. omituista. Noh, ihana tyttö tuli.

Älä sinä muista huoli. Teillä on ihanat lapset, oli ne kumpia vaan.. :) Ja lisäksi kolme tyttöä on aika söpöjä kun ne tuossa vierekkäin leikkii.. :)

Minä esim. myönnän pitäväni tosi hyvänä asiana sitä, että meillä on tyttö ja poika. Lasten kiinnostuksen kohteet tietenkin vaihtelevat riippumatta sukupuolesta, mutta kyllä se tiettyä monimuotoisuutta perheeseen tuo, kun on sekä ns. tyttöjen juttuja että poikien juttuja arjessa. Välillä mies käy pojan kanssa lätkämatsissa (tyttöä ei kiinnosta vaikka mukanakin on ollut) ja minä käyn tytön kanssa tanssitunnilla. Toki meillä on esim. urheiluharrastuksia, jotka yhteisiä koko perheelle.



Bonuksena on myös se, että oppivat pienestä pitäen tulemaan juttuun toisen sukupuolen kanssa. Meillä esim. poika 6 v. ihmettelee kun jotkut kaverit eivät leiki tyttöjen kanssa ollenkaan tai eivät suostu leikkimään ns. tyttöjen leluilla. Samaten tyttö ei vierasta hieman raisumpaakaan menoa.



Itse olen kasvanut perheessä, jossa oli vain tyttöjä, ja muistan moneen kertaan ajatelleeni, että olisi ollut mukavaa jos meillä olisi ollut poikiakin. Tiedän myös isäni kovasti toivoneen poikaa, niin paljon kuin hän meitä rakastikin.

Pienet on murheet

Meillä kaksi poikaa ja mulle aivan sama kumpaa sukupuolta olisi kolmas lapsi.

Naapuri sanoi minulle, että onneksi hänellä on kaksi tyttöä, kun poikia ei osais hoitaa.

Täytyy olla kyllä äitinä vähän hukassa, jos ei lastaan osaa hoitaa. Uskomattoman typerä kommentti sanoa minulle noin, kun itselläni kaksi poikaa.

kuin joku sukupuoli.



Mulla oli sama raskausaikana, että olin vaan tajuttoman huolissani terveydestä. Mutta nyt ei-raskaana täytyy sanoa, että noiden poikien päälle olisi ihan kiva saada vielä tyttö. Mutta jos vielä raskaaksi tulen, niin sillon sillä sitten onneksi ei taas enää oo omassa mielessä niin suurta väliä.

Tuttuni odotti toista lasta (eka oli tyttö) ja sanoi mulle, että pelkää saavansa pojan. Mun kaksi ihanaa poikaa juuri leikki samassa huoneessa. No, hän sai sen tytön, mutta uskaltaakohan yrittää kolmatta, jos sieltä tulisikin se poika, hui!

tyttöä ja etenkin toisen tytön kohdalla hyvä ettei esitetty suruvalitteluja, kun tuli tyttö eikä poika! ;0) Ja kolmannessa ja neljännessä raskaudessa moni oletti, että nyt me sitä poikaa yritetään... Tosi tylsää ja rasittavaa ja välillä jopa loukkaavaa. Itse olemme iloisia, että olemme saaneet neljä tervettä, suloista tytärtä, joilla on TOSI hauskaa yhdessä.

Heti-mulle-kaikki-tänne-nyt -sukupolvi haluaa saada molempia sukupuolia olevat lapset. Ja voi mikä pettymys jos kaksi ensimmäistä lasta on samaa sukupuolta...



Miehen sisko sai ensin pojan ja toista odottaessa oli ihan suruissaan kun oli ihan "poikamaha". No, tyttöhän sieltä sitten tuli ja olivat niin onnellisia kun ei tarvinnut enää sitä kolmatta "väkisin" tehdä.



Meillä on kolme lasta joista kaksi ensimmäistä ovat poikia ja kyllä minua sieppasi se taivastelu, että "voi kun nyt tulisi tyttö" ja "teettekö vielä neljännenkin jos kolmaskin on poika". Tavallaan varmaan nuo kommentit tarkoittivat hyvää, mutta kun meille sillä ei ihan oikeasti ollut väliä kumpi sieltä tulee niin alkoi ärsyttää se, että jos kolmas olisi ollut myös poika niin olisiko hän ollut jotenkin huonompi..?

Kyllä jo 1950-luvulla ns. ihanneperheen malli oli juurikin se isä, äiti, tyttö ja poika.

Ei samassa mitassa kuin kolmesta tai neljästä tytöstä... koska pojathan ovat sentään POIKIA. Ainakin kun suvun vanhoja ilkeitä ämmiä kuuntelee.

Olisihan se KIVA jos olisi sekä tyttö eikä poika, mutta ei teillä, joilla on kahta sukupuolta lapset, tule mieleen se, että sukupuoleen ei millään tavalla voi vaikuttaa? On aivan turhanpäiväistä painostaa ja ahdistaa odottavia tai lasta suunnittelevia äitejä sillä kumpi lapsi sieltä pitäisi tulla. Kun siihen asiaan ei voi vaikuttaa!

Minullekin yksi lapseton tyttöä haaveileva ystävä sanoi, että eikös olisi ihanaa jos saisitte vielä pikkuprinsessan poikienne lisäksi. Hän itse sanoi haluavansa ehdottomasti tytön. En yleensä toivo kenellekään ihmiselle pahaa, mutta joka näin ajattelee niin minun puolestani sellaisen ihmisen ei tarvitsisi saada lasta ollenkaan tai ainakin saada se ei-toivottu sukupuoli vielä jollain vammalla höystettynä. Josko sen jälkeen arvomaailmakin muuttuisi vähän parempaan suuntaan.

Minä esim. myönnän pitäväni tosi hyvänä asiana sitä, että meillä on tyttö ja poika. Lasten kiinnostuksen kohteet tietenkin vaihtelevat riippumatta sukupuolesta, mutta kyllä se tiettyä monimuotoisuutta perheeseen tuo, kun on sekä ns. tyttöjen juttuja että poikien juttuja arjessa. Välillä mies käy pojan kanssa lätkämatsissa (tyttöä ei kiinnosta vaikka mukanakin on ollut) ja minä käyn tytön kanssa tanssitunnilla. Toki meillä on esim. urheiluharrastuksia, jotka yhteisiä koko perheelle.

Bonuksena on myös se, että oppivat pienestä pitäen tulemaan juttuun toisen sukupuolen kanssa. Meillä esim. poika 6 v. ihmettelee kun jotkut kaverit eivät leiki tyttöjen kanssa ollenkaan tai eivät suostu leikkimään ns. tyttöjen leluilla. Samaten tyttö ei vierasta hieman raisumpaakaan menoa.

Itse olen kasvanut perheessä, jossa oli vain tyttöjä, ja muistan moneen kertaan ajatelleeni, että olisi ollut mukavaa jos meillä olisi ollut poikiakin. Tiedän myös isäni kovasti toivoneen poikaa, niin paljon kuin hän meitä rakastikin.

Nykyään kyllä lähes jokainen äiti toivoo sitä tyttöä, en kyllä ymmärrä miksi.

Ei samassa mitassa kuin kolmesta tai neljästä tytöstä... koska pojathan ovat sentään POIKIA. Ainakin kun suvun vanhoja ilkeitä ämmiä kuuntelee.

Itse olen kahden pojan äiti ja ensimmäistä lasta odottava ystäväni sanoi minulle ihan suoraan, että hän kyllä toivoo enemmän tyttöä. Siitä syystä, että hän uskoo tyttöjen olevan helpompia. Siihen toinen tytön jo saanut kaveri vastasi, että en minäkään kestäisi sitä poikien meuhkaamista ja villiä menoa. Jotenkin sitä vaan ihmettelee, missä näitä ihmisiä sikiää? Ja mikä on ihmisten arvomaailma nykyään, kun vaan täydelliset yksilöt sopii kuvioon?

taannoin oli lehdessä juttua perheestä, jossa oli viisi poikaa. Äiti sanoi, että kahta nuorinta yrittäessään he olivat tehneet kaikki "tyttötemput", mutta poikia tuli. :0)

taannoin oli lehdessä juttua perheestä, jossa oli viisi poikaa. Äiti sanoi, että kahta nuorinta yrittäessään he olivat tehneet kaikki "tyttötemput", mutta poikia tuli. :0)

myös äitinä. Lisäksi minulla on ahdistavia kokemuksia lapsuudesta psyykkisesti sairaiden miespuolisten lähisukulaisten takia (ja nämä ongelmat ovat nimenomaan miehille periytyviä). Lisäksi minusta olisi rikkautta lapsille ja myös vanhemmille, että lapsia olisi perheessä molempia sukupuolia. Joten en koe tipan tippaa syyllisyyttä siistä, että haluaisin ihan kamalasti tyttöä, kun kaksi poikaa jo on. Ymmärrän oman historiani valossa varsin hyvin, että näin toivon, ja sallin sen itselleni, koska se toivominen ei aiheuta sitä, että en saisi lapsia ollenkaan, tai että en saisi terveitä lapsia. Jos saan kolmannen pojan, niin tuskinpa siitä pidemmän päälle onnettomaksi muutun - mutta alkuun kyllä petyn. Lapsella nyt kuitenkin on absoluuttisesti oikeus tulla rakastetuksi sukupuolestaan riippumatta, ja minun poikani, olkoon niitä sitten kaksi tai kolme tai neljä, tulevat kyllä rakastetuiksi. Mutta joskus toivon sitä tyttöä niin kovasti että koen suorastaan hermostuvani rakastelun jälkeen, kun mietin, että älkää nyt vain XY-siittiöt menkö sinne...

Mutta toisten lasten sukupuolia en kommentoi IKINÄ paitsi ihan parhaiden ystävien kanssa on kyllä joskus puhuttu ihan rehellisesti näistä toiveista.... helpottaa kun saa puhua joskus niin ettei aina vaan hurskastella että "kunhan on terve" (ja muuten -kyllä lapsella on oikeus olla myös sairas....)

meillä kaksi tyttöä, joista olemme rajattoman kiitollisia. Heistä nuoremman (vielä vauva) - keskosena syntyneen - terveys ei ole varmaa, vaan saadaan ravata tutkimuksissa. Ihan aluksi ei ollut eloonjääntikään varmaa.

hän kehui kuinka ihanaa kun on kun hänellä on poika ja sitten tyttö,"juuri niinkuin halusinkin ja aina ajattelin hankkivani" ja sitten hän sanoi meille (olen raskaana ja 4d kertoi toisen tulokkaan olevan myös poika kuten ensimmäinen on),että "vähän harmi kun sä saat pojan,ei mene ihan suunnitelmien mukaan vai mitä?"



normaalisti nielen melkein mitä vain ajatellen et noh,se on sen mielipide tmv,mutta tässä tapauksessa kyseessä oli HYVÄ ystävä joka varsin hyvin tiesi,että tätä toista lasta on toivottu ja tehty VIISI VUOTTA.



Ei vois vähempää kiinnostaa sukupuoli ja LISÄKSI minusta on ihanaa saada toinen pieni poika. Ihan niinkuin olisin kyllä innoissani myös toisesta jos olisi tyttö. Mutta tavallaan MÄ "salaa" toivoin" poikaa :)