Oletko valinnut miehesi luottaen tunteisiin vai järkeen?Miten kävi?

mies on järjen jättiläinen, minä ehkä hieman tunteikkaampi.



Ja no. Järjellisillä mittareilla tässä menee hyvin...

HELVETIN VAIKEETA on aika ajoin kun ollaan toistemme vastakohtia,mutta rakkaus on voittanut kaiken vielä ainakin tähän asti..jos järkeä käyttäisin niin en todellakaan olisi tässä suhteessa (oltu 8vuotta jo)..kaikki ihmettelevät miten me oikein ollaan yhes..

ja itseasiassa vielä niin että vaihdoin lennossa järjellä valitun miehen tunteella valittuun. aika riskaabeli juttu kun näin jälkeenpäin ajattelee, se järjellä valittu oli hyvin koulutettu, hyvin toimeentuleva, fiksu, hyvännäköinen ja sporttinen, tunteella valittu oli valitsemishetkellä viinaan menevä opiskelija, ei sporttinen eikä kovin hyvännäköinen.



nyt meillä on lapsia ja asuntolainaa ja yhteinen tosi kiva elämä. mies ei ole enää viinaan menevä, ja opiskelukin on vaihtunut hyvin palkattuun työhön.

Ei ole mitään valittamista.

rakastuin renttumieheen. Nyt jo 16v yhdessä superonnellisina. Hevyrokkarista tuli ihan tavallinen mies ja rokkimimmikin on jo muuttunut melko rauhalliseksi äityliksi

Ex-avomies oli akateemisesti koulutettu, komea, hyvästä perheestä jne. Löysin sellaisen miehen johon rakastuin silmittömästi ja hän minuun. Ei auttanut kuin vaihtaa lennosta, vaikka kaikki varoittelivat ja vanhemmat olivat järkyttyneitä. Kaikki on mennyt täydellisesti ja olemme edelleenkin superrakastuneita, vaikka 10 vuotta on jo takana. Vaihto oli helppo tehdä kun ei ollut lapsia. Jos lapsia olisi ollut, niin en ehkä olisi lähtenyt.

Joo, rakastetaan syvästi ja seksi on mahtavaa, MUTTA itse arki takkuaa monesti pahan kerran. Ollaan lopulta kuin yö ja päivä.



Tällä hetkellä ollaan siinä pisteessä, että pysyn suhteessa vain järjen takia. En halua rikkoa lapsilta perhettä, vaikka tunteet sanooki, että tämän elämän vois varmasti elää helpomminki..

Kai nyt 16 vuoden jälkeen jo uskallan sanoa että hyvin kävi.

Kyllä minulla ainakin tunteet sanovat samasta ihmisestä sekä kyllä että ei! Mieskandidaatti voi tuntua joltain osin täydelliseltä matchiltä ja toisaalta sitten ei.

Mies toiselta puolen maapalloa. Eri kieli, uskonto, ruoka, tavat. Silloin vielä köyhä opiskelija. Nyt menestyvä liikemies ja maailman paras isä. Rakas.



Järki varmasti huusi jossain vaiheessa EI tosi lujaa, mutta uskalsin ottaa riskin ja hyvin menee nyt vielä 10 vuoden jälkeenkin.

ja hyvin kävi! Kihlauduttiin 5kk tutustumisen jälkeen, nyt ollaan oltu yhdessä 14.5v, naimisissa 11.5v. ja neljä lasta.

metsään meni ja pahasti. nyt tässä huoltajuusriidan keskellä mietin että jos seuraavaa koskaan tulee niin ehdottomasti kylmästi järjellä, tietyt kriteerit pitää täyttää ja tiettyjä piirteitä ei saa olla, ihan kylmästi ruksaan listasta sitten ja katson jääkö plussalle vai miinukselle... nimim. kyynistynyt ja ihmisiin luottamuksen menettänyt

ja siitä seurasi sitten puhdasta paskaa roppakaupalla. Nyt olen jumissa alkoholistin pettäjän kanssa ja haaveilen että olisin ottanut jonkun fiksun nörtin, joka tekisi elämästä helpompaa. Ihan sama vaikka en olisi ikinä rakastanut sitä, toimiva arki on tärkeintä. Nyt vaan odotan että lapset kasvavat...

Kiva, kun tuli erilaisia vastauksia. Taidan päätyä siihen lopputulokseen, että tunteeseen voi luottaa, kunhan tietyt järkiperäiset kriteeritkin täyttyvät =)



Toivottakaa onnea!



ap

Tässä sitä ollaan sinnitelty alkkiksen vaimona kohta 20 vuotta.

Yhdessä nyt viitisentoista vuotta.

piti olla sellainen jalat alta vievä tunne, ja samalla ehdottomasti joidenkin asioiden piti "järjen puolella" olla kunnossa. Kuten että ei ole väkivaltainen, ei juuri käytä alkoholia, saman tyyppiset näkemykset rahan käytöstä (ei tuhlaa eikä ole liian ahne), huumorintaju osuu yksiin. Kymmenen vuotta yhdessä, riitoja on tietenkin ollut, mutta edelleen kuten vasta rakastuneet.



Molempia pitää olla! Olen seurannut läheltä muutamaa tapausta, jossa nainen valitsi pelkällä järjellä ja unohti sen, jota todella rakasti mutta joka ei ollut "niin sopiva". Ok menee, "kuluu se elämä näinkin", mutta mitään hohtoa ei ole, ja vihloo nähdä entistä ihastusta, joka myös tuntee samoin. Ja sitten näitä, jotka rakastuvat tulisesti alkoholistiin ja uskovat tunteidensa voivan pelastaa, valitettavasn usein menee pahasti pieleen.

"järki" on vain tekosyillä kuorrutettua tunnetta...



Valitsin mieheni tunteella, järjellä.



Ei pidä myöskään sekoittaa kiimaa järjen tunteisiin.