Kulttuurieroja... ulkomaalainen loukkaantuu, kun suomalaiset eivät istu tuntikausia pöydässä

Suomessa joulupöydässä istutaan nyt vähintäänkin tuo kaksi tuntia, sitten sherryt ja konvehdit päälle - kyllä siinä hyvinkin kolme tuntia menee. Voisit sen verran kunnioittaa suomalaisia joulutapoja, että napotat nyt kiltistä pöydässä sen pari tuntia ja jos tuntuu tylsältä, nappaa välillä juotavia niin juttu luistaa. Joulu on vain kerran vuodessa.

Meillä taas (sekä minun että miehen puoleisessa suvussa) istutaan pöydässä pitkään, sen pari tuntia vähintään joten kyllä minustakin kuulostaa vähän oudolta jos joulupöydässä (jossa sentään on ties minkämoista ruokaa tarjolla) hotkaistaan kaikki jossain puolessa tunnissa.

Kyllähän joulupöytään kuuluu keskustelu ja eri ruokien maistelu. Meneehän siihen väkisin aikaa, varsinkin kun yleensä on alku-, pää- ja jälkiruoat. Kyllähän tosta nyt ihan supisuomalainenkin vois loukkaantua jos kutsuu kylään, ja on vaivalla vääntänyt hienon päivällisen, niin vieraat tulee, istuu hiljaa 20 minsaa pöydässä ja mättää ruokaa suuhun. Sit kiitti ja heippa! Niinkö?

Lasten kanssa ei mitään snapseja nappailla, eikä joulupöytäkään ole koskaan ollut mikään kolmen ruokalajin tarjoiltu ateria, vaan perinteinen "sitä sun tätä" eli lohet, kinkut, salaatit, yms. ja niistä sitten jokainen ottaa mitä tykkää. Eikä koskaan ole ollut tapana istua missään synttäripöydässäkään tuntukausia ja jäädä vielä illaksi, varsinkin kun kaikilla on pieniä lapsia ja joulun alla omat jouluvalmistelut. Mun mielestä on lähinnä vaivaannuttavaa yrittää istua siellä ja miettiä, mistähän se seuraavaksi loukkaantuu.

ap

Tuo kohta minulla pisti pahasti silmään, ei se aikamäärä, mikä pöydässä vietetään.

Siksi toisekseen, jos teidät pyydetään syömään niin mitä teette? Meillä on ainakin tähän mennessä joka paikassa tehty niin, että syödään ja *seurustellaan* pöydän ääressä ja kyllä siihen yleensä on mennyt reippaasti yli tunti. Lapset on tietysti voineet mennä leikkimään jo aiemmin. Kun lapset on pieniä, saavat valvoa vähän myöhempään kylässä (kotona yleensä 21-22 välillä, aiemmin tietysti jos lapsi selkeästi väsyy), ja nukkua seuraavana aamuna pidempään.

En tiedä onko tämä nyt oikea käsitys, mutta teksteistäsi saa sen kuvan kuin söisitte 20 minuutissa ja haluaisitte lähteä mahdollisimman pian sen jälkeen ehtiäksenne kotiin seitsemäksi jotta lapset olisivat unessa kahdeksalta.

Lasten kanssa ei mitään snapseja nappailla, eikä joulupöytäkään ole koskaan ollut mikään kolmen ruokalajin tarjoiltu ateria, vaan perinteinen "sitä sun tätä" eli lohet, kinkut, salaatit, yms. ja niistä sitten jokainen ottaa mitä tykkää. Eikä koskaan ole ollut tapana istua missään synttäripöydässäkään tuntukausia ja jäädä vielä illaksi, varsinkin kun kaikilla on pieniä lapsia ja joulun alla omat jouluvalmistelut. Mun mielestä on lähinnä vaivaannuttavaa yrittää istua siellä ja miettiä, mistähän se seuraavaksi loukkaantuu.

ap

jos on vieraita siis, ihmettelin aluksi nyt olen jo tottunut.

Tuo kohta minulla pisti pahasti silmään, ei se aikamäärä, mikä pöydässä vietetään.

En tietääkseni kirjoittanut noin missään kohtaa. Totta kai ollaan pöydässä niin kauan kuin muutkin - paitsi lapset (alle 3v molemmat), joiden takia meistä toinen joutuu ehkä myös poukkoilemaan kesken pöydästä. Ei ahmita, kiitetään, syödään siivosti, yms. peruskäyttäytymistapoja. Mutta sitä me ei osata, että istuttaisiin pöydässä tuntikausia, jos ruoka on jo syöty, eikä viinaa juoda. Tai että jäätäisiin hengailemaan yömyöhään asti. Ei ole koskaan ollut tapana meidän kummankaan perheessä tai suvussa, jos on kyse tavallisista syntymäpäivistä. Kaveriperheiden kanssa voidaan istua iltaa, mutta se on aivan eri asia kuin jonkun sukulaisen syntymäpäivät, jonne tulee yhteensä melkein parikymmentä ihmistä.

ap

kaikki kyllä lähtee silloin kun ovat syöneet. :D Joka vuosi sitä joku vähän puolivitsillä kauhistelee, mutta kun niin se vaan aina menee, ettei siinä pöydässä kukaan tuntikausia istu. Sitten on toki erikseen kahvitukset ja jälkiruuat ja olohuoneessa istutaan sitäkin enemmän yhdessä,mutta ei se ruokailu kestä sen enempää mitä se muutoinkaan kestää. :/

olen laittanut helv...tisti ruokaa ja siivonnu ja leiponnu ja tehny kaikkea hyvää ihan vaan rakkaudesta niin veljen perhe tulee ja vaimokkeella on aina hirvee kiire takaisin kotiin. Ja sille ei ikinä kelpaa mikään.

Söis nyt vaan ku kerrrankin tarjotaan!

Mutta ei. Aina selän takana nipottaa sukulaisille kuinka paskoja mun ruuat on ja kuinka paskoja mun leipomuksetkin on.

Ei ne nyt niin pahoja ole etteikö niitä nyt kohteliaisuudesta vois vähän syödäkin?

V..tuttaa!

Odottaakohan se, että istuttaisiin todellakin koko ilta siinä ruokapöydässä, kuten 10 kirjoitti. Tämä on epäselvää myös muille. Kukaan ei oikein tiedä, missä meillä menee pieleen ja siksi kaikki ovat vähän varuillaan.



Muutkaan ei enää ole niin kovin innokkaasti menossa noille syntymäpäiville. Kaikki kyllä yrittävät, mutta silti aina tuo ihminen valittaa, kuinka suomalaiset eivät osaa nauttia ruuasta ja lähtevät liian aikaisin pois kylästä. Mielestäni kaikki ovat jopa kiitelleet ja viipyneet kylässä paljon kauemmin kuin "normaalisti".



Ehkä kyse ei ole pelkistä kulttuurieroista, vaan siitäkin, että tuo ihminen ei oikein tajua lapsiperheen tosiasioita. Kyllä me joustetaan, mutta lasten ehdoilla. Kellään ei ole mukavaa, jos lapset ovat yliväsyneitä tai iltavillissä.



ap

Ensinnäkin, on kunnioittavaa tehdä kylässä isäntäperheen esimerkin mukaan. Eikä luulisi erilaisen illanviettotavan silloin tällöin olevan suunnaton ponnistus?



Toisaalta ei isäntäperhekään voi olla täysin joustamaton vieraidensa suhteen. jos toisten lapset alkaa kiukuta väsymystään ja vanhemmat saada migreenikohtausta, niin iltaa pitäisi voida ilman loukkaantumisia lyhentää.



Molemminpuolista tapojen kunnioittamista vaaditaan tässä tilanteessa!



Omassa, ihan supisuomalaisessa suvussa on vähän vastaava tilanne. Meidän puoli jaksaa istua iltaa toistensa kanssa ns. tappiin asti, tykätään viettää aikaa yhdessä ja näytetään se. Miehen perhe taas tulee kainostellen vain kutsuttuna kylään, viipyvät hädin tuskin puolitoista tuntia ja hipsivät kotiin. Ihan niinkuin olisivat kuokkavieraita tai jotain! En ymmärrä, mutta kun tiedän tapansa, osaan varautua siihen, enkä ota sitä henkilökohtaisesti. Jaksan vaan sitkeästi kysyä, että ettekö ottaisi vielä vähän kahvia, eihän teidän nyt heti tartte olla lähdössä... ;)

En tiedä onko meidän suku sitten kummallista, mutta kyllä meillä meidän isovanhempia (90-90 v) lukuunottamatta muiden luona istutaan pitkäänkin pöydän ääressä vaikkei syötäisikään (siis kahvin jälkeen), joku voi juoda viiniä tms., toinen vettä. Meidän mummoilla vaan on liikuttavan kiire saada pöytä taas siistiksi, ja siksi heidän luona syödessä ei tuota istumista tule tehtyä.

Mutta sitä me ei osata, että istuttaisiin pöydässä tuntikausia, jos ruoka on jo syöty, eikä viinaa juoda. Tai että jäätäisiin hengailemaan yömyöhään asti. Ei ole koskaan ollut tapana meidän kummankaan perheessä tai suvussa, jos on kyse tavallisista syntymäpäivistä. Kaveriperheiden kanssa voidaan istua iltaa, mutta se on aivan eri asia kuin jonkun sukulaisen syntymäpäivät, jonne tulee yhteensä melkein parikymmentä ihmistä.

ap

ja "omiensa" joukossa, toinen puoli taas vieraiden kanssa. Meillä vähän sama juttu, mun vanhemmat ei ole koskaan osanneet ystävystyä miehen suvun kanssa. Jännittävät, kun on vieraita paikalla. Ja on ne miehen sukulaiset mullekin "vieraita", oma suku ei.



i]Omassa, ihan supisuomalaisessa suvussa on vähän vastaava tilanne. Meidän puoli jaksaa istua iltaa toistensa kanssa ns. tappiin asti, tykätään viettää aikaa yhdessä ja näytetään se. Miehen perhe taas tulee kainostellen vain kutsuttuna kylään, viipyvät hädin tuskin puolitoista tuntia ja hipsivät kotiin. Ihan niinkuin olisivat kuokkavieraita tai jotain! En ymmärrä, mutta kun tiedän tapansa, osaan varautua siihen, enkä ota sitä henkilökohtaisesti. Jaksan vaan sitkeästi kysyä, että ettekö ottaisi vielä vähän kahvia, eihän teidän nyt heti tartte olla lähdössä... ;)

[/quote]

Et selvästikään pidä kyseisestä henkilöstä ja sen vuoksi et halua kunnioittaa hänen tapojaan.



Onko kyseinen vaimoke tietoinen ajatuksistanne? Kyllä hänkin varmasti joustaa jos tietää että Suomessa on toiset tavat.



Meill¨aon ainakin tapana ilmoittaa jo etukäteen että tulemme mielellämme mutta joudumme lähtemään kotiin jo klo 21; koska .....

Et selvästikään pidä kyseisestä henkilöstä ja sen vuoksi et halua kunnioittaa hänen tapojaan.

Ihminen on ihan ok, vaikkakin tämä loukkaantuminen meidän (ja muiden) tapojen johdosta on kyllä syönyt sitä. Yritystä on ottaa hänen tapansa huomioon, mutta minusta suurin ongelma on siinä, että hän olettaa meidän käyttäytyvän samalla tavalla kuin ihmiset kotimaassaan. Ja me taas ei kunnolla edes tiedetä, miten vastaavissa tilaisuuksissa on hänen kotimaassaan tapana toimia. Minusta siis epäreilua, loukkaavaa ja pilaa juhlatunnelman, varsinkin kun hän ei edes ole juhlien keskipiste.

ap

On epäkohteliasta arvostella maan tapoja, ja minkä niille mahtaa. Tympeää, jos yhden loukkaantumisen takia pitää olla varpaillaan. Siis kun kertoihan ap, että fiksusti menee kaikki kuitenkin, tietenkin hyvät tavat ja ei hotkimalla syödä.



Yhdelle ranskalaiselle tutulleni kukaan muu ei ole mitään kuin ranskalaiset ja kaikista muista löytyy valittamista, hieman rasittava tuollainen negatiivinen asenne. Kysyn vain kansalaisuutta, koska olen joillakin huomannut enemmän toisten tapojen arvostelua kuin toisilla..

Ei tulisi mieleenkään ruveta Ranskassa arvostelemaan heidän tapojaan ja ranskalaisia, vaikka jotkut tavat eivät omilta tuntuisikaan.



Älä mene sinne, jos tuntuu velvollisuuskäynniltä.