Mitä lapsettomuus tai lapsettomuusepäily sinulle opetti?

Minulla oli todettu lapsettomuus ja paras kaveri oli tavannut miehen, jolle oli tullut huolimattomuuden takia raskaaksi. En todellakaan halunnut keskustella hänen kanssaan mahdollisesta abortista. Tuli siis heti seurustelun alussa raskaaksi ja ennestäänkin oli lapsia. Lapsi on kyllä nyt kummilapseni ja esikoiseni ja ystäväni kuopus ovat nyt menossa yhtäaikaa kouluun.

Neljän vuoden jälkeen ihana ja rakastettava lapsi. Nyt kolme vuotta takana yritystä ja kettuilua siitä, kuinka "lapsi tarvii sisaruksen".

Ainakin sen, että asiasta kannattaa puhua avoimesti. Moni on sanonut "eikö teidänkin ois jo aika?" tai muuta sellaista. Olen avoimesti kertonut tilanteestamme. Ihmiset ovat olleet hurjan pahoillaan. Kukaan ei ole halunnut loukata.



Mä en siis itse voi oikein käsittää, miksi ihmiset salailevat tahatonta lapsettomuuttaan.



Olen myös oppinut, että elämää ei voi suunnitella. Ja että elämän tarkoitus on löydettävä itsestään - ei lapsista tai muusta. Ja senkin, että onnikin on löydettävä itsestä.

Luulen että ilman tuota kokemusta, en osaisi olla niin kiitollinen lapsistani.



Nyt kun meillä on 7 lasta en taas tulekaan uudelleen raskaaksi, tämäkin lisää kiitollisuutta jo olevista lapsistani.

"7 lasta? Missä välissä muka olet ehtinyt olla lapseton?"



Melkein 3 vuotta ja monta keskenmenoa ennen onnistuneen raskauden alkua.

Miten tämä nyt voi olla ihmeellistä?

Sen jälkeen onkin ollut helpompi elää.



Ja sen ettei minun tarvitse jaksaa aina muiden juttuja vaan osaan olla terveellisesti itsekäs.

Omat ja appivanhemmat eivät todellakaan aina usko, että vehkeissä on vikaa, vaan parisuhteessa. Olen saanut ystäviltä ja appivanhemilta selonteon, miten olen kamala itsekäs ämmä, kun en hanki lapsia, sellaisen keksityn tekosyyn nojalla kuin lapsettomuus. Itse kaipasimme lasta ja vaikka miten olimme avoimia, niin se saattoi vain jopa pahentaa tilannetta. Ystäville kun syntyy lapsia, meitä ei pyydetty enää mihinkään, ettei tulisi paha olo.

Oli kumma tunne kun kerroin vihdoin olevani raskaana, niin jo tuli ystävät takaisin.

Ehkä tämä lapsettomuudesta kärsivä 7 lapsen äiti kuumeilee 8. lasta...

Ennen ensimmäistä lastamme kärsimme keskenmenoista, enkä tullut lopulta edes raskaaksi yli vuoteen... tätä kesti yhteensä melkein 3 vuotta ennen kuin aloin lopulta odottaa esikoista.



Nyt toivomme 8. lasta, jota ei ole kuulunut yli 2 vuoteen, en kuitenkaan kutsuisi tätä lapsettomuudeksi. VAikka jos menisin lääkäriin niin kai tää olis sekundääristä lapsettomuutta...

Aivan uskomatonta, että 7. lapsen äiti kehtaa puhua lapsettomuudesta omalla kohdallaan.



Sama kun joku menisi valittamaan nuhaansa syöpäpotilaalle.

asia koskee myös lapsiani eikä vai minua ja miestäni. Mietin, että lapsista ei ehkä ole mukavaa jos kaikki tietävät, että ovat koeputkessa aikaansaatuja. En edes tiedä milloin siitä heille kertoisin...

Ihmiset utelevat perheenlisäystä "koskas se vauva tulee" ja tavallaaan on huvittavaa kuinka nämä samat utelijat sitten hämmentyvät täysin kun kerron ovulaation induktiohoidoistani, siis, että piikitän hormonilääkkeitä - huuu, onpa intiimiä, ja tökerö utelu ilmeisesti ei ole sitä.

JOs nainen kärsii vuosia lapsettomuudesta, mutta saakin sen jälkeen monta lasta, niin mitään lapsettomuutta ei ole ollutkaan, niinkö?

Jos toista lasta toivova kärsii sekundäärisestä lapsettomuudesta, kun ei tule raskaaksi toiveestaan huolimatta, niin miten tilanne muuttuu jos toiveissa on 8 tai vaikka 10. lapsi..

En voi oikein ymmärtää.

7 lapsen äiti.

Aivan uskomatonta, että 7. lapsen äiti kehtaa puhua lapsettomuudesta omalla kohdallaan.

Sama kun joku menisi valittamaan nuhaansa syöpäpotilaalle.

vuoden välein (jos haluaa) kärsii lapsettomuudesta.



Itselläni ensimmäistä lasta tehtiin vuosi, toista kaksi. Ja en koe kärsineeni lapsettomuudesta. Okei, tiedän, että virallinen lapsettomuuden määritelmä on vuosi tuloksetonta yritystä. Mutta silti minusta on typerää ja hävytöntä puhua lapsettomuudesta 7 lapsen äitinä, vaikka sitä ensimmäistä olisikin yritetty vähän kauemmin. Mutta jos et ymmärrä, et ymmärrä. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa.

Kyllähän tuo 3 vuoden yrittäminen on jo aika paljon (tämä 7 lapsen äiti)! Ja miksi alunperin lapsettomat eivät saisi haluta suurperhettä? Tiedän yhden perheen, jossa isoilla hoidoilla saatu 4 lasta, ja toiveissa lisää.



Alkuperäiseen kysymykseen.. Itse opin sen, että elämää ei voi suunnitella (tai suunnitellahan aina voi, mutta mitään takeita kuinkas sitten kävikään ei ole). Itse en pysty vaikuttamaan elämän alkamiseen.

mutta että kovistakin jutuista pääsee yli varsin nopeasti jos on motivoitunut.

vuotta, ei kärsi lapsettomuudesta. Silloin kun esikoista ei kuulu ja tulee keskenmeno toisensa jälkeen, ei voi todellakaan tietää saako koskaan yhtään lasta. Lapsettomuuden tuska on aivan yhtä paha kuin silläkin parilla joka saa yhden ainokaisen hoitojen jälkeen... JA voin kertoa, että ensimmäinen vuosi menee vielä helposti esikoistakin kuumeillessa, ne kaksi seuraavaa ovat huomattavasti vaikeampia kestää...

Tulevaisuutta kun ei pysty kukaan siinä vaiheessa kertomaan. Myönnän että tieto tulevista 7 lapsesta olisi varmasti tehnyt noista vuosista täysin ongelmattomat.

Nykytilanteesta kirjoitin että EN kutsuisi tätä tilannetta lapsettomuudeksi, vaikka 8. ei kuulukaan. Kirjoitin, että lääkäri varmasti kutsuisi tilannetta sekundääriseksi lapsettomuudeksi, kun kahden vuoden yrityksestä huolimatta raskautta ei kuulu. Kannattaa opetella lukemaan ennenkuin alkaa vaahdota...

vuoden välein (jos haluaa) kärsii lapsettomuudesta.

Itselläni ensimmäistä lasta tehtiin vuosi, toista kaksi. Ja en koe kärsineeni lapsettomuudesta. Okei, tiedän, että virallinen lapsettomuuden määritelmä on vuosi tuloksetonta yritystä. Mutta silti minusta on typerää ja hävytöntä puhua lapsettomuudesta 7 lapsen äitinä, vaikka sitä ensimmäistä olisikin yritetty vähän kauemmin. Mutta jos et ymmärrä, et ymmärrä. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa.

ja ihmiset oksettavan uteliaita, mutta onneksi on oikeus yksityisyyteen. Sen, että maailmasta ei ole hyvyys loppu, vaan siskot ja pari ystävää sanoivat antavansa vaikka munasolujaan (joita ei sitten tarvittu, viimeinen pas onnistui).



Opin, että sitä selviää, vaikka tuntuu vain pahalta kokoajan ja uutta paskaa kaatuu niskaan kun et vielä edellisestäkään tappiosta ole jaloillesi päässyt.



Opin, että monien ihmisten on uskomattoman vaikeaa tajuta lapsettomuuden tuskaa!!!

Olen katkera itselleni en ulkopuolisílle.



Kysyttäessä lapsista naurahdan, teen liikaa töitä.



Unelmani oli: 3 lasta ennen kuin täytän 30 vuotta. Aina ei unelmat toteudu, ei vaikka kuinka hakuaisi

oli vaan pitkä ja kurja kausi elämässä.



Ehkä nyt osaan nauttia enemmän lapsistani, enkä valita lapsiperhe-elämän hankaluuksista, mutta ehkä olisin samanlainen ilman lapsettomuuttakin.



Tottakai 7 lapsen äiti tietää, mitä lapsettomuus on, jos on elänyt sitä kolme vuotta. Etukäteen ei voi tietää, saako lapsia yhtään vai lopulta kahdeksan.