Onkohan paljon äitejä, jotka pyhittää lapsille kaiken aikansa?

Jos puhutaan omasta ajasta, niin mikä on sitten omaa aikaa? Harrastatteko mitään yksin? Jos harrastat, podetko syyllisyyttä siitä. Jos ajattelee, että lapsi on lapsi lyhyen aikaa, pitäisikö vuodet ympäriinsä käyttää vain lapsen tarpeiden täyttämiseen? Voisitko kyseenalaistaa toisen äidin tekemät ratkaisut elämässään, oli sitten kyse työssäkäynnistä, opiskelusta tms? Laskentaanko nämä lapsen ajasta pois?



Enkä ole nyt kiinnostunut mistään baari-iltahyppelyistä vaan siihen arkipäivään liittyvistä asioista, oli se sitten harrastus, työ, opiskelu. Mietityttää vaan.