Miksi jotkut äidit ei opeta lastaan tarjoamaan omastaan muillekin?
Tämä ei nyt ole mikään megaluokan ongelma suomalaislasten kasvatuksessa. Mutta ihmetyttää silti, kun aika monetkin lasteni kavereista ihan rauhassa mussuttelevat porukassa omia namejaan tms., eikä heille tule mieleenkään tarjota sakin muille jäsenille.
Omalleni olen opettanut, että aina tarjotaan muille. Ja jos ei ole tarpeeksi tarjottavaksi asti, ei syödä, vaan nautitaan ne namit sitten, kun ollaan yksikseen - ettei muiden tarvitse vesi kielellä katsoa yhden massutusta.
Kommentit (53)
Antaa itsestään ahneen moukan kuvan, jos ei tarjoa. Ok, koko luokalle ei tarvitse, mutta silloin tosiaan herkut syödään muualla.
Olen opettanut lapsiani tarjoamaan muillekin, varsinkin silloin kun ollaan meillä kotona. Mutta välillä on pitänyt sanoa lapsille että, ei tartte syöttää kaikkia karkkeja koko pihan muksuille. Kun on ihan selvästi niitä jotka ovat kavereita just tasan sen aikaa kun toisella on sitä karkkia, kun on karkit loppu, niin häviää tämä "kaverikin".
niille ketkä on seurassa tarjotaan. Jos menee pihalle parinkymmenen lapsen sakkiin, niin sitten tarjoaa kaikille. JOs ei halua omastaan jakaa, syö kotona.
Ei sen vaikeampaa.
Tossa lähellä on kioski ja joskus saa vähän karkkirahaa ja luvan kiskalle mennä. Mä olen sanonut että, on kohteliasta tarjota kavereille, mutta kerjääjille ei ole mikään pakko antaa omistaan jos ei oikeasti halua.
Täällä kun on aina lapsia jotka huomaa että, "ahaa, tolla on karkkia/rahaa, voitko antaa"?
Meillä tosin esikoinen ei kertakaikkiaan osaa asettua toisen asemaan vähääkään (ja se taito opitaankin yleensä viimeistään 9-10 vuoden iässä), joten häntä ei saa kuin pakottamalla antamaan karkkejaan muille. Sen sijaan pikkusisarus antaa omistaan aina muille pyytämättä, kaiketi siksi, että on tottelevaisempi, kiltimpi eikä niin kovasti karkin perään kuin isosisko ;) Samalla tavalla kasvatettuja kumpikin...
joka tarjoaa kohteliaasti muille, mutta sitten osa lapsista ei koe mitenkään noloksi (jopa joskus heti perään) vetää karkkipussia taskustaan ja mässätä yksin niitä.
Vanhin lapsi on toisella luokalla ja tyttö - ja jotenkin olettaisin, että senikäisille jo olisi voitu kotona opettaa vastavuoroisuus ja anteliaisuus - jos vanhemmat haluavat sellaiset tavat opettaa.
ap
jos olettaa, että vastavuoroisesti sakissa kaikki tarjoaa toisilleen eikä niin, että osa tarjoaa, ja toiset mässyttää ahneesti yksin kaiken.
Jos ei ole tarjottavaa tai ei halua tarjota juuri jollekulle tietylle, niin sitten EI SYÖDÄ seurassa yksin.
myöskään omistaan muille antaa.
Tuskin sinäkään toimisit niin, että jos olet menossa jonnekin yhdessä tuttavapariskunnan kanssa, sinä kaivat laukusta kahvit ja pullat pelkästään itsellesi, etkä tarjoa niille kavereille?
jos olettaa, että vastavuoroisesti sakissa kaikki tarjoaa toisilleen eikä niin, että osa tarjoaa, ja toiset mässyttää ahneesti yksin kaiken.
Jos ei ole tarjottavaa tai ei halua tarjota juuri jollekulle tietylle, niin sitten EI SYÖDÄ seurassa yksin.
myöskään omistaan muille antaa.
Tuskin sinäkään toimisit niin, että jos olet menossa jonnekin yhdessä tuttavapariskunnan kanssa, sinä kaivat laukusta kahvit ja pullat pelkästään itsellesi, etkä tarjoa niille kavereille?
Mun mielestä on ihan hyvä että lapset joutuvat erilaisiin tilanteisiin, niistähän sitä oppii. Omasta lapsuudesta muisten selvästi miten myös kerjäämistä tapahtui, tai sitä että joku on kaveri niin kauan kun on hyvää.
Nyt siis tiedämme missä niitä huonokäytöksisiä kakaroita kasvaa.
Kait olet tehnyt äpäröillesi selväksi, että eivät myöskään syö sitten muiden karkkeja? Että pitäytyvät vain omissaan?
myöskään omistaan muille antaa.
kakaroita...äpäröillesi ...moukka-äidin..
Meillä on kaikkien kolmen laspen kohdalla ollut selvää, että jos porukassa syö karkkia, niin kaikille on tarjottava karkkia. Jos ei halua tarjoat, niin sitten karkit syödään yksin.
Monesti, jos lapsen kaveri on mukana reissussa/kaupassa,niin ostan kyllä kaverillekin jäätelön/vähän karkkia, jos ostan omillekin ja alkavat syömään niitä heti.
Aina ei oo kivaa, se pitää selittää niille teidän mussukoillekin, eikä aina saa sitä mitä haluaa tai mitä on kaverilla.
Mun lapsi saa ihan vapaasti tarjota tai olla tarjoamatta, karkit ovat hänen omia. Jos ollaan meillä kotona niin silloin tietysti tarjotaan vieraalle.
miksi se jää porukassa ilman karkkia kun se ei itse koskaan jaa omiaan niin kukaan ei anna omiaan sillekkään!!
Taidanpa seuraavan kerran kertoa syynkin: äitis on niin moukka että opettaa sulle huonot tavat! Ja käsken syyttämään sua!!
Aina ei oo kivaa, se pitää selittää niille teidän mussukoillekin, eikä aina saa sitä mitä haluaa tai mitä on kaverilla.
Mun lapsi saa ihan vapaasti tarjota tai olla tarjoamatta, karkit ovat hänen omia. Jos ollaan meillä kotona niin silloin tietysti tarjotaan vieraalle.
jos lapsi menee ostamaan viikkorahallaan karkkinsa ja syö ne kotimatkalla, niin en ole opettanut tarjoamaan kaikille niille, jotka sattuvat matkalla tulemaan vastaan ja karkkia kerjäämään. Tai jos syö samat karkkinsa meillä kotona ja meillä on muiden lasten kavereita. Eihän lapsille koskaan jäisi yhtään itselleen, jos ne aina söisi joku muu.
Eri asia on, jos meille on kutsuttu vaikka lapselle kaveri kylään. Silloin ei tietenkään lapsi itse syö yksinään, vaan jaetaan kaikki.
Voisihan sitä silloinkin ajatella, että omia ovat ruuat, turha norkoilla.
Aina ei oo kivaa, se pitää selittää niille teidän mussukoillekin, eikä aina saa sitä mitä haluaa tai mitä on kaverilla.
Mun lapsi saa ihan vapaasti tarjota tai olla tarjoamatta, karkit ovat hänen omia. Jos ollaan meillä kotona niin silloin tietysti tarjotaan vieraalle.
Olen törmännyt tuolla lailla ajatteleviin lasteni kavereihin ja kyllä sellaiset minä-itte-tapaukset herättävät ihmetystä. Ovat kumminkin käsi ojossa OTTAMASSA, kun tarjotaan.
Kyse on minusta alkeellisista käytöstavoista ja vastavuoroisuudesta. Jos ei ole antaa, ei mussuteta yksin. Samaa tolkutetaan jo päiväkodissakin, joten luulisi opin tarttuvan, jollei ole ihan puupää lapsi.
Tuollaisissa tapauksissa ei syödä itse, vaan säästetään ne kotiin/yksinolon hetkiin.
Ihan uskomatonta: teillä on lapsella kavereita kylässä, ja hän yksin vetelee karkkia?
jos lapsi menee ostamaan viikkorahallaan karkkinsa ja syö ne kotimatkalla, niin en ole opettanut tarjoamaan kaikille niille, jotka sattuvat matkalla tulemaan vastaan ja karkkia kerjäämään. Tai jos syö samat karkkinsa meillä kotona ja meillä on muiden lasten kavereita. Eihän lapsille koskaan jäisi yhtään itselleen, jos ne aina söisi joku muu.
Eri asia on, jos meille on kutsuttu vaikka lapselle kaveri kylään. Silloin ei tietenkään lapsi itse syö yksinään, vaan jaetaan kaikki.
enkös juuri kirjoittanut, että jos lapsella on kaveri kylässä, niin tietenkään hän ei yksin vetele karkkia. 18
miksi se jää porukassa ilman karkkia kun se ei itse koskaan jaa omiaan niin kukaan ei anna omiaan sillekkään!!
Taidanpa seuraavan kerran kertoa syynkin: äitis on niin moukka että opettaa sulle huonot tavat! Ja käsken syyttämään sua!!
Aina ei oo kivaa, se pitää selittää niille teidän mussukoillekin, eikä aina saa sitä mitä haluaa tai mitä on kaverilla.
Mun lapsi saa ihan vapaasti tarjota tai olla tarjoamatta, karkit ovat hänen omia. Jos ollaan meillä kotona niin silloin tietysti tarjotaan vieraalle.
Ja missä vaiheessa mä sanoin että lapseni ei ikinä tarjoa muille?
viikonloppuna. Tyttäreni tarjosi puistoon lähtiessä namejaan kaverilleen. Ja hetken päästä tää kaveri siellä puistossa kylmän viileesti kaivoi namia taskustaan, söi, eikä antanut yhtäkään tyttärelleni.
"Hyvän perheen" lapsi on, eli ei luulisi olevan kasvatuksen puutteesta kyse. Juttelin tyttäreni kanssa myöhemmin ja hän sanoi, että kaveri toimii aina noin. Minusta aika outoa, omalta lapseltani kitkisin tuollaisen itsekkyyden heti.