Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut äidit ei opeta lastaan tarjoamaan omastaan muillekin?
15.12.2008 |
Tämä ei nyt ole mikään megaluokan ongelma suomalaislasten kasvatuksessa. Mutta ihmetyttää silti, kun aika monetkin lasteni kavereista ihan rauhassa mussuttelevat porukassa omia namejaan tms., eikä heille tule mieleenkään tarjota sakin muille jäsenille.
Omalleni olen opettanut, että aina tarjotaan muille. Ja jos ei ole tarpeeksi tarjottavaksi asti, ei syödä, vaan nautitaan ne namit sitten, kun ollaan yksikseen - ettei muiden tarvitse vesi kielellä katsoa yhden massutusta.
Kommentit (53)
eräs kaverini oli lastensa kanssa käymässä, kun meidän teini tuli omalla työllään ansaitsemalla rahallaan ostamien irtokarkkien kanssa kotiin ja yritti vaivihkaa mennä niiden kanssa omaan huoneeseensa, ei olisi takuulla syönyt niitä vieraiden nähden. Kaverini lapset eivät pussia olisi edes huomanneet, mutta kaverini vaati kovaan ääneen lastani tarjoamaan kaikille karkkiaan. Hän ei ollut syönyt pussista vielä yhtään, eikä sitten syönytkään, koska pussi kiersi lapselta toiselle, eikä sinne jäänyt yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä kaikki ole aina kutsuttujakaan, pojallakin saattaa olla vaikka 6-7 kaveria kerrallaan käymässä, eikä minusta ole ollenkaan ihmeellistä, että joku toinen meidän lapsista syö omalla rahalla ostamansa karkit, eikä tarjoa toisen koko luokkakaverilaumalle. Eri asia, jos kutsumme kaikki 7 poikaa, silloin toki tarjoamme kaikille kaikkea. 18
Siksi en koskaan anna omieni tarjota ulkona karkkejaan.
Fiksut vanhemmat tarjoavat karkin sijaan muita herkkuja: viinirypäleitä, manteleita, hasselpähkinöitä, suolakeksejä jne. Kyllä hampaita tuhoamattakin voi herkutella. Karkin jokapäiväinen mussuttaminen kielii perheen alhaisesta sosiaaliluokasta.
Kukin ostaa karkkinsa omillaan, ei tarvitse kerjätä muilta eikä
myöskään omistaan muille antaa.
Muistan hyvin ala-aste ajan jolloin odottelimme bussia paikallisen kyläkaupan pihalla. Se jolla oli rahaa osti karkkia ja kaikki jaettiin meidän kolmen kesken tasapuolisesti AINA.
Ei ollut mitään kerjäämisen kanssa tekemistä. Näin tehtiin ei olisi mikään muu pieneen mieleen edes juolahtanut. varmasti jos porukka olisi ollut isompi niin silloinkin olisi jaettu että jokainen saa edes yhden. varmasti mutkin on aika huonosti kasvatettu kun en tajunnut olla yhtään pahoillani vaikka saisin yhden karkin koko pussillisen sijaan. Kai kaveruus oli tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sille kolmevuotiaallekin voi opettaa, että ei mennä toisten eteen mässytämään, vaan herkut syödään muualla, jos niitä ei voi/halua tarjota kaikille LÄSNÄOLEVILLE.
Vähän sama kuin että jos minä menisin tyttären huoneeseen nuoleskelemaan isoa jäätelöä, enkä tarjoaisi lapsille lainkaan....
eikä kaikki ole aina kutsuttujakaan, pojallakin saattaa olla vaikka 6-7 kaveria kerrallaan käymässä, eikä minusta ole ollenkaan ihmeellistä, että joku toinen meidän lapsista syö omalla rahalla ostamansa karkit, eikä tarjoa toisen koko luokkakaverilaumalle. Eri asia, jos kutsumme kaikki 7 poikaa, silloin toki tarjoamme kaikille kaikkea. 18
Mä muistan lapsuudesta miten ihana oli saada isältä markka ja juosta kiskalle ostoksille. Kaikille en tarjonnut, mutta sille kaverilla aina jonka kanssa olin. Edelleen mun 2 parasta ystävää on siltä ajalta, ja hui kauheeta, en varmaan lapsena halunnut tarjota heille aina karkkejani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta tarjotaan puolin ja toisin. Ei kai sekään kohteliasta käytöstä ole, että ottaa aina tarjottavan vastaan päivästä toiseen syömällä jotakin toisen luona, eikä kuitenkaan aio tarjota itse koskaan mitään. 18
Tarjota voi, mutta ei tartte jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama, mitä herkku on.
;-)
Ei silti, tää oli kyllä hauska:
Fiksut vanhemmat tarjoavat karkin sijaan muita herkkuja: viinirypäleitä, manteleita, hasselpähkinöitä, suolakeksejä jne. Kyllä hampaita tuhoamattakin voi herkutella. Karkin jokapäiväinen mussuttaminen kielii perheen alhaisesta sosiaaliluokasta.
mutta noin moukalla tyypillä ei voi olla kuin äpärä-kakaroita. Toivottavasti ei tule koskaan lähelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
karkkipussia, vaan vieläkin teillä itketään ja muistellaan tuota traagista tapausta?
Joo, tosi moukkamaista kaveriltakin alkaa vaatimaan karkkia tarjolle ( mistä SE tiesi, että teinillä oli karkkia?), mutta ei toi nyt ehkä ihan noin traaginen juttu ole.
eräs kaverini oli lastensa kanssa käymässä, kun meidän teini tuli omalla työllään ansaitsemalla rahallaan ostamien irtokarkkien kanssa kotiin ja yritti vaivihkaa mennä niiden kanssa omaan huoneeseensa, ei olisi takuulla syönyt niitä vieraiden nähden. Kaverini lapset eivät pussia olisi edes huomanneet, mutta kaverini vaati kovaan ääneen lastani tarjoamaan kaikille karkkiaan. Hän ei ollut syönyt pussista vielä yhtään, eikä sitten syönytkään, koska pussi kiersi lapselta toiselle, eikä sinne jäänyt yhtään mitään.
Kyllä mä ainakin olen ihan lapsesta asti onnistunut toimimaan kahden säännön ohjaamina tässä asiassa:
a) jos on muita KAVEREITA paikalla, niin tarjotaan
B) jos ei halua tarjota, syödään omassa rauhassa.
Ei ole tuon vaikeampaa, mutta nähtävästi joillekin sitten on.
jos lapsi menee ostamaan viikkorahallaan karkkinsa ja syö ne kotimatkalla, niin en ole opettanut tarjoamaan kaikille niille, jotka sattuvat matkalla tulemaan vastaan ja karkkia kerjäämään. Tai jos syö samat karkkinsa meillä kotona ja meillä on muiden lasten kavereita. Eihän lapsille koskaan jäisi yhtään itselleen, jos ne aina söisi joku muu.
Eri asia on, jos meille on kutsuttu vaikka lapselle kaveri kylään. Silloin ei tietenkään lapsi itse syö yksinään, vaan jaetaan kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaa lukea niin ymmärtää mistä tässä ketjussa on kyse EI kait se ole tarkoituskaan ihan joka ikiselle kaikkia karkkeja jakaa. Mutta ei niiden kavereiden nenän eteen mennä karkkia mässyttämään. Jokainen täyspäinen vanhempi opettaa lapsilleen sen. Se kun ei ede sole kovin vaikeaa.
Paitsi moukille.
Tosiaan olisi kiva jos opettaisitte ne ahneet penskanne myös kieltäytymään hyvätapaisten tarjoamista karkeista, jos ei vastavuoroisuus onnistu.
mä olen lopettanut meillä kaikkien herkkujen tarjoilun lasten luokkakavereille, enkä enää mielelläni tarjoa mitään muutakaan. Toki meillä ei mässytetä karkkia muiden lasten läsnäollessa, mutta voihan sitä ajatella, että olemme moukkamaisia, kun emme tarjoa ruokaa tai välipalaa, vaikka omat lapset syövät. Ei minua huvita ruokkia lukuisia lapsia, koska heidän kotonaan ei oma lapsikaan saa koskaan yhtään mitään, ei edes juotavaa.
Olen hänet siihen opettanut. Poika täyttää kohta 5v. Pyyhkii tyttöystävänsä kyyneleet ja niistää nenän, jos on tarpeen.
Tämä tyttö ei omistansa anna ja eikä äiti ohjaa tyttöä antamaankaan.
Meillä kyllä tyttö ruikkaa jäätelöä ja mehua ja sitä sun tätä.
En halua kasvattaa naapurin lasta. Tosin jännää on se, että poikani ei edes pyydä tytöltä karkkia.
osaa lukea niin ymmärtää mistä tässä ketjussa on kyse EI kait se ole tarkoituskaan ihan joka ikiselle kaikkia karkkeja jakaa. Mutta ei niiden kavereiden nenän eteen mennä karkkia mässyttämään. Jokainen täyspäinen vanhempi opettaa lapsilleen sen. Se kun ei ede sole kovin vaikeaa.
Paitsi moukille.
Tosiaan olisi kiva jos opettaisitte ne ahneet penskanne myös kieltäytymään hyvätapaisten tarjoamista karkeista, jos ei vastavuoroisuus onnistu.
Jos yhtään lapsien maailmaan tunnet, niin varmasti tiedät että vaikka kuinka opetat ja neuvot, niin silti lapset saattavat toimia toisin. Ja valitettavasti varmaan jokainen lapsi joutuu joskus tilanteeseen missä kaveri tai joku muu mässyttää sitä karkkia.
Ei kannata niitä lapsukaisia pumpulissa kasvattaa, eihän ne koskaan opi mitään jos on äiti aina itkemässä vierellä "kun mun lapsi ei saa sitä ja tätä".
Minä en ITKE mitään, enkä valita lapselleni. Kun lapsen kanssa on juteltu, sanon, että kyllä se-ja-se varmaan vielä asian oppii ja muistathan itse, että niin ei saa käyttäytyä. That's it.
Minusta on vaan kamalaa, jos osa äideistä livistää kasvatusvastuusta tällä tavalla:
Ei kannata niitä lapsukaisia pumpulissa kasvattaa, eihän ne koskaan opi mitään jos on äiti aina itkemässä vierellä "kun mun lapsi ei saa sitä ja tätä".
Pointtini ei nimenomaan ole itsekkyyden edistäminen ja kannustus, vaan juuri tasan päinvastoin. SINÄ tässä kannustat itsekkyyteen.
Minä en ITKE mitään, enkä valita lapselleni. Kun lapsen kanssa on juteltu, sanon, että kyllä se-ja-se varmaan vielä asian oppii ja muistathan itse, että niin ei saa käyttäytyä. That's it.
Minusta on vaan kamalaa, jos osa äideistä livistää kasvatusvastuusta tällä tavalla:
Ei kannata niitä lapsukaisia pumpulissa kasvattaa, eihän ne koskaan opi mitään jos on äiti aina itkemässä vierellä "kun mun lapsi ei saa sitä ja tätä".
Pointtini ei nimenomaan ole itsekkyyden edistäminen ja kannustus, vaan juuri tasan päinvastoin. SINÄ tässä kannustat itsekkyyteen.
Mitä tekemistä tolla on kasvatuksen kanssa? se on toteamus. Vaikka kuinka yrität, et ikinä onnistu siinä että lapsesi eivät koskaa joudu kokemaan pettymysten hetkiä.
luin vähän huonosti. Huomaan, että erottelet oman lapsen omat kaverit ja muiden lastesi kaverit. Mutta silti pidän vähän outona, että lapsi syö kotiinne kutsuttujen nähden nameja, eikä annan niitä kaikille.