Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut äidit ei opeta lastaan tarjoamaan omastaan muillekin?
15.12.2008 |
Tämä ei nyt ole mikään megaluokan ongelma suomalaislasten kasvatuksessa. Mutta ihmetyttää silti, kun aika monetkin lasteni kavereista ihan rauhassa mussuttelevat porukassa omia namejaan tms., eikä heille tule mieleenkään tarjota sakin muille jäsenille.
Omalleni olen opettanut, että aina tarjotaan muille. Ja jos ei ole tarpeeksi tarjottavaksi asti, ei syödä, vaan nautitaan ne namit sitten, kun ollaan yksikseen - ettei muiden tarvitse vesi kielellä katsoa yhden massutusta.
Kommentit (53)
Monet vanhemmat on niin tolloja, etteivät edes tajuta opettaa kyseistä tapaa lapsillensa ja vielä monet vanhemmat on niin itsekkäitä, etteivät pysty tajuamaan edes alkeellisempia käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarjota. Sisarusten kavereille välttisti ei. Olen suuresta perheestä ja meillä oli lähes aina joku sisaruksen kaveri. Jos söin karkkeja kun katsoin videota niin tarjosin kyllä muille, mutta jos omassa huoneessani ja joku tuli sinne kärkkymään, niin en tarjonnut.
kasvatuksen kanssa. Sinusta on turha opettaa lapsillesi hyviä käytöstapoja, koska muiden on syytä sopeutua heihin. Sinun mielestäsi hyvät käytöstavat ovat pumpulissa kasvattamista. Sinä olet sitä mieltä, että huonoista käytöstavoista mainitseminen on vaan sitä, että haluan MUIDEN paapovan lastani.
Minä en halua muiden paapovan lastani, sinä sen sijaan haluat, että lapsesi saavat kyynärpäät sojossa olla ja käyttäytyä miten huvittaa. Ja sellaisesta loukkaantuminen on sinusta vain herkkähipiäisyyttä ja turhan valittamista.
Pettymyksiä lapseni oppivat hyvinkin sietämään - mutta sen sijaan teen kaikkeni sen eteen, että he eivät tuottaisi pettymyksiä muille. Mikset sinäkin opeta samaa omille lapsillesi?
ap
Minä en ITKE mitään, enkä valita lapselleni. Kun lapsen kanssa on juteltu, sanon, että kyllä se-ja-se varmaan vielä asian oppii ja muistathan itse, että niin ei saa käyttäytyä. That's it.
Minusta on vaan kamalaa, jos osa äideistä livistää kasvatusvastuusta tällä tavalla:
Ei kannata niitä lapsukaisia pumpulissa kasvattaa, eihän ne koskaan opi mitään jos on äiti aina itkemässä vierellä "kun mun lapsi ei saa sitä ja tätä".
Pointtini ei nimenomaan ole itsekkyyden edistäminen ja kannustus, vaan juuri tasan päinvastoin. SINÄ tässä kannustat itsekkyyteen.
Mitä tekemistä tolla on kasvatuksen kanssa? se on toteamus. Vaikka kuinka yrität, et ikinä onnistu siinä että lapsesi eivät koskaa joudu kokemaan pettymysten hetkiä.
..jakamista on vähän vaikea opettaa lapselleen, kun muut eivät "lähde mukaan leikkiin". Eli esimerkiksi puistossa joka ikinen viikko löytyy ainakin yksi äiti, joka ei opeta lapsilleen että muutkin saavat leikkiä puistolle kuuluvilla leluilla. En ala edes laskemaan kuinka monta kertaa poikani (taapero) on mennyt nätisti ottamaan kasasta lelua ja sitten siihen juoksee joku Nico-Petteri 5-vee että "mee pois tyhmä, et sä näitä saa ottaa!!". Minä menen tässä vaiheessa paikalle ja kysyn, että leikkikö poika niillä. Ei kuulemma leiki, mutta SAATTAA leikkiä myöhemmin! Kerron ystävällisesti pojalle että lelut ovat yhteisiä ja jos hän ei juuri nyt leiki lelulla x, eikö poikani voisi ottaa sitä hetkeksi. Ei voi sillä poika ei halua että kukaan muu edes koskee leluihin...homma menee naurettavaksi joten pyydän toisen pojan äitiä paikalle neuvottelemaan lelujen jakamisesta. Äiti ei edes katso minua. Pyydän uudestaan, ei vieläkään mitään. Tässä vaiheessa taaperoni lähtee muualle ja minä tietysti perässä, mutta mitä tuonkin pojan vanhemmat ajattelevat?? Että ongelmat ratkeavat kun niihin ei puututa??
No tavallaan tilanne onkin aina ratkennut ja osaamme vältellä näitä mullehetikaikkinyt-lapsia, mutta aina niitä vaan tulee lisää...:/ Pitää varmaan kohta vaihtaa puistoa.
Ps. Meillä on mukana välillä omiakin leluja joita lainaisimme mielellämme, jos joku vaan kysyisi- yleensä lapset menevät itse penkomaan rattaita ja ottavat sieltä vieraan lelut leikkeihinsä. Viimeksi paloi pinna ja menin sanomaan suoraan että pitää kysyä lupa; lapset menivät itkemään äideilleen jotka mulkaisivat minua ja lähtivät muualle.
kasvatuksen kanssa. Sinusta on turha opettaa lapsillesi hyviä käytöstapoja, koska muiden on syytä sopeutua heihin. Sinun mielestäsi hyvät käytöstavat ovat pumpulissa kasvattamista. Sinä olet sitä mieltä, että huonoista käytöstavoista mainitseminen on vaan sitä, että haluan MUIDEN paapovan lastani.
Minä en halua muiden paapovan lastani, sinä sen sijaan haluat, että lapsesi saavat kyynärpäät sojossa olla ja käyttäytyä miten huvittaa. Ja sellaisesta loukkaantuminen on sinusta vain herkkähipiäisyyttä ja turhan valittamista.
Pettymyksiä lapseni oppivat hyvinkin sietämään - mutta sen sijaan teen kaikkeni sen eteen, että he eivät tuottaisi pettymyksiä muille. Mikset sinäkin opeta samaa omille lapsillesi?
apMinä en ITKE mitään, enkä valita lapselleni. Kun lapsen kanssa on juteltu, sanon, että kyllä se-ja-se varmaan vielä asian oppii ja muistathan itse, että niin ei saa käyttäytyä. That's it.
Minusta on vaan kamalaa, jos osa äideistä livistää kasvatusvastuusta tällä tavalla:
Ei kannata niitä lapsukaisia pumpulissa kasvattaa, eihän ne koskaan opi mitään jos on äiti aina itkemässä vierellä "kun mun lapsi ei saa sitä ja tätä".
Pointtini ei nimenomaan ole itsekkyyden edistäminen ja kannustus, vaan juuri tasan päinvastoin. SINÄ tässä kannustat itsekkyyteen.
Mitä tekemistä tolla on kasvatuksen kanssa? se on toteamus. Vaikka kuinka yrität, et ikinä onnistu siinä että lapsesi eivät koskaa joudu kokemaan pettymysten hetkiä.
Suurinta suvaisemaattomuutta on se että ei oteta asioista selvää, tai vedetään omia johtopäätöksiä. Esim. jos joku lapsi ei automaattisesti tarjoa omista karkeistaa, niin häntä ei ole vanhemmat opettaneet tavoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä asiassa miten haluavat, loppupeleissä se on tietysti niin. Mutta sen sanon, että ahneus ei ole kenellekään eduksi. Jos joku aina rohmuaa muilta, muttei itse annan mitään, jää pian herkutta ja todennäköisesti ystävättäkin.
sinä takuulla opetat heille omanlaisesi tavat. Ne tavat eivät vaan välttämättä ole hyviä tapoja.
Itse sinä olet tuossa elämöinyt, että muiden on syytä oppia kestämään pettymyksiä. Eli suomeksi: älkää kitiskö turhia, lapseni saavat rauhassa olla itsekkäitä, jos huvitaa.
Ei tuossa tarvita suuria johtopäätöksiä tehdä.
Pienillä lapsilla tai sosiaalisesti taitamattomilla ymmärrän hyvin, jos eivät tajua olla huomaavaisia. Nyt oli kyse koululaisista, ja lapsista, jotka muutoin ovat normaaleilla hoksottimilla varustettuja.
ap
kasvatuksen kanssa. Sinusta on turha opettaa lapsillesi hyviä käytöstapoja, koska muiden on syytä sopeutua heihin. Sinun mielestäsi hyvät käytöstavat ovat pumpulissa kasvattamista. Sinä olet sitä mieltä, että huonoista käytöstavoista mainitseminen on vaan sitä, että haluan MUIDEN paapovan lastani.
Minä en halua muiden paapovan lastani, sinä sen sijaan haluat, että lapsesi saavat kyynärpäät sojossa olla ja käyttäytyä miten huvittaa. Ja sellaisesta loukkaantuminen on sinusta vain herkkähipiäisyyttä ja turhan valittamista.
Pettymyksiä lapseni oppivat hyvinkin sietämään - mutta sen sijaan teen kaikkeni sen eteen, että he eivät tuottaisi pettymyksiä muille. Mikset sinäkin opeta samaa omille lapsillesi?
apMinä en ITKE mitään, enkä valita lapselleni. Kun lapsen kanssa on juteltu, sanon, että kyllä se-ja-se varmaan vielä asian oppii ja muistathan itse, että niin ei saa käyttäytyä. That's it.
Minusta on vaan kamalaa, jos osa äideistä livistää kasvatusvastuusta tällä tavalla:
Ei kannata niitä lapsukaisia pumpulissa kasvattaa, eihän ne koskaan opi mitään jos on äiti aina itkemässä vierellä "kun mun lapsi ei saa sitä ja tätä".
Pointtini ei nimenomaan ole itsekkyyden edistäminen ja kannustus, vaan juuri tasan päinvastoin. SINÄ tässä kannustat itsekkyyteen.
Mitä tekemistä tolla on kasvatuksen kanssa? se on toteamus. Vaikka kuinka yrität, et ikinä onnistu siinä että lapsesi eivät koskaa joudu kokemaan pettymysten hetkiä.
Suurinta suvaisemaattomuutta on se että ei oteta asioista selvää, tai vedetään omia johtopäätöksiä. Esim. jos joku lapsi ei automaattisesti tarjoa omista karkeistaa, niin häntä ei ole vanhemmat opettaneet tavoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä takuulla opetat heille omanlaisesi tavat. Ne tavat eivät vaan välttämättä ole hyviä tapoja.
Itse sinä olet tuossa elämöinyt, että muiden on syytä oppia kestämään pettymyksiä. Eli suomeksi: älkää kitiskö turhia, lapseni saavat rauhassa olla itsekkäitä, jos huvitaa.
Ei tuossa tarvita suuria johtopäätöksiä tehdä.Pienillä lapsilla tai sosiaalisesti taitamattomilla ymmärrän hyvin, jos eivät tajua olla huomaavaisia. Nyt oli kyse koululaisista, ja lapsista, jotka muutoin ovat normaaleilla hoksottimilla varustettuja.
ap
kasvatuksen kanssa. Sinusta on turha opettaa lapsillesi hyviä käytöstapoja, koska muiden on syytä sopeutua heihin. Sinun mielestäsi hyvät käytöstavat ovat pumpulissa kasvattamista. Sinä olet sitä mieltä, että huonoista käytöstavoista mainitseminen on vaan sitä, että haluan MUIDEN paapovan lastani.
Minä en halua muiden paapovan lastani, sinä sen sijaan haluat, että lapsesi saavat kyynärpäät sojossa olla ja käyttäytyä miten huvittaa. Ja sellaisesta loukkaantuminen on sinusta vain herkkähipiäisyyttä ja turhan valittamista.
Pettymyksiä lapseni oppivat hyvinkin sietämään - mutta sen sijaan teen kaikkeni sen eteen, että he eivät tuottaisi pettymyksiä muille. Mikset sinäkin opeta samaa omille lapsillesi?
apMinä en ITKE mitään, enkä valita lapselleni. Kun lapsen kanssa on juteltu, sanon, että kyllä se-ja-se varmaan vielä asian oppii ja muistathan itse, että niin ei saa käyttäytyä. That's it.
Minusta on vaan kamalaa, jos osa äideistä livistää kasvatusvastuusta tällä tavalla:
Ei kannata niitä lapsukaisia pumpulissa kasvattaa, eihän ne koskaan opi mitään jos on äiti aina itkemässä vierellä "kun mun lapsi ei saa sitä ja tätä".
Pointtini ei nimenomaan ole itsekkyyden edistäminen ja kannustus, vaan juuri tasan päinvastoin. SINÄ tässä kannustat itsekkyyteen.
Mitä tekemistä tolla on kasvatuksen kanssa? se on toteamus. Vaikka kuinka yrität, et ikinä onnistu siinä että lapsesi eivät koskaa joudu kokemaan pettymysten hetkiä.
Suurinta suvaisemaattomuutta on se että ei oteta asioista selvää, tai vedetään omia johtopäätöksiä. Esim. jos joku lapsi ei automaattisesti tarjoa omista karkeistaa, niin häntä ei ole vanhemmat opettaneet tavoille.
Kyse on siitä että, valitettavasti aina ei lastaan pysty suojelemaan pettymyksiltä vaikka haluaisi kuinka. Toisaalta taas se joka ei tarjoa karkkia, ei ole kuitenkaan välttämättä huonon kasvatuksen saanut.
Jotenkin itselleni jää epäselväksi, että missä tilanteessa
karkkia mussuttavia lapsen kavereita ylipäänsä voi esiintyä.
Koulussa? Kotipihassa? Kaverin kotona? Omassa kotona?
Lasten ei edes ole hyvä mussuttaa karkkia joka välissä.
Meillä on vielä alakoululaisillakin karkkipäivä, joten karkkia
ei todellakaan sa syödä kuin suunnilleen kerran viikossa!
Isommalle lapselle/teinille voi sitten opastaa, että omat karkit
on parasta pitää omana tietonaan. Karkin antaminen muille ei
ole mikään pakon sanelema juttu. Eihän rahaakaan anneta
kavereille, vaikka sitä kukkarosta löytyisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesitkö että pihi on useammin rikas kuin antelias
lukemassa tuoteselosteita ja varmistamassa, että tuotteet käy. Kiitos huomaavaisuudestanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksut vanhemmat tarjoavat karkin sijaan muita herkkuja: viinirypäleitä, manteleita, hasselpähkinöitä, suolakeksejä jne. Kyllä hampaita tuhoamattakin voi herkutella. Karkin jokapäiväinen mussuttaminen kielii perheen alhaisesta sosiaaliluokasta.
Monet vanhemmat on niin tolloja, etteivät edes tajuta opettaa kyseistä tapaa lapsillensa ja vielä monet vanhemmat on niin itsekkäitä, etteivät pysty tajuamaan edes alkeellisempia käytöstapoja.