Pelkään kasvattavani lapseni samanlaiseksi erakoksi kuin itseni

ja noin kerran viikossa leikkii 1-1.5h verran kerhossa (3-4 hyvää kaveria siellä).



Mummolassa leikkii papan kanssa (ja tekee pihatöitä) pari kertaa viikossa.



Erakko minäkin,lapsi ei näytä kärsivän..

(suosittelen kaikille!) Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Temperamentti, stressi ja elämänhallinta.



Jotkut vain eivät ole kiinnostuneita muiden seurasta, ei ole vain kasvatuksesta kyse. Ihan ok. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka hyvin osaa sosiaalisten tilanteiden pelisäännöt ja fiksun käyttäytymisen muiden kanssa.

ihmisen perusluonne, mm. temperamentti määrää hyvin pitkälle sen millaiseksi tulee. Ei kasvatuksella loppujen lopuksi ole niin suurta merkitystä kuin kuvitellaan

Asun lapseni kanssa kahdestaa. Meillä ei KOSKAAN käy vieraita. Minulla ei suuremmin ole kavereita, ystävistä puhumattakaan. Yhdellä tutulla käymme muutaman kerran vuodessa kylässä. Lapsi onneksi on usein isällään ja silloin hänen luonaan käy kavereita leikkimässä. Lapsi myös kyläilee kavereillaan. Minua ahdistaa sosiaalisen verkoston puuttuminen. En vain ole monestakaan syystä kovin seurallinen.

Asun lapseni kanssa kahdestaa. Meillä ei KOSKAAN käy vieraita. Minulla ei suuremmin ole kavereita, ystävistä puhumattakaan. Yhdellä tutulla käymme muutaman kerran vuodessa kylässä. Lapsi onneksi on usein isällään ja silloin hänen luonaan käy kavereita leikkimässä. Lapsi myös kyläilee kavereillaan. Minua ahdistaa sosiaalisen verkoston puuttuminen. En vain ole monestakaan syystä kovin seurallinen.

.

Ite voisin ehkä kerran vuodessa tavata omia ystäviäni ja se riittäis. Mieheni on paras kaverini ja voisin olla hänen kanssaan 24/7, on se niin ihana..;)