G: Kamalin tragedia mikä elämässäsi on tapahtunut?

Olisivat voineet monta kertaa kuolla. Kerran nyrkinkokoinen kivi lensi ajettavasta ruohonleikkurista suoraan päin poikaani (silloin 8kk), ohitti kasvot vajaan 10cm:n päästä. Jostain kumman syystä pysäutin rattaat, vaikka oli kiire, kun kuulin ruohonleikkurista kummaa kolinaa. Jos en olisi pysähtynyt, niin kivi olisi osunut lapseni ohimoon. Lujaa se sinkosi, koska asfalttiin jäi iso reikä, kun kivi kimposi siitä pitkälle pöpelikköön.

Toinen poikani istui lavuaarissa, jossa oli vettä napaan saakka. Hän nappasi pistokkeessa olevan hiustenkuivaajan ja upotti sen veteen. Sähköiskuhan siitä tuli, mutta selvittiin säikähdyksellä, ei rytmihäiriöitä eikä mitään. Hänen kimppuunsa hyökkäsi tuntematon koira ja puri päästä ja hän on myös kaatanut kuuman kahvipannun päällensä kaksi kertaa. 2:n asteen palovammat tulivat vain jalkaan ja olkapäähän, olisi voinut kaataa ne suoraan naamallensa.

Esikoinen, nyt 3v., karkasi toissapäivänä päiväkodista metsään, jossa on syviä ojia, joihin olisi voinut hukkua. Onnaksi tarhatädit huomasivat karkulaisen ajoissa.

Meillä on varmaankin todella tehokas suojelusenkeli, muuta selitystä en keksi :)

Elämään nyt kuuluu kaikenlaista.

iloita ja nauttia elämästä sillä fiiliksellä, että lapsi on meillä, eikä lähde pois. Mutta pari ekaa vuotta oli kyllä yhtä helvettiä kaikenlaisineen ongelmineen... leikkauksia leikkauksien perään jne.. Kyllähän muksu vieläkin on ´sairas´ ja tulee osittain aina olemaan.. mutta enimmät huolet ovat onneksi takana päin.



Ja isäni kuoli hieman ennen kuin tuo sairas lapsi syntyi, joten sekin pahensi oloani entisestään, koska isä kuoli yllättäen ja oli hyvin läheinen, rakas ja tärkeä.

Ei tästä sen enempää.

Lisäksi veljen tekemät henkirikokset.